Vapaa rakkaus, parisuhde vai joku muu? - 11

Tämän päivän ajatuksia.

Oon vapauden rakkauden kannattaja tietyllä tapaa (hitto kun näihin on niin monia jo termejä, että en ees yritä pysyä perässä). Kaipaisin kyllä "elämänkumppania". Sellaista joka istuisi vielä piha mökin kuistilla elämän loppuelämän häämötessä. Olisi upea rakentaa sitä luottamusta ja sitä yhteenkuuluvuutta. Siis sehän olisi upea ihmissuhdekokemus.

Sellainen mitä esim parisukupolvee nuoremmat ihmiset on monesti tehnyt. "Tehdään nuorena lapsia, mennään töihin ja painetaan niiden eteen". Ei erota, vaik kuinka kasvetaan erille, mut sit petetään selän takana niin äääääh

Toisaalta itse saanut kasvatuksen ns ehjästä perheestä jossa tehtiin kaikki lapsille. Vanhemmat teki töitä yhdessä, että meillä tulisi mahdollisimman hyvät oltavat. Tälläisen kasvatuksen saaneena niin toki arvostan sitä mitä vanhempani on antaneet ja he ovat hyvä esimerkki kuinka he ovat rakentaneet sitä suhdetta aina vain eteenpäin ja syventänyt. Mä luulen, että jokapäivä oppivat lisää toisistaan ja arvostaa toisiaan suuresti. Kertoo jotain sekin, että tiedän oman äitini menehtyvän mitä luultavammin ennen isääni ja tiedän, että silloinkin he ovat toistensa tukena. Se on musta aika upeeta.

Mulla vapaampi rakkaus on enemmän opettelua siihen, etten alkaisi omistuishaluiseksi enkä läheisriippuvaiseksi. Yritän varoa sitä. Monesti tullut napattua seurustelukumppani vähän liian helpolla (oikeastaan näin jälkeenpäin en edes tajua mitä olen heissä nähnyt), mutta se, että ei etsi vakavia seurusteluja vain rakastaa monia ihmisiä niin opettaa. Välillä on hienoa, kokeilla seurustelua ja kait sitä kaipaakin, mutta nyt kai on taas aika pienelle vapaalle rakkaudelle.

Tottakai mustasukkaisuutta tulee näis hommissa.
Jos ex tyttöystäväni kysyi: Voinko mennä tämän herran luokse muutamaksi päiväksi ja tiesin kyllä mitä siellä puuhastellaan. (oli tietynlainen avoinsuhde) Mustasukkaisuus riipi syvältä. Sanoin silti ok no problemo, koska koen, että se on yksi tapa opetella sitä aitoa rakkautta. Antaan toisenkin ihmisen olla rakastaa myös muita. En mä voi omia ketään. Tällöin itse opin myös sen, mitä se aito rakkaus on toista ihmistä kohtaan. Antaa sen olla onnellinen vaikkei se jakaisi sitä onnea minun kanssa täydellisesti. Yritän oppia olemaan myös toisen puolesta vaikka se kokisi sen onnen jonku muun ihmisen kanssa.

Silti kyllä unelmoin kumppanista joka tykkäisi samoista elokuvista, musiikista, harrastuksista ym. Sellaisest ihmisestä jonka kanssa tulisin kokemaan ne elämän hienot ja huonot hetket. Nauttisin jokaisesta henkäyksestä niin hyvässä kuin pahassa. Ottaisimme yhdessä ja auttaisimme toisiamme tulemaan onnelliseksi, mutta harvoin tälläistä tilannetta tulee eteen. Sen takia ehkä nyt, on sitten vain se tilanne, että jos satun väliittään jostain ihmisestä niin haluan osoittaa sen hänelle. Rakastaa häntä ilman sitä tietynlaista sitoutumista.

