Niin kuin kirjoitin jo toiseen ketjuun, en pidä nykyisin julkaistavasta musiikista oikein livemielessä. Sama koskee sekä elektronisia että ihan "tavallisia" sähköisiä bändejä ja artisteja. Onhan olemassa tietysti myös akustisia artisteja, mutta hekin ovat harvoin oikein todella hyviä, vaikka täytyy myöntää että akustisten keikkojen "vaikuttamisprosentti" on kyllä melkoisen korkea.
Nimekkäin bändi, jonka olen nähnyt livenä, on varmasti Depeche Mode vuonna 1998 Hartwall Areenalla. Konsertti oli laadukas, muttei kovin sytyttävä. Aika nimekäs on myös The Ark (Oulun Uudella Seurahuoneella 2003), joka oli ehkä Deppareita sytyttävämpi kokemus, mutta silti bändin osalta pelkkää omien biisien läpikäymistä. Kotimaisista jutuista on mieleen jäänyt parhaiten yksittäisiä 'yllätyksiä', kuten se, että Kemopetrol esitti ulkoilmakonsertissa vuonna 2000 omailmeisen coverin Suzanne Vegan kappaleesta
99.9 F°. En kerta kaikkiaan jaksa innostua siitä, että kuulee ja mahdollisesti jopa näkee bändin vetävän livenä biisit niin kuin levyllä, eikä muutama venytys tai yleisönhuudatus sinne tänne auta asiaa mitenkään.
Ehkä vaikuttavin livekokemukseni ikinä on syksyltä 2000, eräästä oululaispubista, jossa ei edes tavannut käydä bändejä. Tämäkin keikka oli ilmainen, eikä bändin nimellä ollut merkitystä, koska kyseessä oli covereita soittava tilapäiskokoonpano. (Päiväkirjani mukaan näyttää olleen Nothing Personal.) Ne coverit olivat melko ajankohtaista soulia, funkia ja muuta groove-musaa –
You Might Need Somebody, That's the Way (I Like It), Ain't Nobody, Lady Marmalade ja vastaavia. Biisit vedettiin taitavasti ja tosi vahvalla meiningillä, minkä ansiosta tempauduin elämäni tanssiin (<-ilmauksen saa ymmärtää miten lystää
). Ihan toden teolla, siinä oli fiilistä ja vaikuttavuutta paljon enemmän kuin Depeche Moden areenakeikassa, The Arkin intensiivisessä klubikeikassa – tai edes Cosmo Jones Beat Machinen positiivisessa riehunnassa, jota pääsin todistamaan pienessä baarissa ja vähän muussakin pienessä joskus viime vuosikymmenellä.
