Uusi ihminen elämässäni - 1

Aw ihanaa jatkumoa teille

Sillon kun olin parisuhdeihminen niin vannoin samankaltaisuuden nimiin. Ajattelen kuitenkin, että eri tyypeillä on omat polut kuljettavana ja toisille se vastakohtaisuus on taas jutun liikkeellä pitävä ja molemminpuolista kiinnostusta ruokkiva voima.

Tälläseen juttun ei voi mikään osua nasevammin kuin ne sanat jotka kuulin laittaessani "hynttyitä" yhteen exäni kanssa. En nyt muista mutta tarkemmin kun ajattelen niin hän ne kuuli myös ja nyt voisin ajatella: ne oluvat minulle lausuttu. Suurinpiirtein näin ne sanat meni: kun olet valitsemassa kymppania pitkälle matkalle, on hyvä miettiä tarkasti ne ominaisuudet jotka on sinua kantanut koko elämän. Jos olet siro jalkainen nopea juoksia aina juossut, niin jos matkalaisellasi on isot hitaat jalat tulee ottaa huomioon että matkasta tulee pitkä ja raskas. Jos tykkäät nähdä kuun ja matkalaisesi paistattelee auringossa on hyvä ymmärtää ettei yhdessä lepääminen pidemmänpäälle ole mahdollista ja joudutte säännöstelemään yhdessä vietetyä aikaa voidaksenne kulkea sen loppuun asti... jne jne

Kävin sillon aina sunnuntaisin kirkossa ja annoin kolehtia voidakseni muina viikonpäivinä ansaita ylenkylläisesti. Kumppani ei tietenkään käynyt vaan hänen sähköpostiosoitteensa alkoi tai päättyi 666. Hän kuitenkin kävi muutaman kerran kanssani. Nämä kyseiset sanat siis lausui pappi ja nyt muistaessa silloin kun exäni olu mukana - pappi vissiin vilkaisi meidän suuntaan ennen puhettaan. Kävin jopa riparin jotta oääsin tämän rakkaani kanssa naimisiin ja elin melkein kymmenen vuotta raskasta matkaa jossa loin myös itseäni josta voinen kiittää tätä rakasta exääni kenen kanssa ollaan yhä ystäviä (raskas matka ei tosin päättynyt eriosoitteisiin vaan pieni raskas mukula on perinyt molempien vanhempiens niin perin mahtavan hankalat luonteet ainakin toistaiseksi niitä myls erinomaisesti soveltaen kaikeen sellaiseen jolla voisi saada minut katumaan omaa syntymääni jota en eläessäni nyt kuitenkaan aijo katua). Itse saavutin tällä toistaiseksi viimeisellä "matkalla" sen mitä olin aina halunnut, rakkauden joka minulta oli ollut lähinnä seksuaalisen virheen kautta hukassa - voinen kertoa että painostamalla kaverini pakottivat minut lapsena olemaab masturboinut ihminen ja en tiedä miksi koin niin tyhmästi että menin kokeilemaan ja kokeilemaan vaikka en pitänyt siitä silti nauttien ja miettien sillä matkalla itserakkaudessa. Nyt tiedän että rakkaus ei ole itsessä vaan se on maailmassa. Eli toisin sanoen "riuin" exäni kanssa itseni sisäisessä helvetissäni pitkään lähes kymmenen vuotta kertoen myös hänelle lähes jatkuvista oireiluistani yli puolet suhteen kestosta saavuttaen lopulta uudistuneen minäni ketä ei enää oli niin "sairas" kuin ennen, mutta surukseni huomaan että "sairauteni" nyt "voitettua" elän todella sairaassa ihmismassassa ja toivon herääväni pahasta unesta jossa ihmiset vain näköjään tuntuvat rakastavansa itseään ja tällä en todellakaan tarkoita että heidän tulisi rakastaa minua tai naida minua vaan selkainen ei yksinkertaisesti kiinnosta. Kaikesta huolimatta en ole kuin ihminen epäonnistuneinen selubattineineni vaikka en ole kuitenkaan sortunut.

Sellaista roolimasilmassa kutsutaan cleric ketä yrittää toisia parantaa ja heidän puolesta uhrautua - ikäväkseni omaan tämän roolihahmon kuvauksen omaisia tasojen ilmentymää ja minun tulisi varmasti keskittyä niiden tarkempaan hahmottamiseen. Tämän hahmon "vastustaja" on tavallaan sorcerer jolla on toisia vahigoittava suuntaus ja halu taistella heidän puolesta. Molemmat suuntauksia toistensa kykyihin ja siten toimivat heikkoina vastasuuntinaan omaten kykyjä talallaan sisäisen- ja ulkoisen maailman suuntauksin kukin omaansa. Tämäkin kiehtoo sillä ymmärtämykseni nuoruudesaa lähti roolimaailman omaistamaan ja tämän rooliniomaisesti varmaankin kerroin nyt. Olen seurustellut mm anorektikko bulimikko, psoriassis, alkoholisti, atoopikko suhteet joissa syystä tai toisesta tullut "auttavaksi/vahvistavaksi" ja tavallaan nähnyt kaikkien uhrauksieni menneen osin ainakin hukkaab/pilalle. Itse en pysty kuvittelemaan mitään täydellistä enää löytyvän. Uskon kohtaloon niin että jos kerran kuvittelee jotakin yhteistä elämää niin on väärin ottaa sitä pois, on vain odotettava kaikkensa tehden toisen siitä huolimatta mutta soitä riippumatta poistuvan saatuaan tarpeeksi sitä "parasta" jota kykeneväinen luomaan.

Juttua toki voisi jatkaa mutta en jaksa nyt.

Onnea onnea, paljon onnea ja loputonta onnea toivoen kaikille 

Pitta mitä muuten

No sen näkee myöhemmin että onko hää aarre vai jotain muuta :') mutta uskon, että jokaisella kohtaamisella on jokin tarkoitus <3

onneksi romuraunioitakin pystyy ehjäämään

No nää romuraunioidenpelastusjutut on vähän sellasta ettet voi auttaa toista asettumatta tasolle jossa autettava on.

Onnellista ja mukavaa elämää kaikille 

Joo, tän takia joihinkin psykooseihin on vaikea saada apua. Kukaan auttajista ei uskalla mennä samalle tasolle, jolla autettava on. ilman ymmärrystä syntyy vain ulkopuolisten härkkimistä ja törkkimistä ja torjumista.

Ja ihanaa elämää kaikille tosiaan.