Toisaalta. Vaikka. Parisuhde ei menisikään sillai. Ikuisesti onnellisena alusta loppuun niin siinä on paljon onnea ja siitä oppii paljon. Enkä vaihtaisi mihinkään pois niitä parisuhteita mitä minulla on ollut vaikkei ne ehkä olekkaan hyviä sinällään olleet. Toisaalta... Huono parisuhde vangitsee. Ehkä oisin voinut tehdä erilailla, mutta tunteet sanoi toisin aina siihen aikaan.

Kukin tavallaan, kunhan ei pakota tai painosta toisia osapuolia sellaiseen ihmissuhdemalliin, mitä nämä eivät halua tai mikä ei näille sovi.

Moneen kertaan kuullut joiltain 50+ naisilta, että joku nainen sais musta hyvän miehen. Kerran kommentoin, että siitä hyvyydestä voi olla montaa mieltää.

Minusta rakkaus, suhde mikä suhde, on luonteeltaan vapaata, eikä sitä pysty rajoittamaan sanoilla ja statuksilla. Se, että olen jonkun tyttö- tai poikaystävä, ei vie pois riskiä, ettenkö rakastuisi johonkin toiseen, ja myös rakkauteni sen hetkistä kumppania kohtaan on vapaata, kukaan ei pakota minua rakastamaan häntä. Olen miettinyt näitä jonkun verran ryhdyttyäni taas ns. normaaliin parisuhteeseen ja todennut, etten ole yhtään sen vähempää vapaa kuin mitä olisin avoimessa suhteessa tai sinkkuna. Kaikissa suhteissa vapaus tehdä valintoja on sama, valinnoilla vain vähän eri seuraukset.

Sinänsä itselle mieluisin sovittu suhteen muoto olisi vapaa suhde, koska en kerta kaikkiaan usko, että kiellot ja rajoitteet hyödyttävät mitään rakkauden tai edes himon edessä. Pikemminkin päinvastoin - asioiden kieltäminen tekee niistä houkuttavia. Muuten olen ihan tyytyväinen tavanomaiseen suhteeseen, enkä usko, että tapailisin avoimessakaan suhteessa muita kuin tätä yhtä henkilöä.

Hirvittävän yksinkertaisten asioiden ilmaisemisesta on tullut älyttömän vaikeaa. En ikään kuin usko että suomen kieli suostuu tarkoittamaan missään taivutetussa muodossa sitä mitä yritän ilmaista ja sanoa.
Mind must stand alone. Minun ajatukseni ja näkemykseni muodostuvat minulle siksi taakaksi jota en voi jakaa tai edes vilauttaa kenellekään muulle. En rumia enkä kauniita. Kielellä voi ilmaista monimutkaisestikin hyvin yksinkertaisia asioita, kunhan se näennäisen sisältönsä takaa huutaa sitä mitä jokainen primitiivinen mieli kysyy -"Ystävä vai vihollinen"?

Mun nähdäkseni rakkaus ei ole ihmisen tunne, rakkaus on luonnon lisääntymisimperatiivin ilmenemismuoto. Luonnonvoima jolle ihmiset ovat nuorena alisteisia. Sama rakkaus ajaa leijonan ja lampaan pariutumispuuhiin ja lisääntymään, siltä se ei ole minkään yksilön tunne, vaan luonnon ykseyden sisäinen voima jolla luonto pyrkii ylläpitämään mahdollisimman suurta elinvoimaa. Suuri osa maailman politiikasta näyttää minusta vain soidinmenoilta, joissa etsitään sitä sopeutuvaisinta ja vahvinta ja kauneinta yksilöä, jonka kautta luonto haluaa jatkua yhä elinvoimaisempana ja viriilimpänä.

