Jukkapojasta oli tänään juttu hesarin nyt liitteessä. Tai ehkä juttu oli aiemmin, mut luin sen tänään.
Juttu ei ollut niin mairitteleva, se käsitteli sellasta tukarisoitumista. Ja onhan se totta et jukkapojalla on nyt niitä "älä tyri nyt"-rallatuksia, joissa se ärsyttävän äidillisesti ohjeistaa lapsia olemaan kiltisti. Onkohan ne korvannu oikeen jukkapojan jollain synteettisellä kopiolla?
Mut kuitenkin...hippiaatteen valjuuntuminen aikanaan oli niin dramaattinen poliittisen rappion esimerkki, et tossa lehtijutussakin käsitellään jukkapojan itsensä/arvojensa myymistä "hipiksi tulemisena".
Rumaa. Vanhan liiton pojat tarkottaa hipillä just jotain päinvastasta, joka kaikesta huolimatta elää koko yhteiskunnan ulkopuolella, jotain joka tarkottaa todellista vastarintaa luciferin kätyreille kapitalistisine hankkeineen.
Mä oon eniten tykänny tekno-musiikista eniten, kun siinä ei kukaan laula. Usein laulaja tunnelmoi jotain ihmeellistä sfääriä ja onnistuu olemaan mun korvissa jotenkin korni. Varsinkin sillon kun itse eläydyn tunnelmoimaan sitä laulua. Kärsin vakavasta itseuskottavuuden puutteesta ja eläytymiseni rakkauden suruihin tai kuoleman pyhään hartauteen muuttuu parodiaks.
Kaikelle on tietenkin aikansa, ja joskus hyvä laulu on tosi hyvä. Kuten esm.
