Puolisonne - 2

Mun poikaystävä ei kyllä ole mikään hippi (vaikka välillä siltä vähän näyttääkin).
Kaupassa aina koitan saada sen ostamaan jotain muuta kun niitä nakkeja ja eineksiä itselleen, mutta ei se oikein taivu ja inttää aina vastaan. Ihan hyvä vaan että osaa pitää oman päänsä, mutta tuossa asiassa voisi ainakin vähän myöntyä... Muutenkin olen huomannut että koitan välillä muokata häntä ja arvojaan itselleni sopivammaksi. Nykyään koitan kuitenkin antaa hänen olla mitä haluaa ja hyväksyä toisen sellaisena kun on.

Autoa ei kummallakaan ole, mutta mies haaveilee prätkästä... Kulkee kuitenkin julkisilla ja kesäisin käyttää skeittilautaa kulkuvälineenä Armeijaa ei ole käynyt tietyistä syistä (ei siis sivariakaan).

Tosi lempeä ja hyväsydäminen ihminen on, antaa vähästä muillekin. Ei aina ajattele kaikkia asioita ihan loppuun mutta tarkoittaa kuitenkin hyvää. Tykkää luonnosta niinku minäkin ja meillä toimii telepatia tosi hyvin, mutta molemmat on aika jääräpäitä ja temperamenttisia ja otetaan välillä aika rajustikin yhteen mikä on ihan turhaa ja rasittaa kumpaakin.

Jos olisin sinkku, niin luultavasti etsisin hieman erilaista partneria, jolla olisi vähän enemmän samankaltaisia ajatuksia ja näkemyksiä mun kanssa. Mutta tuo nykyinen on mulle tosi rakas eikä tulisi mieleenkään vaihtaa kehenkään hipimpään.

Henk. koht. en ymmärrä pariskuntia, joissa esim. toinen syö lihaa ja toinen ei. Puhumattakaan muista aatemaailmojen mismatcheista. Tiedä sitten kuolenko yksin etsien liikaa itteni kaltaista, mutta tässä vaiheessa elämää tuntuu löytäneen ittensä sen verran hyvin, että tosi outoa ois olla jonkun kanssa joka ei jaa samoja periaatteita.

Elin koko nuoruuteni ehkä tavallista voimakkaamman muutoksen tilassa ja etsin itseäni monesta paikasta. Vasta viime vuosina suuntani elämässä on alkanut vakiintua ja olen alkanut ymmärtää todellista itseäni. Nykyisen elämänkumppanini löysin silloin, kun suuntani vielä heittelehti enemmän. Niistä ajoista olen muuttunut aika paljon, osittain samaan ja osittain eri suuntaan kuin hän. Aika näyttää, kasvammeko samaan suuntaan vai erillemme. Itse pidän hänet mielelläni rinnallani, jos hän ei asetu minulle tärkeiden asioiden tielle. Päästän hänestä myös mielelläni irti, jos muutun hänen mielestään liikaa ja hän kokee, ettei meillä enää ole tarpeeksi yhteistä. Tahdon antaa meidän molempien muuttua ja kehittyä vapaasti kuin pilvet taivaalla, oli suunta sama tai eri. Jos pysymme yhdessä, niin hyvä, jos eroamme, niin hyvä.

Kuvastaa todella syvällisiä tunteita / rakkautta, että on uskallusta päästää toisesta irti jos kokee että voisi pitää kiinni, mutta toisen / itsen kustannuksella. Kovin moni ei näin toimi.

Meillä on taas mies se hippeilijä. Minä eläisin mielelläni ihan ilman tuota maailmoja syleilevää rakkautta ja kommunitätien sukupuolitauteja. 
Mutta minkäs teet, kun kaikkia pitää rakastaa...

Mulla on sellainen fiilis, että en voisi elää ihmisen kanssa jolla on kovin erilainen aatemaailma kun mulla.

Samoin! Niinpä olenkin itse nykyisin niin onnellinen siitä, millaisen kumppanin olen sattunut löytämään.

Hassusti pikku hiljaa, ajan myötä minun puoliskostani on tullut aika hippiäinen. Se on yllättänyt positiivisesti. Sillä lähtökohtaisesti mietin viehättymisestäni huolimatta, että ollaanko liian erilaisia.

Yksi sellainen särähtävä kommentti oli alku aikoina: "Puput ei syö minun ruokaa, joten minäkään niiden". Olen ollut vege-linjalla kovin pitkään ja aiheesta tullut keskusteltua hänenkin kanssaan jonnin verran. Vihreät aiheet eivät ole ylipäätään olleet aina niin lähellä. Mutta hän kertoi ettei niin kaukanakaan, kuin ehkä on antanut ymmärtää ...ja nykyään hän varmaan sanoisi "Puput ei syö minua, joten minäkään niitä" 

Hän lukee kanssani buddhalaisuudesta (luetaan kirjoja ääneen ylipäätään), soitellaan yhdessä akustisilla, mietitään asioita universumin tuolla puolen, juodaan yrttihaudukkeita, nutustellaan pähkinöitä ja ituja evääksi, takutettiin tukka rastoille ja ylipäätään yhteiselo on harmonista.
Joistain asioista voi ehkä syyttää minua (toisaalta jotkin ehdottomuus asiat ovat kenties minussakin rentoutuneet)?

Mitä olette mieltä tyypit, viekö aika kumppaneistanne viehättävyyttä vai lisääkö sitä?

^^Kuulostaapa kivalta. Itsekin olen välillä miettinyt, että ollaanko liian erilaisia. Mutta ei me taideta olla. Välillä mennään vähän eri poluilla tai sitten samalla polulla eri vaiheissa, mutta harvemmin sitä metsässäkään ihan käsikädessä kuljetaan. Paremmin pääsee etiäppäin kun katselee välillä vähän eri suuntiin ja huutelee sitten toiselle, että "Tuu kattoon mitä mää löysin!"

Mitä olette mieltä tyypit, viekö aika kumppaneistanne viehättävyyttä vai lisääkö sitä?

Vie yhdenlaista ja tuo toisenlaista tilalle.