Vapaa rakkaus, parisuhde vai joku muu? - 5

Tekis mieleni jatkaa, että leivoksiin kyllästyy toisin kuin oikeaan ruokaan...

Tosi hyvin sanottu.

Ainaki Helsingissä tuntuu olevan vapaarakkaus -trendi.

Joo, no, vitun Helsinki.

Liikaa törmää, että vapaa-rakkaus-miehiltä kuulee "mullapa on kaksi-kolme naista kierroksessa" -egoilua.

Joo, monelle hippipojalle näyttää olevan myrkkyä miten paljon ne saa naisilta huomiota romantisoimalla sitä omaa määrätiedottomuuttaan. Kärsitään siitä että ei oikein tunneta suoranaista janua mihinkään asiaan, mutta sitten toisaalta runoillaan siitä kärsimyksestä just sen verran että tytöillä pyörii sukat jalassa niin sillä kompensoijaan just ja just sen verran ettei tarvi ikinä kasvaa miehenä suuntaan eikä toiseen. Sitten kun saat siihen vielä pari tsirbulaa pitemmäks aikaa pyöriin ympärille niin jumahtaneisuus on taattu.

Niin moni järkevä mies tekkee tuota, ihan vaan koska on just niin älykäs että tyttärille loruilu sujuu, mutta niin epäsitoutuva että henkilökohtaiseen kasvuun ei tartuta kiinni vaan katotaan mitä "spontaanit" ratkaisut tuo tullessaan ja sitten ollaan sillee "mun pitää vaan elää tää vaihe läpi" tms. paskaa

Ja painotan että tää on saarnaamista nyt mitä teen. Nää miehet ei tee väärin pyörittäessään typeriä hempukoita, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, mutta nää miehet tekee väärin kieltäytyessään mun näkemyksen mukaan syvällisemmästä polusta. Ihimisellä ei edelleenkään oo oikeutta tehä itseään onnettomaksi, saati sitten tehä sitä porukassa ja harhautella sitten vuoronperään toinen toistaan unohtamaan todellisuus.

Muistakaa, polyt, joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin oon tykännyt sanua asian tiimoilta.

Haluaisin paita &peppuparisuhteen; X4-X6-symbioosin (X7 on liian HC:a), mutta jos moista ei löydy, niin polygamiaa en tietoisesti aio välttääkkään. Verkottunut moniavioisuus olisi ihanteellinen muoto.      Nerouteni kylkiäisiä on nähtävästi sosiopatin lisäksi kyvyttömyys ymmärtää sitoutumisen (il)logiikkaa &suhteiden sääntöjä &tämä on aiheuttanut &aiheuttaa surua &yksinäisyyttä. Asenteeni suhteisiin on hieman aspergerisen utilitaristinen; kiipeillessä tarvitsee jonkun köyden toiseen päähän (sisällä tämän tulee minulle olla nainen, koska en jaksa motivoitua muuten). Treenatessa tarvitsee jonkun unikaveriksi, koska muuten sattuu liikaa. Sexiäkin saattaa joskus tehdä mieli (näissäkin vain nainen kelpaa ). Meloessa koskissa tarvitsee jonkun onkimaan kamani &itsensä, jos kaatuu, eikä onnistu eskimokäännöksessä. Autoillessa tarvitsee jonkun jakamaan kulut &ajamaan osan matkasta. Vaelluksilla vasta 3 on toimiva määrä jne.. Jos edelliset ovat sama henkilö, niin mahtavaa, mutta rikkaampaa elämä voi olla, jos ovat eri tapauksia.

(jos kiinnostuit tai jopa kuvittelet olevasi paikallasi joihinkin edellisistä, niin pistä yv  )

Mitä polygamiaan suomessa tulee, niin mielestäni suomalaiset ovat aivan helvetin joutsenkaulaista sakkia. Polygamisuuskin saattaa olla konttitouhua; susilauman sisäistä sekoilua.

