Vapaa rakkaus, parisuhde vai joku muu? - 9

Eikös jossain ollut jonkun asiantuntijan kommentti, että ikävät kouluammuskelut olisivat johtuneet siitä, että riehuja ei ollut saanut naisen kosketusta? Voihan siinä olla perää.

minäkään en jossain välissä saanut sitä piiiitkiin aikoihin, mutta ei se silti tehnyt minusta mitään ammuskelijaa tai muuta sekopäätä.

Itse elän tällä hetkellä avoimessa ja vapaassa suhteessa ja se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi ja kyseessä on romanttisuuteen ja rakkauteen perustuva suhde, eikä vaan jokin fuckbuddy-juttu.

Asiat sujuu niin että kumpikin kunnioittaa toisen oikeutta myös omaan elämään ja valintoihin. Toiselle ei ole pakko tehdä mitään "tiliä" siitä mitä tekee kun ei ole toisen seurassa Tosin kun on ihastunut ja rakastunut toiseen, niin ei sitä silloin muuta seuraa niin paljoa kaipaakaan 

Elän normaalissa parisuhteessa, mutta hermostuttaa jos en voi viettää aikaa muidenkin ihmisten kanssa (ei romanttisessa mielessä). Normaali parisuhde sopii minulle hyvin, jos minulla on ystäviäkin. Jos minulla ei ole ystäviä, parisuhde alkaa tuntua ahtaalta, koska joutuu olemaan vain yhden ihmisen kanssa koko ajan. Tekee mieli välillä lähteä jonnekin ja jättää parisuhde kumppani jopa pariksi päiväksi, mutta huono omatunto estää. Tunnen pahaa omatuntoa siitäkin, ettei pelkkä parisuhdekumppani tee minua onnelliseksi. Pelkään etten voi olla enää yksilö, vaan mut tulkitaan ainoastaan osaksi parisuhdekumppaniani...

Jos ei haittaa että kysyn, niin asutko yhdessä kumppanisi kanssa?

Itselläni on menneisyydessä kokemus elämäntilanteesta jossa parisuhde oli "koko elämä". Se ei ollut onnellinen tarina se! Kun parisuhde ja kumppani oli aina ensimmäisellä sijalla ja uhrasin kaiken mahdollisen sen vuoksi, niin alkoi menettää kyllä itsenäisyyttään. Suhteesta tuli aika paha loukko ja kun se päättyi (mikä tapahtuu melkein suurimmalle osalle suhteista) putosin tyhjyyteen. Olin hylännyt kaverit tyttöystävän vuoksi ja menettänyt myös yhteyden itseeni. Olin ollut vain ja ainoastaan yliomistautuva poikaystävä, enkä yksilöllinen, oma ihminen. Olin ripustautunut niin täysin exääni että en pystynyt selviämään omillani. Ja myöhemmin tajusin suhde olikin päättynyt juuri oman takertumiseni vuoksi.

Parisuhteessakin tietty terve itsekkyys ja tilan vaatiminen on hyväksi. Tarkoitan tällä siis sitä että pitää kiinni myös omista toiveistaan ja tahdostaan, samalla kunnioittaen ja rakastaen toista. Oman itseni kuuntelemisessa ei ole mitään väärää eikä se estä täyttä toisen rakastamista. Päinvastoin.

Jos suhde on oikeasti toimiva ja hyvä, niin ei se kaadu parin päivän erossa olemiseen. Jos suhde päättyy siihen että on pari päivää toisten ihmisten kanssa, niin silloin kyseessä tuskin oli kovin terve suhde jonka ei ollut tarkoitus jatkuakaan. Kyllä parisuhteessa elävällä ihmisellä on ihan yhtäläinen oikeus kavereihin ja sosiaalisuuteen kuin muillakin. Henkinen vankila ei ole rakkautta!

Ja kannattaa aina muistaa että onnellisuus löytyy sisältä. On aika varma tie katastrofeihin jos alkaa etsiä sitä materialisista asioista tai toisista ihmisistä. Tämän asian kanssa olen erityisesti kamppailut viime aikoinakin.

En oo seurustellut koskaan, en edes ollut treffeillä. Isäni on vihjaillut, että voisi niitä naisia jo ruveta kattelemaan. On monesti sanonut, ettei ne naiset tule kotoa hakemaan. Viime vuonna sanoi, että pitäisi jo tuon ikäisen kovasti käydä naisissa.

Tunnen kyllä vetoa naisiin. Seksiä mietin paljon. Joskus vähäsen häiritsee, kun mietin niin paljon seksiä. Nykyään, kun kuljen jossain tuolla kadulla, niin mietin usein, että miltähän seksi tuntuisi tuonkin vastaan tulevan naisen kanssa. Sitten mietin, että jos tuo nainen tietäisi ajatuksistani, niin mitenköhän niihin suhtautuisi.

Mietin monesti, että mahtaisinko edes kelvata kellekkään. Olenko muiden mielestä joku luuseri, kun en ole paljon mitään saavuttanut elämässä. Asun vanhempieni luona, ja täytän lokakuussa jo 25v. Koulutus löytyy, palkallisessa työssä ollut viimeksi keväällä 2011. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa kierrätyskeskuksessa marraskuusta 2012 lähtien. Ja sinne olen jämähtänyt.

