Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri...
Näinpä rallatus menee. Mutta "kaikkien kavereita" on myös nuo iki-ihanat, aina juuri väärään aikaan soittavat puhelinmyyjät!!
On pakko avautua aiheesta, kun se taas tänään osoittautui ajankohtaiseksi. Kahteen kertaan.
Olen helppo saalis noille. En vain saa tarpeeksi usein sanotuksi ei.
Tänään tilasin Aku Ankan. Ei siinä mitään, sehän on loistava lehti, en vain vielä tähän aamuun mennessä ollut ajatellutkaan sitä tilaavani. No, olinhan osallistunut kyselyyn (Mihin kyselyyn!? Koska!?) niin sain huipputarjouksen jne. jne.. Viimeksi kun olin "osallistunut" kyselyyn ja toimitsijan puolesta soittivat ilouutisen että saisin lahjaksi mp3-soittimen, ei tuota soitinta koskaan tullutkaan. Nyt ei varmaan tule lehteä mutta lasku kyllä.

Lehden myyjä oli varmaan ensimmäistä päivää töissä. Raukka likka, takelteli sanoissaan, ja tunsin poskien punoituksen luurinkin välityksellä. Eihän sellaiselle voi sanoa ei, eihän

Toinen päivän puhelu koski puhelinliittymää. Ei siitä sen enempää.
Viime viikolla (kai) joku yritti pakkomyydä ilmastointikanavien puhdistusta.
Joku aika sitten tipahdin kun soittivat miesten sukkakerhosta.
Tipahdin myös kun soittivat bambubokserikerhosta.
Yksi eläkevakuutuksia hienoilla termeillä naamioiva yritys vainoaa, soittavat n. 4 kertaa vuodessa, eivät usko eitä.
Olen tilannut Valitut Palat. Säännöllisesti niitä tipahtaa luukusta, yhtäkään numeroa en ole lukenut. Kerpele!! Onneksi se kait loppuu pian.
Näitä riittää.
Huh kun helpotti. Kiitos.
