Hippimusaa! - 4

60 luvun psykedeelinen musiikki ja se vanha folk. Esim. United States of America: Americas metaphysical circus. Jefferson Airplane: White Rabbit. Led Zeppelin: Kashmir. Joan Baez: Where are you now my son? (Nauhoitettu napalmpommitusten keskellä Vietnamin Hanoissa jouluna 1970!) Bob Dylan: Blowin in the Wind. Cream: White Room.

Joan Baez kolahti kuuskytluvulla sodanvastaisuudella ja hippeydellä. Lyyrinen sopraano, joka voi laulaa kahden oktaavin alaa.

Emma Salokoski - Veden alla. Törkeen ihana biisi. Sitä kuunnellessa tulee aina jotenkin tosi haikea ja haaveileva olo.

"Kaikista hipein bändi" -keskustelun 60-lukuisista nimistä inspiroituneena ajattelin huvikseni listata tähän niitä 60- ja 70-lukujen levyjä, jotka ovat tavalla tai toisella oleellisesti edesauttaneet omaa hippiytymistäni. Tällainen tästä listasta tulee aakkosjärjestyksessä:

The Beatles – Abbey Road (1969), Let It Be (1970), Magical Mystery Tour (1967 – tämä kaikkein eniten!), Revolver (1966), Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967) ja The Beatles eli White Album (1968)
The Byrds – Younger Than Yesterday (1967)
George Harrison – Living in the Material World (1973)
Jefferson Airplane – Surrealistic Pillow (1967)
Carole King – Tapestry (1971)
John Lennon – Imagine (1971) ja John Lennon/Plastic Ono Band (1970)
The Millennium – Begin (1968)
Joni Mitchell – The Hissing of Summer Lawns (1975)
The Moody Blues – In Search of the Lost Chord (1968)
Pink Floyd – The Dark Side of the Moon (1973)
Sagittarius – Present Tense (1968)
Strawberry Alarm Clock – Wake Up... It's Tomorrow (1968)
Stevie Wonder – Journey Through the Secret Life of Plants (1979 – tekijästä ja myöhäisestä julkaisuajasta huolimatta todella hippi levy, biisejä mm. Power Flower, Come Back as a Flower ja Voyage to India... )

Lisäksi oli välillä pitkään kuuntelussa yksi veljen TV-shopista tilaama kokoelmaboksi, Love Generation (julk. muistaakseni 1998). Paljon hienoja hippibiisejä. 70-lukua uudemmista jutuista täytynee mainita ruotsalaisen Atomic Swingin Bossanova Swap Meet (1994). Suosittelen psykedelian ja groove-rockin ystäville.

Bonusmaininta: Brian Wilsonin / The Beach Boysin Smile-legenda. Lueskelin aina innoissani, missä fiiliksissä tuota 60-luvun ilmestymätöntä mestariteosta tehtiin. Jäljittelin jopa Brianin tuolloisia päättömiä psykedeelisiä sisustusideoita (tai oikeammin yritin itse ideoida kaikkea samanhenkistä, osa toteutuikin...). Brian Wilsonin 2004 toteutettu Smile on ihan loistava albumi, mutta eihän SE enää mikään hippilevy ole.

Tuossapa kuunneltavaa.

Sen verran nyt tulee mieleen tuota listaa katsellessani huomioida, että siitä puuttuu yksi tavanomaisesti tosi hippimäisenä pidetty tyylilaji kokonaan, nimittäin jammaileva bluespohjainen rock. Se on kyllä fiiliksenä minulle kolissut, mutta ne biisit ja levykokonaisuudet, jotka tosiaan ovat muuttaneet jotain tajunnassani, ovat selkeästi sävellettyä psykedeelistä popmusiikkia, folk(rock)pohjaista, tai muuten vain laid backia (niin joo, reggaehan sieltä puuttuu myös... jopa samasta syystä...).

Olenko puhunut jo Kingston Wallista?? Nyt ainakin olen.  Kuunnelkaa.

ei nappaa ei todellakaan ikinä tajunnut kyseisen yhtyeen päälle kyl onkohan mussa jotain vikaa 

Kingston Wall on yhtye, jonka musiikissa yhtäältä on kaikki kohdallaan, mutta toisaalta ei mikään, kun ei ole koskaan oikein kunnolla iskenyt. Yrittänyt olen.