^Joku viisas joskus sanoi, että syy minkä vuoksi aiemmat vuosikaudet koetaan parempina musiikin suhteen, johtuu siitä simppelistä syystä, että kaikki huonot kappaleet ollaan jo keretty unohtamaan ja hyvät ovat jääneet elämään.
Tietenkin, jos kokee sen ajan musiikkityylit yksinkertaisesti omaa korvaa miellyttävämpänä, niin mikäs siinä. En kuitenkaan lähtisi sanomaan etteikö nykyäänkin hyvää musiikkia tehtäisiin. Melkeinpä tuntuu siltä, että kun niin moni on ottanut ennakkoluulot tiettyjä nykyisiä musiikkityylejä kohtaan, ei tajuta minkälaisia legendoja niidenkin piirien keskuudessa tällä hetkellä elää. Varmasti tulevaisuudessa on omat legendansa tältä aikakaudelta.
Tottahan toki ne setelin kuvat monesti tehtäessä saattavat silmissä kimmeltää nykyisin, mutta kimmelsivät ne silloin aikaisemminkin. Ei ole mikään uusi ilmiö.
Ei ole myöskään se, että musiikille ei löydy merkitystä. Pitkät tovit olen viettänyt kuunnellen huvituksenani 60-, 70- ja 80-lukujen turhanpäiväistä popitusta. Kovin ei mieli avartunut, eikä uusia syvyyksiä tullut tavoitettua niitä kuunnellessa, vaikka aina toivatkin hymyn huulille.
Monesti sen huononkin musiikin takana on henkilö, joka rakastaa sitä musiikin tekoa. Eiköhän jokainen ole aloittanut musiikin teon rakkaudesta siihen. Teinitähdetkin monet olleet lapsia, jotka ottaneet vaarin siitä, kun ollaan neuvottu kurottelemaan niitä unelmia ja tekemään sitä mitä rakastaa.
Itselläkin vaikka tuo musiikki painottuu 90-lukua edeltäviin aikoihin, niin en usko siihen väittämään tosiaankaan, että nyt ollaan niin nilkat paskassa musiikin suhteen. Antaa ajan kullata, ja katsotaan mikä jää elämään ainoastaan tälle aikakaudelle ja mikä elää vielä vuosikymmenien päässä.
