Kuinka kehittää omaa ulosantiaan. - 1

Voisin antaa semmoisen vinkin, että kokeilepa kirjoitella esim. päiväkirjaa. Voit kokeilla pitää erilaisia "lokikirjoja" tekemisistä, tuntemisista, unista, mielipiteistä jne. omien intressien mukaan - parasta tässä onkin, että kirjoitat vain itsellesi, ei siis tule turhia paineitakaan! Itse olen tuota enemmän ja vähemmän harrastanut jo vuodesta 2005 ja tuntuu kyllä, että se on auttanut tosi paljon omien ajatusten jäsentelyssä ja varmasti myös siinä ulosannin kehittymisessä. Sitä hiljalleen oppii löytämään tunteille ja ajatuksille osuvia sanoja ja kiteyttämään asioita toisella tavalla. Omannäköisen ja -sisältöisen tekstin tuottaminen on aika vaivatonta ja asioista on helpompi kyllä keskustellakin Harjoitushan se on tie kehittymiseen.

Puhumaan taas oppii parhaiten puhumalla. Sitäkin voi toki tehdä yksin, mutta kivempaahan se varmasti on jonkun kanssa. Kerro vaikka kaverille jostakin asiasta, jota olet kirjoittamalla jo aikaisemmin pohtinut & pyöritellyt ja tunnustele fiiliksiäsi. Mielestäni kirjoittaminen tukee todella hyvin myös tuota puheen harjoittamista.

Itsekin oon aina ollut hidas ajattelemaan. Usein myös tuntuu että nykyajan kiireyhteiskunnassa ihmiset ei kerkeekään kuunnella enempää kuin max. 10 sanan lauseita kerrallaan. Riippuu erittäin paljon ihmisestä kyllä ja onkin paras yrittää löytää niitä ihmisiä joilla ei oo koko ajan se kiire ei mihinkään.

Minä kirjotan ajatukseni helpommin, kuin puhun. Mese onkin ollut uskollinen puhe-elin mulle ja sitä kautta on käyty pitkällisiä yökeskusteluita varmaan vuodesta 2006. Ehkä se mese on saattanut olla apuna siinäkin, että oon alkanut oppia niitä sujuvampia sanankäänteitä, joilla itseäni ilmaisen.

Ihan ehdottoman auttava juttu on myös ollut ne tarpeeks samanhenkiset ihmiset, jotka minulle tyypillisestä, sateenkaaren kirjavasta puheenrönsystä selkoa ottaa. Täytyy ollla mutkikkaasti ajatteleva ihminen, että voi ymmärtää toista mutkikkaasti ajattelevaa ja puhuvaa olentoa.

Mulle on tainnut ikuisesti iskostua päähän lukion äidinkielen kursseilla aikanaan opetettu referoinnin taito. Se on käytössä päivittäisessä puheessani enemmän tai vähemmän. Se on mielestäni tosi kätevä juttu. Referoimalla, eli lyhentelemällä  saan sanottua tiiviimmässä paketissa enemmän asioita. Kun on tällainen rönsyäjä ja kotifilosofi ja loputon tarinan kertoja, niin eihän multa tarina loppuis koskaan, jos en yhtään osais lyhennellä sanomaani.

Esimerkiks ne lauseenvastikkeet on ihan hyvä juttu, kun multa tulee hirveellä tahilla asiaa niin että meinaa mennä sanoissa sekaisin. Esim. "Siinä vaiheessa kun pääsin sieltä talosta ulos, kaikki oli jo häipyny omille teilleen... " = Tullessani ulos porukka oli jo häipyny...
En nyt tietenkään kaikkea lyhentele robottimaisesti, vaan tarpeen mukaan, jos on tarve päästä äkkiä pointtiin. Päästelen kyllä pitkänkin kaavan mukaan, jos se sopii tarinankerronnan tunnelmiin paremmin ja jos kuuntelijat ei oo kauheen kiireisiä.

Muutenkin se lukion äidinkieli oli aika hyödyllistä ihan jokapäiväseen käyttöön ajateltuna. Siellä referoinnin lisäks tuotettiin tekstiä ja opeteltiin just sitä, että saa sanotuks sen mitä ajatteli, eikä niin että sanat heittää häränpyllyä ja tulee sanoneekskin jotain ihan muuta.. Kuten se vanha esimerkki selostuksesta vakuutusyhtiölle.. "miksi ajoit jalankulkijan päälle?" Vastaus kuului "kaveri oli tiellä kaikkialla ja minun piti kurvata monta kertaa, että osuin hänen päälleen". Vaikka ilmeisesti oli tarkoitus sanoa: Väistin kyllä monta kertaa, mutta jalankulkija väisti aina samaan suuntaan, kunnes lopulta törmäsin häneen."

Voit harjoitella etukäteen. Puheetkin kirjoitetaan etukäteen, vaikka parhaat puheet kyllä tulee siinä hetkessä. Mutta mietit jotain ajatusta, minkä kuulet usein, ja mietit mitä siihen vastaisit. Ja sit mietit miten se siitä jatkuu. Mä olen tehnyt tätä koko elämäni, ja mulla on suuri reservi kaikenlaisia vastauksia (ja siis olen hyvä eli paha suustani). Nollasta aloittaminen lienee kyllä rankkaa, mutta kokeile. Kirjoittaminen mahdollisesti ajaa saman asian, siitä en tiedä kun en ole huomannut yhteyttä.

Toinen voisi olla, että sanot suoraan, että sulla on tästä ajatus, saatko hetken miettiä miten sen esität. Jos et, niin luuletko, että kyseistä henkilöä mitenkään liikuttaa mitä muutenkaan sanoisit? Elämä ei ole väittelykilpailu vaikka sellaisena usein esiintyykin.