Päivänkakkara toihan voi olla mukava tilanne.

Itse en pystyisi kyllä millään kuvittelemaan että kykenisin koskaan elämään parisuhteessa, jossa olisi useita kumppaneita...

Se olisikin monisuhde

Olen eri mieltä. Kaikkein parhaiten pärjäävät keskenään ne ihmiset, jotka ymmärtävät toisiaan mahdollisimman hyvin, ja mitä erilaisempi toinen on kuin itse, sitä vaikeampi häntä on yleensä ymmärtää.

Suhde voi perustua muullekkin kuin ymmärrykselle &rakkaudelle. Kantavana voi olla kiinnostus (erillaisuutta kohtaan), yhteiset tavoitteet, symbioottinen synkronismi, loistava sexi tai jopa viha. Eikä molemmin puolinen kiintymyskään vältämätöntä ole; (noidan)kehä on usein (+/-)pendulumia mielekkäämpi.

^Ehkä kaikki mutkistuu, mutta usein mutkistuminen on yksinkertaistumista jännittävämpää. Mulla ainakin on niin paljon rakkautta annettavana, että jos nyt pitäis yhtäkkiä olla vaan yhden kanssa sekoaisin varmaan päästäni.

On jotenkin tosi pessimististä miettiä tollasia kauhukuvia, mitä ihmisistä vois paljastua. Totta kai voi kyseenalaistaa koko ajan kaiken, mutta aika raskasta on sellainen elämä. Minä luotan omaan arviointikykyyni ja tietenkin ihmisiin, joita rakastan. Se rakkaus on kuitenkin ansaittu syvällä tutustumisella eikä mikään viikossa tai edes vuodessa syntynyt päähänpisto.

Musta tuntuu että oon polysuhteilun aikana oppinut rakkaudesta, parisuhteista ja luottamuksesta enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa ja enemmän kuin olisin voinut kuvitella koko elämän aikana oppivani. Muutkin ihmissuhteeni toimivat jotenkin paljon paremmin, koska musta on tullut niin paljon avoimempi ja estottomampi puheissani ja käytöksessäni.

Höh. Mäkin rakastan niin paljon... Mut rakastan yhtä seksuaalisesti ja muita muuten. Ei jokaisen kanssa jota rakastaa, tarvii harrastaa seksiä... Hei kamoon. Voi maata ja tuntea sydämen sykkeen ja halata ja olla täynnä rakkautta päätymättä seksiin. Ihmiset niin voi haavoittua ja tuntea itseään hyväksikäytetyiksi. Eikö se ennemminkin oo omaa vaihtelunhalua, jos kaipaa koko ajan uutta? Mulla on 10v suhdetta saman ihmisen kanssa ja sekin on ollut matka; rakkautta riitoja ja yhdessä uuden löytämistä... Vaikka välillä kypsyttää, toisesta löytyy aina uutta, ihmiset muuttuukin koko ajan. Sit miten ihania on yhteiset muistot. Pitkä parisuhde on matka ja sen syvyyden näkee ajan mittaan. Jos haluaa voi pysyä 1. tasolla ja vaihtaa aina uuteen seksisuhteeseen. Jos jatkaa eteenpäin, pääsee koko ajan syvemmälle rakkauden ytimeen.  Eikä ainoa rakkauden muoto oo seksi. Vaikka mä oon yhden kanssa, voin rakastaa syvästi muitakin..