Silti kaikesta huolimatta tahtoisin olla jollekkin tärkeä ja arvokas. Tärkeä ja arvokas riippumatta siitä, mitä on saavutettu, ja mitä jäänyt saavuttamatta. Josku kun oikein ahdistaa ja on paha mieli, niin tahtoisin olla jonkun halittavana ja hellitävänä.

No mulla lähitulevaisuuden tavotteena muuttaa omilleen asumaan. Oon miettiny semmostakin, että olis sekin hieno vaihtoehto muuttaa jonnekkin toiselle paikkakunnalle. Se vaan on aika iso prosessi. Pitää ensin löytää asunto jostain muualta. Sitten pitää käydä tekemässä vuokrasopimus uudessa kaupungissa. Ja sitten pitää vielä saada tavaransa sinne uuteen asuntoon.

Mietin semmosta myös, että kun olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Mulla on sopimus voimassa vuoden loppuun. Jos kuntouttavan työtoiminnan lopettaa kesken sopimuksen ilman pätevää syytä, niin karenssi napsahtaa. Onko sitten muualle muuttaminen pätevä syy?

Isommalla paikkakunnalla olis enempi naisiakin, joita yrittää iskeä.

Tunnen kyllä vetoa naisiin. Seksiä mietin paljon. Joskus vähäsen häiritsee, kun mietin niin paljon seksiä. Nykyään, kun kuljen jossain tuolla kadulla, niin mietin usein, että miltähän seksi tuntuisi tuonkin vastaan tulevan naisen kanssa. Sitten mietin, että jos tuo nainen tietäisi ajatuksistani, niin mitenköhän niihin suhtautuisi.

Mietin monesti, että mahtaisinko edes kelvata kellekkään. Olenko muiden mielestä joku luuseri, kun en ole paljon mitään saavuttanut elämässä. Asun vanhempieni luona, ja täytän lokakuussa jo 25v. Koulutus löytyy, palkallisessa työssä ollut viimeksi keväällä 2011. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa kierrätyskeskuksessa marraskuusta 2012 lähtien. Ja sinne olen jämähtänyt.

Silti kaikesta huolimatta tahtoisin olla jollekkin tärkeä ja arvokas. Tärkeä ja arvokas riippumatta siitä, mitä on saavutettu, ja mitä jäänyt saavuttamatta. Josku kun oikein ahdistaa ja on paha mieli, niin tahtoisin olla jonkun halittavana ja hellitävänä.

Ensinnäkin, seksi ei ole niin ihmeellistä että sen takia kannattaisi stressata. Seksi on nyt vaan seksiä. Kuten kirjailija (ja kokenut naistenmies) Charles Bukowski sanoi:"Sex is something you do when you can't sleep". Mun mielestä seksistä tehdään nykyään aivan liian iso juttu. Kyllähän siis seksi voi olla hyvääkin, mutta ei se ole yksinään tie onneen. Tähän liittyen kannattaa lukea Neil Straussin kirja "The Game". Siinä tulee aika hyvin selville se kuinka pelkkä seksi, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa, ei tee onnelliseksi.

Oon itse huomannut sen että mistään ihanteista ei kannata välittää p*skan vertaa. Usein ihannekumppanien määritelmät on pelkkää valhetta ja kaukana todellisuudesta. Suhteita saavat ihmiset eivät ole mitenkään poikkeavia muista. Ihan yhtä kelvottomia he ovat kuin muutkin. Harva päätyy oikeasti koskaan yhteen "ihannekumppaninsa" kanssa. Ja jos joku ei huoli sinua, niin entäs sitten? Sitten hän ei vain ollut sinua varten etkä sinä häntä varten. Ei siinä ole kyse mistään paremmuudesta tai huonoudesta. Ja on oikeasti parempi olla yksin kuin epäterveessä ja yksipuolisessa suhteessa.

Kaikki toki haluavat tulla rakastetuiksi, sehän on osa ihmisyyttä. Mutta valitettavasti maailma on vain sellainen että toiveet eivät toteudu. Ja vaikka olisi parisuhteessa, ei silti välttämättä saa rakkautta. Monet suhteet (etenkin jos on kyse pelkästä seksistä) ovat aika tunnekylmiä ja yksinäisyyden tunne säilyy. Tämän vuoksi on syytä oppia vain elämään yksinään. Maailma on kova ja harvoin tarjoaa oikeaa rakkautta. Mutta tietenkin kaikkea voi tapahtua ja voi koska tahansa kohdata sen jonkun erityisen jonka kanssa kaikki vain sujuu. Toivottavasti löydät sen!

Mutta kannattaa keskittyä enemmän ystävyyteen kuin romantiikkaan. Itse olen oppinut sen, että ystävien kanssa vietetty aika on usein paljon parempaa kuin mikään parisuhteilu tai seksi. Ystävät eivät jätä, parisuhteet voivat sen sijaan päättyä hyvinkin nopeasti ja jättää vain surulliseksi.