Meditoin tietoisesti pitkästä aikaa.
Normaalin meditaation yhteydessä, kesti muutama minuutti rauhoittaa mieli, mutta itse tyhjennys oli kiitettävän helppo muutamien sekuntien huomaaminen. Tämän huomaamisen jälkeen ajatusten "juoksuttaminen" oli kevyempää ja etäisempää. Sitten tuli Harielin keskityn minä-tuntoon ajatus. Keskityin aistiympäristööni, sitten mieleen ja tämän jälkeen tunteeseen.
Huolestuin. Olenko kristitty? Tunnen kolme minää: lapsuudesta tutun vaniljamielen, aisteista irtaantuneen isä-mielen ja aisteihin hohkaavan pyhältä tuntuvan hengen. Ajattelin, että ehkä kirkosta eroamisen rituaali auttaisi tässä meditaatiotyypissä eteenpäin.
edit:
Clairconation on synkronisiteetteihin, havaitsemiseen ja läsnäoloon keskittyvä selväoleminen. Siihen löytyy apua ainakin zen-buddhalaisuudesta...
"Zazenia voi harjoittaa myös kaikissa arkielämän tilanteissa (mikä on myös eräs harjoituksen tarkoitus), esimerkiksi kävellessä, matkustaessa, töissä ja niin edelleen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen
