Määrittelekö positiivisuuden positiivisena asenteena maailmaa kohtaan?
Omasta puolestani: kyllä ja ei. Itse näen, että maailma – luomakunta, elonkehä, ihmiskuntakin – on pohjimmiltaan ja sisimmältään hyvä. Se ansaitsee positiivisen asennoitumisen. Yhteiskunnalliset, taloudelliset, sosiaaliset ym. järjestelmät taas näyttäytyvät minulle valtaosin kielteisinä. Niiden vaikutuksesta lukuisat ihmiset ovat pintapuoliselta käyttäytymiseltään ja vaikutukseltaan sangen negatiivisia ja jopa ihmisyhteisöjen energiat ovat usein negatiivisia, koostuen pääosin ns. stressienergiasta.
Vaikka suhtautuisikin kriittisesti tai jopa kielteisesti yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, voi suhtautua silti myönteisesti kaikkea elävää kohtaan. Tässä ei nähdäkseni ole ristiriitaa, koska kukaan ihminen ei ole järjestelmä eikä muodosta järjestelmää yksin. Joka ei näe tätä minusta varsin olennaista tekijää, suhtautuu ymmärrettävästi kyynisesti ihmisyyteen, inhimillisyyteen, ihmiskuntaan ja viime kädessä – ikään kuin "vahingossa" – planeettamme elämään. Kyynisyys ei ole pahuutta, se vain on ymmärtämättömyyden (jonka taustalla on yleensä tietämättömyys) luontainen seuraus.
Tällä hetkellä sellainen positiivisuuden laji, jota kaikkein eniten tahtoisin edistää (tai jonka tahtoisin edistyvän, oman puutteellisuuteni tällaisessa toiminnassa myöntäen ja huomioiden), on lempeä inhimillinen lämpö. Haluaisin kovasti kuulla ja laulaa lauluja, katsoa ja näytellä näytelmiä, kuunnella ja pitää puheita, jotka levittävät lämmintä humaania asennetta ihmisten keskuuteen.
