Oletan Zoen tapaan että tämä henkilö on sama jonka kanssa juuri tapasitte. Kirjoitan hieman auki mitä Zoe kirjoitti, omiin kokemuksiini peilaten:
Kuulostaa siltä että olet ihastunut. Ihastumiseen kuuluu se, että toisesta alkaa tykkäämään todella paljon vaikka toista tuntee todella vähän. Tuntee voimakkaita, miellyttäviä tunteita toisen seurassa ja häntä ajatellessa. Toista on helppo ajatella lämpimästi, ja se auttaa lämpimien ja miellyttävien tunteiden tuntemista entisestään. Tulee voimakas halu kertoa toiselle mitä kaikkea ihanaa hän itsessä aiheuttaa, koska haluaa lisää. Haluaa olla toisen seurassa enemmän, koska hän saa aikaan niin hyvän olon. Näiden tunteiden janoaminen aiheuttaa sen, että tulee pakottava halu varmistua siitä että toinen hyväksyy sinut ja tuntee jotakin samankaltaista. Ja toki toiselle on mukavaa kertoa siitä, kuinka ihanaksi olosi hän tekee.
Mielestäni omia tunteitaan ei kannata sanallisesti paljastaa kovinkaan nopeasti. Jos näin tekee, näen muutaman ongelman. Koen esimerkiksi itse voimakkaita tunteita suhteellisen harvoin ja ihastun harvoin. Tälloinkin yritän lähinnä tarkkailla tunnetta, enkä lähteä sen vietäväksi. Jos minulle muutaman tapaamisen jälkeen tyttö kertoisi olevansa minuun silmittömästi ihastunut ja kertoisi kaikista tunteistaan minua kohtaan, minusta tuntuisi hyvältä. Mutta kun huomaisin että pidän tytöstä, mutta... ehkä haluaisin tutustua häneen paremmin ennen kuin olisin valmis harkitsemaan hänen kanssaan olemista. Miten nyt suhtaudun häneen? Miten hän suhtautuu minuun? En voi valehdella hänelle olevani yhtä ihastunut, vaikka pidänkin hänestä. Toisaalta tiedän hänen odottavan jonkinlaista vastareaktiota, jottei hän tulkitse etten olekaan kiinnostunut. Yritän vastata hänen tunteisiinsa omalla tavallani, mutta minulle tulee olo että minun pitää hieman esittää ihastuneempaa kuin olen. Nyt kun tiedän kuinka ihastunut hän on, hän ei voi kuin odottaa sitä että itse ihastun häneen yhtä palavasti. Tilanteesta tulee hyvin nopeasti epätasapainoinen.
Tuo tunteet esille teoillasi. Jos minulle joku tekee mukavasti ja suhtautuu minuun mukavalla tavalla, minusta tuntuu mukavalta ja minulle tulee halu tehdä myös hänelle jotakin joka tekee hänen olonsa mukavaksi. Myös tekijälle tulee mukava olo kun tekee jotakin mukavaa, ja hän saa vastineeksi mukavia tekoja. Aika näyttää mitä siitä kehittyy. Ja niin kuin v-i-p tuolla toisessa ketjussa totesikin, suurin osa ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta viestintää. Suurin osa. Sanoilla on paljon vähemmän merkitystä kuin loogisesti ajattelisi. On hyvin todennäköistä että toinen tietää jo jotakin tunteistasi, jollet ole näyttelijä tai paatunut huijari, joka on harjoitellut kehonkieltään, jotta voi hämätä toista täydellisesti.
Kaiken lisäksi ihastumisen kanssa asia voi olla niin, että nämä tunteet voivat olla jokseenkin ohimeneviä. Tämä siksi, että kun toista oppii tuntemaan paremmin, hänestä saattaakin paljastua puolia joista pitää vähemmän tai ei pidä lainkaan. Jos tämän huomaa vasta kun toisen kanssa on parisuhteessa, asiasta voi tulla monella tapaa ongelmallinen.
Ja kysymykseesi siitä, minne voisit viedä pojan jotta tunnelma pysyisi positiivisena: Voisiko miettiä ensin asioita joista sinä pidät tai joita haluaisit tehdä jonkun kanssa, tai paikkoja joissa tykkäät olla tai joissa haluaisit olla toisen kanssa, ja sitten kysyisit kiinnostaisiko poikaa tulla joihinkin näistä jutuista tai paikoista kanssasi? Ja tätä ennen ottaa selvää millaisista jutuista tämä poika tykkää tai millaisia juttuja hän haluaa tehdä.
