Niin... Itse olen avoimesti epäsovinnainen, poliittisesti epäkorrekti jne. ihminen, ja olen aina ymmärtänyt, että nimenomaan sellaisia hipit ovat. Olen huolissani. Tämän päivän hippeilyssä on "kukkahattutäti"-asennetta. Kukkahatuissa ei sinänsä ole vikaa, mutta yhdistävässä kukka-aiheesta huolimatta kyseessä on minusta eri ryhmä.
Alkuperäiset hipit tavoittelivat ensisijaisesti elämäntavan vapautta, rauhaa ja rakkautta erilaisuudessa ja moninaisuudessa sekä – tämä voi unohtua nykyhipeiltä – aistinautintojen hyväksymistä. Ymmärrän, ettei viimemainittu sovi joidenkin hippien elämänkatsomukseen, mutta toisille se on aina sopinut. Kaikki yllä mainitsemani tekijät puoltavat suvaitsevaa näkemystä esim. tupakointia kohtaan. Tupakasta ynnä muusta niuhottaminen ei tee ihmistä onnelliseksi, päinvastoin, se levittää kielteisiä energioita sekä niuhottajassa että niuhotuksen kohteessa. 70-luvun ihmiset olivat kaikkien tutkimusten mukaan onnellisempia kuin nykyihmiset, ja kuten tiedetään, silloin tupakoitiin melkein kaikkialla.
On täysin eri asia se, ettei itse pidä jostakin kuin se, ettei suvaitse jotakin, mutta viimeaikaisessa keskustelussa ovat puurot ja vellit menneet kiusallisesti sekaisin. On opittu ajattelemaan, että jos itse ei pidä jostakin eikä itse valitsisi tehdä sitä jotakin, sitä ei tarvitse muiltakaan suvaita. Hälyttävää. Itse ärsyynnyn aivan valtavasti huonon musiikin pakkosyötöstä marketeissa ja julkisissa kulkuvälineissä – 90 prosentin todennäköisyydellä viime vuosina kuultu musiikki on ollut sellaista, josta en pidä. Silti en ole kieltämässä heviä tai tangoa, en edes yleisellä paikalla. Ajattelen vain, että jonain päivänä tuo virtaus tai suhtautuminen ehkä muuttuu ja ehkä voin siihen itse vaikuttaa. Jne.
Tämä kirjoitus nyt ei tietenkään ole tarkoitettu hyökkäykseksi edellisiä kirjoittajia kohtaan, vaan herättämään ajatuksia. Minulla on luontaisesti hiukan provosoiva tyyli, loukata en kuitenkaan halua ketään enkä koskaan.