Entä jos toi polyjuttu oiskin pinnallista pikaruokaa? Ettekö haluu sukeltaa syvemmälle käsi kädessä? PikkuPrinssi kirjassa se kettu sanoo pikkuprinssille, että kun kesytit minut, oot velvollinen pitämään musta huolta. Sanamuotoa en muista, mutta sisältö oli tää. Kun antaa toisen kiintyä, on joku vastuu toisesta.

miten ihania on yhteiset muistot. Pitkä parisuhde on matka ja sen syvyyden näkee ajan mittaan. Jos haluaa voi pysyä 1. tasolla ja vaihtaa aina uuteen seksisuhteeseen. Jos jatkaa eteenpäin, pääsee koko ajan syvemmälle rakkauden ytimeen.  Eikä ainoa rakkauden muoto oo seksi. Vaikka mä oon yhden kanssa, voin rakastaa syvästi muitakin..
Entä jos toi polyjuttu oiskin pinnallista pikaruokaa? Ettekö haluu sukeltaa syvemmälle käsi kädessä?

Ei ihmissuhteet taida olla ihan noin mustavalkoisia. Monisuhteita ja monirakkauksia on varmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin, ei imo voi yleistää että kaikki pölykuviot ois pinallisia. Kyllä niitä on useamman kuin kahden ihmisen "liittoja", joissa rakastetaan paljon ja syvällisesti, ja siis samaan tapaan vuosien pituisesti kuin tavanomaisemmissa kahden ihmisen välisissä suhteissa - on yhteisiä kokemuksia ja kasvua jne. Mun mielestä monisuhteilu toimiessaan ja ollessaan aidosti reilua edellyttää, että ihmiset ovat hyviä kommunikoimaan sekä omia tarpeitaan  (ja huoliaan, pelkojaan jne) että myös huomiomaan suhteen muita osapuolia, niiden tunteita ja tarpeita.
Mietin myös tuota et pölylyillessä joku aina tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi tms. Ei kai se sentään ihan automaattista ole :O. Mä päivänvastoin kuvittelen, että useamman ihmisen suhteessa ihan totaalinen kuspäisyys voisi peräti olla kahdenvälisiä suhteita harvinaisempaa? Tai ainakin niin että on paljon karumpaa joutua vastaamaan omista perseilyistään/kiukutteluistaan/jne useammalle kuin yhdelle ihmiselle, siinä ei mitkään perusväistelyt "no sä vaan kuvittelet" tms auta kun on useampi silmäpari vastassa ja panemassa tilille omista älyttömyyksistä. Valitettavasti maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä ja varmasti sellaisia törkyitsekkäitä ”minulle enemmän kivaa ja heti, muitten tunteista piittaamatta” löytyy oli suhteessa sit kaksi tai viisi.

Muistan lukeneeni jostain jonkun suomalaisen psykologin ja parisuhdeterapeutin arvion, jonka mukaan yksiavioisuus olisi itse asiassa mahdotonta nykymaailmassa.

Oisko tässä kyse monisuhteiden lisäksi myös siitä, että eihän Suomessa ja muuallakaan länsimaissa oo juurikaan enää puhdasta monogamiaa vaan kyseessä on usein sarjayksiavioisuus (ts. ollaan yhden tyypin kaa monosti, mutta sitten vaihdetaan seuraavaan tai petetään)? Jännää kyllä miten edelleenkin yksavioisuus tuntuu olevan ihanne, vaikka todellisuus on aika monella tuota sarjamonogamiaa. Elokuvat ja kirjallisuus komppaavat sitä yhtä oikeaa ja kadonneen puolikkaan lyötämistä, yhteiskuntarakenne lähtee edelleen aika pitkälle yhden miehen ja yhden naisen liiton itsestäänselvyydestä, ajatellaan jopa että monogamia olisi ihmisille lajityypillistä käyttäytymistä jne.

Joo. Ehkä mulla on erilainen käsitys.. Tai siis lopulta jokaisellahan on! Ei kai kukaan ihan täysin voi tietää kuin oman kokemusmaailmansa, mutta näin keskustellessa sitä voi yrittää jakaa. Myönnän myös sen, että hyvin paljon on onnettomia parisuhteita, joissa vain jostain typerästä syystä ollaan, vaikka ne sisältävät henkistä väkivaltaa ym. Ehkä polysuhteissa olevat ovat keskimääräistä valmiimpia käsittelemään pintaan nousevia tunteita ja asioita muutenkin. Ja jos mä en kykene polysuhteeseen, eihän se tarkoita, ettei se joillakin olis todella toimiva ja rakkaudellinen juttu.

