Kiitollisuushaaste: 365 pientä ilon aihetta! - 15

No nyt on kyllä kovaakin kiitollisuutta...  itsekkin voisin kiitellä vaikke ettei keuhkokumme rappukäytävissä majaillessa lapsena vienyt miestä mönnessään ja vaikka ne arpia jätellen paranikin niin siitäkin että nuo arposet keuhkoissa näin reilu kolkyt vuotta myöhemmin tuntuvat hävöilevän tai sitten olen unessa enkä hereillä sillä en joudu enää joka päivä tuskastelemssä ihme klimppi hengessä ahdistaen ja kröhöilemään päivät täästäni saadakseni henköstä Eli jippii jippii on kivaa ja kiitos siitä kin että on oikeesti ihan tylsää kun maailmassa ei olekaan mitään järkeä niin vaikka kun tietää että yhtä vähän siinä on järkeä muillekin niillekin ketä siinä järkeä näkövät ja kiitos kaikesta ... kiitos että selvisin siitä mitä yritin ja että pystyin ruveta ajattelemaan sekunnin kerrallaan pidemmälle ja pidemmälle sen eteen etten tuntenut kuoleman minua nopeasti nakertavan ... vaikka juoksin ja juoksin, aina kuolema sai minut näyttämään kuin olisin ydinpommin kohdannut selviten mutta hitaasti hajoten ... söin ja join makrobiotisen ohjeen mukaan peläten ettei mikään äärimmäisyys minua pelasta ... kiitos siitä ... pelasta ha ja mihin pelasta - en hallunnut pelastua tähän maailmaan vaan siihen mihin kuuluin silloin mutta se maailma hävisi samalla kun kuolema loittoni niin kiitos siitäkin että tämä maailma on huono ja odotan nautinolla kuolemaani  kiitos kaikesta siitä mitä en tuhonnut eläessäni jo etukäteen ja siitäkin minkä korjasin jos osasin .... kiitos teillekin !!  kaikille iso kiitos