Sekä alkuperäisiä että nykyisiä hippejä tuntuisi yhdistävän tietty vapaudenkaipuu, jota osa sitten lääkitsee päihteillä, etenkin psykedeelisillä sellaisilla. Psykedeelit kun synnyttävät arkitodellisuudesta radikaalisti poikkeavan tajunnantilan, josta käsin todellisuuden voi nähdä toisenlaisesta näkökulmasta käsin. Parhaimmillaan kokemus herättää vapauttavia oivalluksia.
Muutos tajunnantilassa voi kuitenkin olla liian rankka, jos siihen ei ole valmis, eikä mielen valmiudesta voi etukäteen olla aivan varma. Täysin turvallinen tie se siis ei ole. Eivätkä oivalluksetkaan ole taattuja: monille psykedeeliset kokemukset ovat vain hauskaa tai vähemmän hauskaa trippailua, josta ei jää juuri mitään käteen. Pahimmillaan syntyy traumoja tai jopa mielenterveysongelmia.
Onneksi hippikulttuuri kuitenkin kehittyi ja löysi turvallisen tien todelliseen mielenvapauteen, nimittäin meditaation. Esimerkiksi monet nykyisistä länsimaalaisista keski-ikäisistä buddhalaismunkeista ja muista meditoijista ovat vanhoja hippejä, joita alkoi kiinnostaa päihteiden sijaan selväpäinen vapautuminen. Itsekin kannustaisin tutustumaan ennemmin tähän polkuun.
Toivon kuitenkin, että myös psykedeelejä tutkittaisiin, eikä pidettäisi pelkkinä "huumeina". Niissä kun on paljon ihan tieteellisestikin todistettua potentiaalia. Sama koskee monia muitakin luonnonlääkkeitä ja enteogeenejä, kuten kannabista. Ja kannattaa myös muistaa, että sokeri, alkoholi ja tupakka ovat koukuttavampia ja haitallisempia, kuin monet laittomat päihteet.
Vastuullisesta päihteidenkäytöstä puhuminen vois auttaa ongelmiin paremmin kuin pelottelu ja yksinkertaistus.
Nimenomaan. Kiihkotonta ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua, tutkimusta ja valistusta kaivattaisiin nykyistä enemmän.
