ajattelee sielunkumppanin etsimisestä niin, että kyllähän sellainen voi ihan hyvin löytyä hakeutumalla kiinnostavalta näyttävien ihmisten luo, mutta loppujen lopuksi habitus, pukeutuminen, hiukset ja muut sen sellaiset, ovat kuitenkin vain pintaa ja se, mikä todella merkitsee, löytyy ihmisen sisimmästä. Saattaa tietenkin olla, että joku sopivan hipahtavan näköinen osoittautuu siksi oikeaksi, mutta yhtä hyvin voi käydä niinkin, että sellaiseen ihastukseen yrittää liittää ominaisuuksia ja odotuksia, joita tällä ei oikeasti ole, ja lopputuloksena onkin pettymys.
Mutta niinhän se on, ettei sielunkumppania löydä muuten kuin kokeilemalla. Sellainen voi tulla luo tai sellaisen luokse pitää mennä, sellainen voi löytyä ihan lähipiiristä tai sitten pitkien matkojen takaa, sellainen voi kävellä vastaan huomenna tai sitten vasta kahdenkymmenen vuoden päästä. Itse olen tavannut ajatella, että ihmissuhteet, niin ystävyys- kuin rakkaussuhteetkin, ovat kuin kaikki muukin luonnossa: ne syntyvät, kukoistavat ja kuolevat. Jotkut kestävät pitemmän aikaa, jotkut lyhyemmän; jotkut saattavat kestää koko elämän.
