Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Tämän elämäsi tähän mennessä häkellyttävimmät/ikimuistoisimmat tapahtumat. - 1

spiritofharmony

  • Vieras

OBS! En tiennyt laittaako tätä yleiseen vai onnellisuusosioon. Päässäni heitin kolikkoa ja kolikko osoitti tähän osioon.

Otsikko kertoo kaiken, muttei silti tarpeeksi. Mikä/mitkä ovat tapahtumia jotka ovat vaikuttaneet sinuun ja kenties vaikuttavat vieläkin?

Yksi omistani on ehdottomasti ollut ekoterroriteko eli matka Kanadaan. Meillä oli opistolla mahdollisuus päästä opiskelemaan kestävää turismia Kanadaan, joten koitin onneani. Silloin en vielä asiaa kummemmin pohtinut. Toki olin hämmästynyt, että yleensäkään sinne pääsin. Opiskeluahan se ei itsessään paljoa ollut. Meille oli sieltä päästä järjestetty hyvin vähän opintoja ja paljon jäi omille harteille. Se tosin ei haitannut. Reissasimme Brittikolumbiasta Albertaan ja kävimme huikeissa paikoissa sekä kauhistelimme Calgarya, tuota isoa kaupunkia keskellä tasankoa jolla mm. mustajalat (?) ovat joskus vaeltaneet.
 Meitä siis lähti 5 hlöä koulustani. Kiipesimme vuorille, tutustuimme luontoon ja nautimme olostamme. Katselen kuvia usein ja suunnittelen matkaa takaisin luonnon takia sekä tutustuakseni intiaaneihin ja heidän näkemyksiinsä. Luonto oli hyvin samanlaista, mutta todella erilaista samalla kertaa. Olen varma, että jossain edellisistä elämistäni olen intiaani ollut, sillä heti paikan päällä sain sellaiset vibat, ettei uskoisikaan. ;D
Reissu muutti kyllä urakalla. Vaikka 6vk vain vietimme siellä käpyisessä Cranbrookin kylässä ja reissaillen ehdimme silti nähdä syksyn kauneimmillaan ja istahtaa kuumissa lähteissä ja kokea osavaltion vaihtuessa alkutalven yllättävän kylmyydenkin syysvermeissä.

np. Tekanewa - Raindance
Kirjattu

v-i-p

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1680

Kahteen otteeseen aloitin kirjoittamaan. Ja kahteen otteeseen poistin tekstin.
Tuntuu äkkiä lopulliselta merkitä ylös joku tai joitakin tapahtumia, mitkä olisivat vaikuttaneet minuun big time. En osaa laittaa niitä arvojärjestykseen enkä koe siihen tarvettakaan. Olen osieni summa, kaikella on ollut merkityksensä ja jälkensä siihen mitä olen nyt.

Onnellisella tavalla ikimuistoinen asia on kuitenkin ehdottomasti ollut lapsen syntymä!!
Kirjattu

Mombie

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 560
  • aka Maria

Mulla ikimuistoisimmat:
1. Lasteni syntymät. (3 kpl piiiiiiiiiiiiiiitkiä tarinoita ;))

2. Kun olin 12v äitini kävi lähellä kuolemaa ja oli teholla kolmisen kuukautta. Kun me lapset viimein pääsimme äitiä katsomaan kaikkien letkujen keskelle hoitaja esitteli mulle äidin sydänkäyrää joka piirtyi paperille. Kysyi haluanko muistoksi. En halunnut. Tilanne oli kamala muutenkin. Mutta pysäyttävä. Äiti oli hädintuskin tajuissaan silloin ja paikalle oli pyydetty myös pappi. Myöhemmin tajusin että kyse oli silloin siitä, että näemme äidin viimeisen kerran hengissä.
Äidin voimat alkoivat kuitenkin palautua tuon käynnin jälkeen. Äitiä hoitanut lääkäri ei ollut uskoa todeksi että äiti palaa enää elävien kirjoihin.

3. Se kun tein päätökseni lähteä lasten kanssa pois painajaismaisesta avioliitosta. Muuttopäivä oli ihan paras! Mun "Flag in the ground"-moment.
Kirjattu
Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään; valitse se jota ilman et voi elää. ♥

---
Vuorokausirytmini on siitä jännä että sitä ei ole....

