en myöskään haluais asua missää vakituisesti vaan kiertää maailmaa 
Hih, tästä varmaan joku sanoisi että kyllä se siitä muuttuu kun ikää tulee... Mutta täällä parikymppinen joka ajattelee ihan samalla lailla. Ahdistava ajatus että melkein kaikkiin vuokra-asuntoihin pitää sitoutua vuodeksi 
Minä sanoisin että asia selviää vain kokeilemalla.
On huiman vapauttava tunne lähteä matkaan, ilman paluulippua, ilman tietoa paluupäivästä. Suurin osa palaa ennemmin tai myöhemmin kotiin tai asettuu paikalleen jonnekin. Osalle kuitenkin nomadityyppinen elämä sopii niin hyvin että vaeltaminen jatkuu ja ajatus tietystä paikasta kotina häviää.
Minulla ei ole vielä käynyt niin että kodin tunne olisi kokonaan hävinnyt, eli olen pitkienkin reissujen jälkeen palannut takaisin tuttuun ympäristöön. Toisaalta ennemmin ja myöhemmin tulee taas tunne että on ollut liian pitkään paikallaan ja ainoa lääke on lähteä matkaan tai muuten vaihtaa maisemaa.
Nyt on sikäli mielenkiintoinen uusi tilanne, että elän parisuhteessa. Aiemmin sinkkuna päätös lähteä, pysähtyä tai palata oli aina oma, nyt on kahden ihmisen toiveet yhteen sovitettavana. Kumpikin meistä on kokeillut matkailijan elämää aiemmin, yksinään, pisimmillään noin vuoden verran kerrallaan, mutta ei olla jääty pysyviksi maailmankiertäjiksi.
Pari tuttuani, jotka ovat itse kiertäneet maailmaa vuodesta 2004, ovat haastatelleet useita vaeltajasieluja ja ovat parhaillaan kirjoittamassa kirjaa aiheesta. Koetan muistaa laittaa infoa sitten aikanaan. Tämän ketjun otsikkoon liittyen, suurin osa näistä pitkään maailmaa kiertävistä tekee sitä yksin, 30 haastatellun joukossa oli vain muutama pariskunta.
