Joosef, aivan. Ja Hariel, toki näinkin päin, kumpikaan ei voi toimia ilman toista.
Tekisi mieli kirjoittaa pitkästi, mutta koska tarvitsee mennä nukkumaan, yritän tiivistää viime päivien oivallukset lyhyesti muistiin.
Vosii sanoa, että yleinen mindfullness ei ole tukemassa harjoitusta, vaan toisin päin. Istuminen penkillä tukee harjoitusta, ja itse harjoitus on sitä kun ei istu penkillä.
Moni asia tuntuu epämiellyttävältä tehdä, mutta mikä on itse asiassa epämiellyttävää? Jos haluan vaikka tiskata tiskit, mikä osa tiskauksesta on epämiellyttävää? Onko lautasen ottaminen käteen epämiellyttävää? Tuntuuko lautanen jotenkin epämiellyttävltä? Entä tuntuuko tiskiainepullon puristaminen epämiellyttävältä? Entä tiskiharjan liikuttaminen? Tuntuu siltä, että epämiellyttävyys johtuu monesti, jollei aina, siitä, että mieli on ennakoi tulevaisuutta, ja reagoi tulevaisuuden mielikuvaan. Mutta jos mieli on täysin tässä hetkessä, harva asia tuntuu olevan oikeasti kovinkaan vastenmielinen, kun asiaa katsoo syvästi.
Tämän olen maininnut useamman kerran, ja mainitsen taas. Mieli ennustaa tulevaisuuden siis väärin. Se ei osaa arvata, miten mielen oma mieliala voi muuttua ajan saatossa. Tänään tuntui todella hankalalta lähteä kaupungille, mutta tiesin mielen innostuvan melko nopeasti, kun lähtee. Ja mieliala muuttui hämmästyttävän nopeasti, kun lähti, minuutissa jollei nopeammin. Joskus se tapahtuu sekunneissa. Jos mieli ei saakaan haluamaansa, omalla kohdallani mieli tuntuu tavallaan muovautuvan uuteen tilanteeseen siten, että se innostuu siitä, eikä jää voivottelemaan toista vaihtoehtoa.
Meditaation mielekkyyteen vaikuttaa moni seikka, kuin myös ympäristö, josta ainakin Hariel on maininnut. Suitsukkeilla ja musiikilla voi meditaatioympäristöstä luoda miellyttävämmän. Ja tähän liittyyä kämpän yleinen järjestys ja siisteys. Muistan, että silloin kun kämppä on mukavan siisti ja viihtyisä, se muokkaa mielialaa iloiseksi ja harmoniseksi, ja se kutsuu meditoimaan luonnostaan.
Tänään hoksasin, mitä tapahtuu kun todella rentoudun meditaatiossa. Sen jälkeen kun olen avautunut kokemukselle ja päästänyt jännityksestä irti jossakin paikassa, katson tuota paikkaa uudestaan, ja yritän katsoa syvemmin, onko tuossa paikassa jäljellä enää mitään jännitystä. Onko kehossa jäljellä enää yhtäkään jännityksen häivähdystä. Kuin näin kehoa menee läpi, ja tutkii poistyöntämistä sekä haluamista, keho ja mieli rentoutuu syvästi. Aion soveltaa tätä myös muuhun harjoittamiseen, koska luulen, että myös muissa harjoituksissa asian tarkasteleminen aina vain syvemmin voi paljastaa oman uskon asian laidasta vääräksi.