Colourflower

  • Vieras

Tulee kyllä mieleen yksi päivä pari viikkoa yli 10 vuotta sitten. En ollut (enkä nyttemminkään ole) mikään festari-ihminen, mutta kun monet tuolloin uudet kamut olivat kehuneet Ilosaarirockia ja nytkin sinne lähdössä, päätin lähteä mukaan. Selvisi joitakin päiviä ennen oletettua lähtöä, että liput oli myyty loppuun. Seuraavaksi ilmeni, että lähipiirin autokyydit olivat täysiä. Pähkäilin sitten Ilosaari-viikonlopun lauantaiaamuvarhaiseen (tai käytännössä pe-myöhäisiltaan, kun laitoin kellon herättämään...) saakka lähtöäni. Lopulta päätin lähteä sinne seikkailumielellä. Kysymys oli siinäkin mielessä seikkailusta, etten omistanut kännypuhelinta, en ottanut mukaan yöpymisvälineitä ja rahaakin oli tosi vähän. :)

Aamulla hyppäsin Oulusta, jossa tuolloin majailin, Joensuuhun menevään bussiin. Matka oli upea jo siksi, että mukana oli monta festareille menijää ja ennen kaikkea yhden (tytön) kanssa pääsin oikein hyvin juttuun. Reitin varrella Pohjois-Karjalassa näkyi pinkki- ja vihreähiuksisia liftareita. Kun bussi tuli lopulta Joensuun linja-autoasemalle, kuski ilmoitti: "Jatketaanpa sitten festareille." Niin saatiin tosiaan kyyti ihan festarialueen portille. Bussissa nähdystä tytöstä tuli pidempiaikainen, tosin epäsäännöllinen, mutta yksiselitteisen myönteinen tuttavuus.

Perillä löysin ensimmäiset tuttavaseurueen jäsenet jo muutamien minuuttien etsiskelyn jälkeen. Homma oli sillä selvä. Festarialueelle ei ollut lippuja, mutta festarileirintään pääsin. Olin ystävien kanssa niin vapautuneessa olotilassa, että hämmensi. Toki alkoholilla oli vaikutusta, mutta niin oli kaikella muullakin. Kaikkein eniten hämmensi se, ettei yksikään koko illan (tai seuraavankaan päivän) aikana tapellut tai rähissyt. Ympärillä oli punkkareita, hippejä, gootteja, mitä lie, ja kaikki olivat täydellisen sulassa sovussa yhdessä.

Seuraavana päivänä tapasin joitakin nettituttuja, joiden kanssa ei ollut koskaan ennen tavattu tai tunnettu, niin että yksi arvasi minut nähtyään minun olevan se mikä olen. Sekin hämmensi. Takaisin silloiseen kotiin pääsin erään puolitutun pariskunnan ystävällisellä kyydillä. Koko reissu oli helppo tuomita täydelliseksi onnistumiseksi. Se vapautti minut kaikkeen mahdolliseen, mistä aiemmin melko konservatiivinen mieleni ei ollut osannut uneksiakaan. Ilosaarirock 2000 oli minun Woodstockini. 8)
Kirjattu

Mombie

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 560
  • aka Maria

Hieno tarina&kokemus Colour! Tuli hyvä fiilis kun luki! :)
Kirjattu
Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään; valitse se jota ilman et voi elää. ♥

---
Vuorokausirytmini on siitä jännä että sitä ei ole....

Ulpukan kukka

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 4

Ikimuistoisia ja tärkeitä tapahtumia on niin valtavasti, etten yritäkään tärkeysjärjestää niitä. :)
Mutta haluan kertoa, että kun muutama viikko sitten olin Gumnäsissä somistamassa Faces-festivaalia (se somistushommakin on neljä vuotta ollut sellainen jokakesäinen ikimuistoinen ihana elämys kokonaisuudessaankin), menin kultani kanssa mereen (joka oli lämmin ja makea kuin järvi! Suomen ainut vuono kuulemma!) peseytymään, ja kun seisoimme ihan lähekkäin kirkkaassa vedessä, valtava parvi pikkuisia kalanpoikasia ui meidän väliin ja ympärille! Ne pysähtyivät välillä näykkimään meitä rinnasta ja vatsasta ja selästä ja joka paikasta ja se kutitti ja tuntui pikkuriikkiseltä pussailulta! Mutta jos hihitti, kalat väistivät, ja kun oltiin taas paikoillamme, ne tuli heti takaisin. Ei maltettu peseytyä vaan pikaisesti, oltiin niiden kalasten kavereina tovi jos toinenkin ennen kuin piti nousta vedestä. :)
Kirjattu

