Itsekin olen ehdottomasti yksiavioinen siten, että koen hyvinkin romanttisesti asiat ja parisuhde on sellainen joka on kahden ihmisen juttu, toivottavasti kestäen mahdollisimman pitkään tai jopa lopun elämää (sanoinhan jo olevani romantikko). Avioliittoon en oikein usko, varsinkaan tässä yhteiskunnassa joka on täysin romuttanut sen pyhän imagon. Joo, kyllä kihloihin voi mennä jos tarpeeksi vakavaksi etenee asiat. En vain koe tuota laillistamista jotenkin erityisen tärkeänä, mutta ehkä omalla kohdalla on vapaudenkaipuu niin vahva ja myös pelko siitä, että tulee jotenkin omistetuksi.
Oma eka ja ainoa parisuhde joka tuossa päättyi oli niin raastava ja henkisesti raskas, että mietin sitä kykenenkö tai jaksanko koskaan enää parisuhteeseen hypätä jos sellainen on mahdollista. Olisi täysin typerää sanoa, että se on naisten tai edes kumppanini vika täysin, koska sekä miehet että naiset voivat kärsiä kaikenlaisista käsittelemättömistä mielen ongelmista jotka vaikuttavat parisuhteisiin ja mustasukkaiseen sekä omistushaluiseen käytökseen niin vahvasti.
Ehkä olen vaan jotenkin pettynyt rakkauteen jos sitä nyt oikeasti edes olen kokenutkaan. Pettynyt myös ihmisiin tavallaan ja luottoa on aika vaikeaa rakentaa uudelleen, koska aina on sitten se pelko että toinen satuttaa ja ehkä jopa hyväksikäyttää jos uskaltaa avautua niin herkällä tavalla toiselle. Sydämensä avaaminen toiselle ihmiselle on pyhä asia ja jos sitä väärinkäytetään niin se sydän(chakra) ainakin hetkeksi vaurioituu ja ehkä sulkeutuukin hieman, koska se haluaa suojella itseään elämän ja rakkauden kolhuilta. Toki kärsimys ja kipu ovat oleellinen osa elämää, mutta ihmiset usein rakentavat tapoja elämäänsä minimoidakseen kivun tuntemisen. Jotkut pakenevat voimakasta elämänkipuansa päihteisiin tai seksiin. Kuka mihinkin.
Itse en ole myöskään koskaan harrastanut yhden yön suhteita enkä voisi kuvitella sellaiseen lähteväni. Mielestäni seksi toisen ihmisen kanssa on turhaa jos ei ole mukana syvempiä välittämisen tunteita. En perusta eläimellisyydestä, mutta en tuomitse myöskään ihmisiä jotka seuraavat alempaa luontoaan. Jokainen tekee niin kuin tekee oman moraalinsa ja halujensa mukaan.
Toki omalla kohdalla tuo libido ei ole mitenkään erityisen voimakas joten varmaan siitäkään syystä en koe seksiä mitenkään tavoiteltavan kaltaisena asiana. Se joko tulee osana pakkausta tai sitten ei tule ollenkaan, koen seksuaalisuuden ilmentämisen oikeana parisuhteessa ja silloin sen voi päästää voimakkaastikin valloilleen. Ei toki tarvitse teeskennellä, kyllähän varmaan lähes kaikille miehille kelpaisi random seksi ihan vaan sen takia, että saisi tyydytettyä lihallisia himoja. Muiden ihmisten kokeminen objekteina on vaan outo ajatus minulle. Itse koen sen vaan niin, että pidemmän päälle se olisi raskasta sielulle enkä tahdo itseäni alistaa sellaiselle toiminnalle.