Samoin kuin sinua palvelee vahvojen solujesi perimän jatkuminen, luontoa ykseytenä palvelee heikkojen ja viallisten eläinten ja ihmisten hävittäminen. Natsismi oli aika liki tilaa jossa yhteiskunnan valta väistyy luonnonvoimien tieltä. Kukaan ei enää välitä siitä häpeästä jolla heitä hallitaan, koska pelko on paljon voimakkaampi ja ensisijaisempi motivaattori. Kun ei ole enää pelkoa ei ole rakkauttakaan, eikä aihetta pariutumiseen eikä seksiin. Seksi vailla lisääntymispyrkimystä on vähän kuin mässäily, pelkästään hedonististen himojen tyydyttämistä ja ylläpitämistä. Jos tätä himoa ei ruokita se tyrehtyy. Mitäpä muuta sitä rahoillaan tekee kuin runkkaa julkisesti. Etsii itselleen jotain jonka avulla saa suosiota tai nautintoja. Ja katsokaa kuinka ohuita nämä nykypäivän hahmot ovat, kiiltokuvia elämän tarrakansiossa.

Luonto hallitsee solujaan kuoleman pelolla ja yhtseikunta jäseniään kuoleman pelon häpeällä. Eivätkä he ole siitä erillisiä, yhteiskunnasta eikä luonnosta, ennen kuin he ovat  vapaat sen käskyistä. Syö, selviä, lisäänny.

Kun he riisuutuvat eivätkä häpeä eivätkä pelkää, he ovat vapaat. Eivät ainoastaan vapaat, vaan he tulevat olemassaoloon. Luonnon rinnalle, yhtä suurina ja olemassaolevina ja erillisinä kuin luonto. Yhtenä niistä jotka loivat sen luonnon.

Yritin kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi.

Juu ja ei. Hassua. Pitkälle ajatellaan, tuntuu, samoin. Mut ei sit ollenkaan. Tai. Rakkaus, iso asia. Kun puhutaan parisuhteesta tai vastaavasta en itse osaisi kuvitella jakavani. Mutta, enpä sitäkään tiedä, mihin tästä kasvetaan. Tottakai biologia, kulttuuri yms asiat vaikuttaa, mitä paremmin sen tiedostaa, sitä paremmin ehkä ymmärtää mitä oikesti haluaa ja voi ehka löytää itselleen sopivan kompinaation. Kuitenkin asia, minusta se, että kuuluu johonkin parisuhteeseen, kansaan muuhun yhtälöön, ei sulje pois mitään. (tarvii ymmärtää toisilla on ehkä eri yhtälöitä). Peilejähän me ollaan. Uskon ,tarkoitus on oppia tietämään mitä on, jos uskaltaa toiselle olla se mitä on oikeasti, ehkä voi nähdä aidomman kuvan. Ketjun aiheeseen, kuten mainittu itse oon  parisuhdeihminen, mut mikä kenelläkin hetkeen sopii. Muuten ihmiskontakteista, läsnäolo, antaa itsestään, mitä siinä hetkessä on annettavaa, itseään rasittamatta. Tarkoitus ei oo uhrata itseään, mut laittaa likoon. Yhteys, ykseys, tuntuu että se on mitä haetaan. Ei kai se ole kuin muistaa, minä, erityinen, erillinen yksilö olen yhteydessä kaikkeuteen.

Peilejähän me ollaan.

Ole ääni, älä kaiku.

Me virtaamme omasta lähteestämme ennennäkemättöminä ja ainutlaatuisina maailmaan. Peilejä meistä tulee vasta kun törmäämme maailmassa johonkin mistä emme pääsee ohi. Joku neropatti sanoi että siinä missä et voi rakastaa, kulje ohi. Mutta juuri siksihän me emme pääse siitä ohi, että emme voi rakastaa. Eniten rakkautta tarvitsevat ne jotka sitä vähiten ansaitsevat, ja juuri heidän ohitseen meidän oman äänemme pitäisi kantaa. Ettei meistä tule peilejä peilitaloon odottamaan seuraavaa kulkijaa, jonka voi tehdä itselleen peiliksi.
Tästä kaikesta tulee mieleen mustan paraatin peilitalo.
https://www.youtube.com/watch?v=ORn1ZZSyn8Q