guaaarwa

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 910

On vaikea kertoa mikä olisi ikimuistoisin tai häkellyttävin hetki, aivan kuin muitakin asioita elämässä on hankala laittaa tärkeysjärjestykseen. Pieni hetki voi olla hyvinkin ikimuistoinen verrattuna johonkin suureen tapahtumaan, mutta niillä kaikilla on silti merkityksensä. Toiset ovat merkityksellisiä siinä hetkessä, toisten merkitys paljastuu ehkä vasta vuosien päästä. Ilman mitään niitä hetkiä en olisi tällainen mitä olen ja koska oon tyytyväinen elämääni ja itseeni tällaisena, arvostan kaikkia hetkiä, vaikkei niiden merkitys mulle oliskaan niin tärkeä tai ylipäätään selvinnyt. Jokainen hetki on arvokas, koska se on elämää.  ::)
Kirjattu
"When will you find your soul, when will you find your peace..?"

Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

Avallon

  • maanmatonen
  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 20

Enpä tiiä onko tää nyt niin ihmeellistä,mutta ollessani jotain 14vee niin havaitsin,että "näen" asioita.
En ole enää piiiiiiiiiiiiitkäääääääään aikaan nähnyt niitä mutta pari kertaa nämä näyt ovat pelastaneet jonkun hengen.
Kirjattu

Keksi

  • Vieras

OBS! En tiennyt laittaako tätä yleiseen vai onnellisuusosioon. Päässäni heitin kolikkoa ja kolikko osoitti tähän osioon.

Otsikko kertoo kaiken, muttei silti tarpeeksi. Mikä/mitkä ovat tapahtumia jotka ovat vaikuttaneet sinuun ja kenties vaikuttavat vieläkin?

Yksi omistani on ehdottomasti ollut ekoterroriteko eli matka Kanadaan. Meillä oli opistolla mahdollisuus päästä opiskelemaan kestävää turismia Kanadaan, joten koitin onneani. Silloin en vielä asiaa kummemmin pohtinut. Toki olin hämmästynyt, että yleensäkään sinne pääsin. Opiskeluahan se ei itsessään paljoa ollut. Meille oli sieltä päästä järjestetty hyvin vähän opintoja ja paljon jäi omille harteille. Se tosin ei haitannut. Reissasimme Brittikolumbiasta Albertaan ja kävimme huikeissa paikoissa sekä kauhistelimme Calgarya, tuota isoa kaupunkia keskellä tasankoa jolla mm. mustajalat (?) ovat joskus vaeltaneet.
 Meitä siis lähti 5 hlöä koulustani. Kiipesimme vuorille, tutustuimme luontoon ja nautimme olostamme. Katselen kuvia usein ja suunnittelen matkaa takaisin luonnon takia sekä tutustuakseni intiaaneihin ja heidän näkemyksiinsä. Luonto oli hyvin samanlaista, mutta todella erilaista samalla kertaa. Olen varma, että jossain edellisistä elämistäni olen intiaani ollut, sillä heti paikan päällä sain sellaiset vibat, ettei uskoisikaan. ;D
Reissu muutti kyllä urakalla. Vaikka 6vk vain vietimme siellä käpyisessä Cranbrookin kylässä ja reissaillen ehdimme silti nähdä syksyn kauneimmillaan ja istahtaa kuumissa lähteissä ja kokea osavaltion vaihtuessa alkutalven yllättävän kylmyydenkin syysvermeissä.

np. Tekanewa - Raindance




Wow!kuullostaa ihan mielettömän hienolta kokemukselta !! ^ - ^ oli varmasti hieno kokemus!itsekkin tahon kokea jotain vastaavaa.
Kirjattu

