Mihin maahan haluaisit muuttaa - ja miksi? - 1

Kaikenlaisii skenaarioita on. Ehkä jään vielä seuraamaan, että miten tää tästä. Haluaisitko eritellä millaista kurjistumista luulet tapahtuvan erityisesti?

Jos huhupuheet perustulomallista pitävät kutinsa, tietäis muutos mahdollista pientä parannusta omaan tilanteeseeni.

Sekin, että enempi tulee esiin jo tapahtuvaa kurjaa meininkiä sieltä täältä (kuten Kupittaan mielisairaalan keissi ja vanhustenhuollon mielivaltaiset lääkemääräykset, joista on ollut juttua viimeaikoina), niin ehkä hälinä saa ilkimyksiä vähitellen aisoihin.
En siis näe että tilanne mitenkään erityisen ruusuinen olisi ollut viime vuosina muutenkaan ja optimistina toivon jopa pientä parannusta, mutta en toki talouden kautta, vaan juuri sen kautta että kurjuus on jo mennyt niin pitkälle että se näkyy ja kuuluu, eikä epäkohtia voida lakaista maton tai kaapin alle, jos enempi ihmisiä niistä osaa keskustella/hälistä. Se vaan, että keitä sit syytellään, on toinen asia.. Just eilen näin kuvan, missä ihmisrykelmältä kysyttiin halusivatko muutosta, kaikki olivat mukana äänessä. Kun kysyttiin, kuka haluaa muuttua, meni joukkio hiljaiseksi.

Mielenkiinnolla seuraan että voiko uusi metsähallituslaki mennä läpi ja sen jälkeen ihmettelen povattua yhteiskunnan ja nykyisen hyvinvointimallin romahtamista.

Mutta jos muuttaisin, niin noh, siinä maassa ei sais olla pakkorokotusmeininkiä, eikä pälliä uskontoa vallankahvassa..ja jos johonkin pitää muuttaa niin ehkä sit mieluummin sellaiseen maahan jossa olis vähän lämpösempi ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan pärjäämiseensä. Voikohan sellaista paikkaa ollakaan...

Oma valtio pystyyn!

Toisaalta, historia opettaa, etteivät kauheimmat skenaariot yleensä toteudu – ja jos täällä Suomessa onnistutaan asiat sössimään riittävän täydellisesti, niin Ruotsissa eletään luultavasti vielä täyttä elämää. Vastaan siis rinnakkaisvastauksena, että Ruotsiin.

Muuten voisin lähteä koska vain, mutta kahta kissaa ei oikeastaan pysty viemään minnekään. Matka olisi niille ihan liian stressaava.

Tärkeintä on lähteminen, ellei jo ole perillä. Minä ajattelen niin, että olen kotonani kaikkialla, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi lähteminen tuo ihan omanlaisensa vapauden tunteen.

Uusi-Seelanti on unelmieni paikka. Muuten samat hyvät puolet kuin Australiassa, mutta ilmapiiri on moniarvoisempi (maorien asema parempi kuin Australian aboriginaalien). Lisäksi Australiassa on jopa haitallisen paljon ihmiselle vaarallisia eläimiä: suurin osa maailman tarhamyrkkykäärmelajeista ja joitakin vaarallisia hämyleitä, kuten Sydneyn suppiloverkkohämähäkki.

Euroopassa voisin asua melkein missä tahansa. Esimerkiksi Provence ja Toscana ovat vastustamattomia yhdistelmiä, kun otetaan huomioon ilmasto, kulttuuri, historia ja luonto.

Espanja, Portugali, Thaimaa, Kamputsea, Australia. Nuo kiinnostaisivat. Mutta koska neljä kissaa ja koira, ei varmasti tule lähdettyä, jos edes lomalle pääsisi.

Uusi-Seelanti olis armaan mun valinta. Australiassa on kauheet pakkorokotemeiningit, mut Uusi-Seelannissa ei.

Mua täällä Suomessa pidättelee lähinnä puoliso, joka ei varmaan noin vain lähtisi, ja toisaalta jos jonnekin lähtisin, niin haluaisin jo tuntea sieltä väkeä ja kans olis hyvä olla jokin suunnitelma, mitä siellä uudessa maassa tekisi.

Vihreäkaupunki: kannatan sellaista filosofiaa, jonka mukaan asiat menevät väistämättä siihen suuntaan kuin niiden oletetaan menevän. (Siis silloin, kun on kysymys jostakin minkä me ihmiset itse luomme ja mihin näin ollen vaikutamme.)
Jos oletamme, että yhteiset asiat menevät ihan perseelleen, niin ihan varmasti ne menevätkin. Jos sen sijaan päätämme, että ne menevät ihan hyvin, niin kyllä ne menevät paljon paremmin.
Nimittäin, jos päätämme asioiden menevän ihan hyvin, muutumme paljon positiivisemmiksi ihmisiksi toisiamme kohtaan ja lisäksi tulemme levittäneeksi positiivisia meemejä ympärillemme. Ne vaikuttavat sellaisenaan ja suoraan, toisin kuin esim. tarkoituksellinen poliittinen kansalaisvaikuttaminen, joka saattaa vastoin haluamaamme herättää enemmän vasta- kuin myötäreaktioita.

Mitä mieltä?

(Tämä on kyllä nyt vähän rönsy tästä varsinaisesta keskusteluaiheesta. Anteeksi. Voit siirtää tämän johonkin toisaalle, jos rönsyille on olemassa oma ketjunsa.)

Pakeneminen on huono vaihtoehto, sillä jos epäkohtia ja omia pelkojaan pakenee, saa paeta aina. Äärioikeiston nousu on toki vakava ilmiö, mutta oleellisinta on juuri se, ettemme me saa antaa pienen, mutta sitäkin äänekkäämmän vähemmistön propagandan pelotella itseämme. Äärioikeiston pyrkimyksenä on horjuttaa suvaitsevaiden ja vapaiden eurooppalaisten uskoa demokratiaan, moniarvoiseen ja avoimeen yhteiskuntaan, neuvottelumekanismeihin ja kansainväliseen yhteistyöhön sekä näiden kykyyn ratkoa ongelmat rauhanomaisesti sovitellen, ihmisten perusoikeuksia loukkaamatta ja - mikä tärkeintä - kansalaisten omilla, vapailla valinnoilla ilman "valveutunutta etujoukkoa" tai "suurta johtajaa."

On siis perusteltua lainata Franklin Rooseveltia, joka tullessaan Yhdysvaltain presidentiksi keskellä 1930-luvun suurta lamaa julisti: "Meillä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse."

Eikä maapallolta tule koskaan löytymään Eurooppaa turvallisempaa ja vakaampaa maanosaa (lisäksi toki Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Kanada.) Jos minä muuttaisin pois Suomesta, en tekisi sitä etsiäkseni turvallisempaa paikkaa, vaan ihan siksi, että siltä tuntuu.