Meikä on töissä huoltoaseman kassalla, kauriin kääntöpiirillä, eli pienessä pitäjässä keskellä Queenslandin outbackia Australiassa. Edellinen duuni oli trooppisella saarella sekatavarakaupassa, myin alkuasukkaille kokista ja mikrohampurilaisia. Välillä mietityttää toimeentulon ja eettisyyden tasapainottaminen; tuohta pitää jostain repiä, mutta sitten päädyn myymään asioita mitkä ei tod ole hyväksi asiakkaille tai maailmalle. Viimeksi kokista ja roskaruokaa ihmisille jotka vähitellen kuolee siihen ja samalla pyyhkiytyy pois pieni pala aboriginaalien kulttuuria ja nyt sitten myyn lihiksiä ja röökiä rekkamiehille - ja varmaan kymppitonnilla fossiilisia polttoaineita joka päivä.
No, jokainen tunti tätä duunia maksaa päivän jooga-ashramissa Intiassa.
Ja oon myös koulutettu ja sertifioitu joogaope, mutta sekin bisneksenä arveluttaa; kuinka voisin myydä jotain, mitä mulle on annettu ilmaiseksi, rakkaudesta.
Yritän elää väkivallattomasti ja syön vaan kasviksia mutta kaipa se vaan on luonnon laki että jonkun pitää kuolla että mä voin elää.
Tulipa synkeä eka postaus foorumille
. Tänään on kuitenkin kiva päivä, oon vapaalla ja yleensä en tuota em dilemmaa liiemmin murehdi. Eilen ostin toisen joogamaton ja printtasin julisteet jotta joogatunteja lahjoituspohjalla tarjolla
.
E:kappas, pari sivua sitten näitä eettisiä pohdintoja on jo esitettykin, ja vieläpä puolitutun toimesta
. Ihan jännää nähdä miten erilaisiin valintoihin jengi päätyy. Musta tuntuu että asia ei oo niin mustavalkoinen miltä äkkiseltään näyttää. Oli vapauttavaa ja voimauttavaa tajuta ettå voin valita juuri sen verran oravanpyörää kuin haluan - ja 4kk huoltiksella maksaa iisisti vuoden tai parikin Intiassa, tai vaikka uuden meditaatio- ja joogasalin tuttujeni wwoof-tilalle Thaimaassa (ja varmaan jää yli vielä riittämiin Intiassa rötväämiseen).
Mua alkais jurppia valtion almuilla eläminen, en tykkää kituuttaa enkä lojua toimettomana, mutta paikoilleen sidottuna. Sossun elätti kun ei pahemmin matkaile ja mulle tie on elämä ja totuus
.
Intialaisten hengellisyyden(josta diggailen paljon) kannalta katsoen musta näyttää että työnteko on ihmisen Dharma, eli luonto tai luonnonlaki. Siis meidät on tarkoitettu tekemään jotain hyödyllistä. Ei välttis palkkatyötä, mutta jotain pitää ihmisen tehdä. Sohvalle (usein piippu tai pullo kourassa) juuttuneet lahoaa latvasta, tän havaitsin ympärilläni nuorempina hippivuosinani.