Oon viettäny paljon aikaa yksin ja jo teininä mietin, että voi kun olisin siinä tilanteessa, että oisin jo seurustellu jonkun kaa 5v.. Musta on oikeestaan hirveetä olla "rakastunut", se kaikki tunnemyrsky ja hurmoksesta epätoivoon liitävät tunnetilat... Mulle rakastaminen on mukavampaa jotenkin.. Vaikka oon vähän erakko, mua kiinnostaa ihmiset ja ihmisten väliset suhteen ym kovasti, kun ne on semmonen mysteeri. Onneks mulla on ollu mahdollisuus joidenkin tuttujen ja ystävien kanssa asioita jakaa.. Ja nyt täällä tästä aiheesta. Mut se toisen mielen salattu maailma.. Voi maata vierekkäin ja niin lähellä ja silti kummallakin on pään sisällä oma maailmansa. Tai vaikka eläimenkin kanssa.. munkin koira on tuossa ja ymmärrän sitä jonkin verran, mutta suurelta osin sen maailma hajukeskeisyyksineen on mulle mysteeri.. Mahdatteko tavottaa, mitä tarkoitan?

Thomas Mooren kirja "Seksin sielu" kuvaa musta hienosti seksuaalisuutta ja sen tiettyä "pyhyyttä". Ja voihan siinä tavoittaa tosiaan jotain suurta. Ehkä rakastelu parhaimmillaan on sakramentti.

Pidän rakkautta elämän tarkoituksena. Miten toisen rakkaudellinen katse lämmittää tai miten melkein tekee kipeää, kun tuntee rakkautta ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Siis vaikka itselle vieraidenkin. Erillisyys ja samalla yhteys, että ollaan matkatovereina tällä pallolla, joka kiitää avaruudessa..
 
Kiitos kaikille tätä pohtineille! Luulen, että sain uutta näkökulmaa tähän teemaan.

Mutta tuo ei toimi siinä kyynisessä maailmassa, jossa nussitaan ristiin rastiin, ei uskalleta, osata ja/tai tahota ees yrittää asettua yhen kans ja sittoutua, ja mongerretaan että kaikki on vastuussa vaan itestään ja että läheisriippuvainen muista ei saa olla. Sitten kuitenki ollaan sillä tavalla läheisriippuvaisia itse että on riippuvainen siitä sairaalloisesta "vapaan rakkauden" verkosta, siitä että on paljon etäisiä ihmisiä mutta ei yhtään liian läheistä.

Nykyään on kyllä monesti aika pelkurimainen meininki rakkauden ja parisuhteiden suhteen. Vaikuttaa vähän siltä että syvä ja pysyvä parisuhde on monille kauhistus ja pelon kohde. Ei jotenkin voida myöntää sitä että ihmiset tarvitsevat toisiaankin muuhunkin kuin vain satunnaiseen panemiseen...

Rakkaussuhteessahan on se pelottava puoli että silloin joutuu oikeasti olemaan oma itsensä (tai teeskentelemään ihan helvetisti) toisen edessä. Siinä tilanteessa tulee oma haavoittuvaisuuskin esiin väistämättä. Ja tällä vahvojen yksilöiden aikakaudella kaikki herkkyys ja haavoittuvuus on paha asia.

Eniten rohkeutta vaati mun mielestä se että on oikeasti oma itsensä toisen kanssa. Se että nussii satunnaisesti satunnaisia ihmisiä ei vaadi yhtään mitään vaan on typerän helppoa elämää. Mutta silloin ei saa koskaan kokea syvää rakkautta ja romantiikkaa.