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583

Varmaan mun vaarini kuolema kun olin 14-vuotias. Eli siis 6 vuotta sitten. Vaari oli aina ollut mulle läheinen henkilö, läheisempi kun oma isä. Kuolema oli ensimmäinen kerta kun oikeastaan kunnolla käsitin että kaikki on vain ohimenevää ja että kaikki kuolevat joskus. Ehkä silloin lakkasin olemasta lapsi...
Kirjattu
"Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

Keksi

  • Vieras

Varmaan mun vaarini kuolema kun olin 14-vuotias. Eli siis 6 vuotta sitten. Vaari oli aina ollut mulle läheinen henkilö, läheisempi kun oma isä. Kuolema oli ensimmäinen kerta kun oikeastaan kunnolla käsitin että kaikki on vain ohimenevää ja että kaikki kuolevat joskus. Ehkä silloin lakkasin olemasta lapsi...


Nui tuommoset tosi läheisten ihmisten kuolemat on hirveen raskaita kokemuksia..tiien tunteen.mutta kun pääsee pahimman surun yli huomaa sen kasvattavan ihmisenä,vaatii vaan aikansa..
Kirjattu

Aarrematkailija

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 139
  • Maailma on kaunis

Häkellyttävintä oli ehkä se, kun huomasin että pienistä palasista voi koostua suuri ongelma. Muutettuani uuteen kaupunkiin "ystävystyin" ihmisiin joiden kanssa sattui ja tapahtui. Huumeet liittyivät näihin kavereihin ja pian huomasinkin olevani mukana jätkien kanssa katukaupassa ja bilettämässä aivan vääränlaisten ihmisten seurassa.

Onneksi tajusin itse mihin tuo tie olisi voinut päättyä. Vaihdoin suunnan elämässäni. Välit menivät poikki huumediileri-kaverini kanssa, jolloin huomasin ettei välillämme ollut minkäänlaista ystävyyttä. Kaikki mitä väilillämme tapahtui tuntui olevan samantekevää ja pinnallista. Jätin samalla taakseni myös muun kaveripiirin, jossa aikaisemmin hengailin. Näillä tuntemillani tyypeillä ei tuntunut olevan mitään käsitystä siitä, mitä tarkoittaa: kaverista pidetään huolta.

Tuo huumekauppa avasi silmäni. Päätin silloin, että mieluummin olen illat yksin ja teen asiat omanmieleni mukaan. Pyrin onnellisuuteen ilman mieltäturruttavia aineita. Onnistuin siinä. Kaikki on nyt hyvin, eikä kukaan aikaisemman kaveripiirini ihmisistä ole ottanut enää yhteyttä.
Kirjattu

Maria

  • Vieras

Yks mitä tykkään muistella on se kun olin aika pienenä (joku 12 v) perheen kanssa Marokossa, ja se oli kyl semmonen paikka mis ois ihana käydä uudelleen. Joku Marrakechin tori oli kyl pieni kulttuurishokki ku siel myytiin lihaa niin et siel roikku kaikkii kamelinpäitä ja vuohensorkkia sen kojun eessä mut muuten tosi ihanaa ja värikästä. Paras muisto siit reissult oli kumminkin se, kun pääsin yks päivä ratsastamaan hevosilla ja mentiin käymään merenrannalla mis oli tarkotus "vähän laukata" ja loppupeleis hevoset lähti nelistää kilpaa keskenään ja siinä sit mentiin täysiä merenrannalla ilman mitään kontrollia... Olihan se aika hurjaa kun miettii et olin niin pieni ja isolla hevosella ja ilman kunnon varusteita mut ei mua kyl ees pelottanu yhtään, tarrasin vaan harjast kii ja olin et okei no mennään sit ja annoin ihan vapaat ohjat. Toi ois kiva kokee uudestaan, niin vapauttavaa.  ;D
« Viimeksi muokattu: 01. Toukokuuta 2017 klo 15:05 kirjoittanut Maria »
Kirjattu

fårad

  • Vieras

Lapsen odotus, syntymä ja kasvu.
Kirjattu