Mikä teijän uskonnollinen vakaumus on tai siis uskotteks te johonkin? - 2

Uskoisin että uskon tarpeen mukaan mihin tarvitsee uskoa tai sitten en usko mihinkään

Moi
Mietin täs et ku tänään mul tapahtus joku mystisen outo valaituminen taas...ni uskotteks te tääl johonki? Tai siiis oon mäki kristitty, mut en mä oo siiis sillee x) siiis tarkotan vaan et onks teil joku uskonto/vakaumus? (:

Kristityksi aikanaan kastettiin, enkä ole koskaan kokenut olevani uskovainen tai tulleeni uskoon. Erosin aikanaan kirkosta lähinnä käytännön syistä. Jeesusta pidän ehdottoman kovana jätkänä, joskaan tarinan aitoudesta ei ole varmuutta. Hippityylinen asenne hänellä oli selvästi: eli omaa elämäänsä joukkonsa kanssa paljon irrallaan vallitsevasta yhteiskunnasta ja sen arvomaailmasta. Kapinoi tekopyhyyttä ja sovinnaisuutta vastaan. Saarnasi aitoa lähimmäisenrakkautta. Auttoi köyhiä, suvaitsi halveksittuja. Alkukristillisyys, alkukommunismi (ajattelumallina) tai hippiliike ovat varmaan olleet aika lähellä toisiaan.
Mahtoikohan olla Nietsche, joka ajatteli ihmisen keksineen jumalan? Ajatus ylösnousemisesta ja iankaikkisesta hyvyydestä (tai miksei myös uudestisyntymisoppi) helpottaa kestämään
1) maanpäälliset epäoikeudenmukaisuudet
2) ahdistavan tietoisuuden tulevasta kuolemasta

Arvelen synkästi, että kuoleman jälkeen alkaa samanlainen tyhjyys kuin ennen syntymää. Moni uskonto voi antaa kuitenkin ihmiselle paljon voimaa maan päällä ja olla siten hyödyksi. En itse siis usko, mutta en myöskään vastusta uskontoa. Usko (tai myöskään rakkaus) ei ole oman tahtotilan määrättävissä. Ehkä uskoon tuloon myöhemmällä iällä tarvitaan jokin erikoinen tai henkisesti vaikea tapahtuma.

En usko että ihminen on kurja. En myöskään usko, että ns. Jumalat on absoluuttisen hyviä kaikessa vaan enemmänkin inhimillisiä ja erehtyväisiä, jos niitä on. Mieluummin uskoisin, että ei ole mitään, kuin että kaikki on täydellisesti orkestroitu. Mutta uskon myös että olen tässä väärässä ja ei mitään ehkäpä on olemassa samaan aikaisesti ei melkein minkään ja kaiken kanssa. Uskon keskinkertaisuuteen, mutta myös ylivertaisuuteen joka on energiaa ja energiatasoja.

En pidä uskonnollisuutta minään huumehörhöilyyn verrattavana. En kuitenkaan arvosta ihmisiä, jotka haaskaavat mahdollisuutensa sulkiessaan instrumenttinsa paranemiselta johonkin muualta annettuun vieraaseen ja ehkä välttämättömään pahaan tyhjään. Tosin tässä taas osoittuu tavallaan se, ettei mitään ole, koska harhauskonnot.

Toisaalta taas näen, että uskonnot ovat oikeita, koska ihminen valitsi ne ja käyttää instrumenttiaan niiden toteuttamiseksi. Kuoleman jälkeen voi olla kaiken järjettömyyden yli silti kristitty taivas ja buddhalainen vapaus tai uudelleensyntymä, ja nämä voivat jopa limittyä jotenkin jännästi, että on olemassa jotain inkarnaatioita sittenkin, vaikka kristityille tämä olisi satanismiin verrattavaa harhaoppia ja päin vastoin, että kristitty saavuttaisi valaistumisen ja vapauden vain yhden kuoleman jälkeen.

Uskon myös Logokseen tai johonkin kvantti-fysiikkajärjestelmään kiteytyneeseen logiikkaan, jolla voi kirkastaa mieltään ja saada yliote fyysiseen maailmaan teknologialla ja ajattelutyöllä. En tykkää enempää aukoa filosofiaani, joka on varmaan aika kamala nyt kun se tuntuu alkavan silmuta.

^  Hyvin paljolti samoilla linjoilla Ompun kanssa. Aika vähän kyllä tiedän zeniläisyydestä, taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta, mutta muilta osin tuollain minäkin paljolti uskon. En ole ainakaan vielä niitä tullut tutkineeksi noita kolmea, mutta ehkä joku päivä. Uskonnothan mua kiinnostaa ja niitä tutkin. Ja koenkin, että suurimmassa osassa uskonnoista on paljon yhteistä.. Että samasta asiasta puhutaan, vaan eri painotuksin ja rituaalit vaihtelee.. Ja uskonnot sinänsähän ovat mulle liian ykstoikkosia paketteja, joten en koe tarvetta määritellä itseäni kuuluvaksi mihinkään yhteen tiettyyn.

Yleensä luonnehdin itseäni agnostikoksi juuri siksi, että olen neutraali, enkä tunne tarvetta kallistua mihinkään uskonsuuntaan isommin. Silti ehdottomasti agnostikon siinä päässä, että pidän tuonpuoleista erittäin todennäköisenä jo silläkin perusteella, että olen lukenut todella paljon kuolemanrajakokemuksia ja ne valtaisat, viisaat keskustelut, joita niissä kokemuksissa on käyty jonkun olennon kanssa ja kokemusten tietyt yhteiset piirteet ja toisaalta myös suuret erot.. tekevät itselleni melko selkeäksi, ettei kyse voi olla pelkästä "aivojen hapenpuutteesta ja hallusinaatioista", kuten tiedeihmiset sanoo.

koen itseni myös new age -ihmiseksi, vaikkakin myös siinä määrittely on hankalaa, koska tosiaan avoimesti tutkin kaikenlaisia uskontoja ja löydän niistä yleensä aina jotain "totuuden siemeniä".

Näkemykseni on, että ykseys on universumin perusta, on vain yksi mieli/tietoisuus, joista kaikki on osia. Kaikella on tietoisuus ja kävelemme oman tietoisuutemme sisällä, mitään ulkomaailmaa ei varsinaisesti ole. Ja luomme todellisuutemme, ulkoinen maailma on sisäisen maailman peili. Kaikilla on myös aineeton osa, korkeampi itse. Nyt olemme täällä, kun valitsimme tulla, mutta kaikki yksilöt tulevat kokemaan olleensa koko ajan kaikki mitä on. Mulle on annettu näkyjä häikäisevästä valkoisesta valosta seuratessani ei dualistista tietä niin sanoakseni ja se on täysin todistanut mulle asioita, tai saanut sen tuntumaan vielä enemmän saavutettavalta, tai käsinkosketeltavalta. Mutta kuitenkin ajattelen, että meillä on joku yksilöllinen tarkoitus, jota tulimme toteuttamaan tänne maailmaan, joka on siis dualistinen näkemys. Katson maailmaa sen kautta mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä, inspiraatiota seuraten.

Aineeton maailma on täysin luonnolinen ja on täysin luonnollista saada sinne yhteys kun kerta itse olemme henkiä, on enemmän ’luonnotonta’ ettei yhteyttä aineettomaan maailmaan ole.

Mikä on raskas energia, on sellainen ylimielinen energia (joka on matalaa värähtelyä), joita monet, itsensä ’vanhoiksi sieluiksi’ lukevat ihmiset suhtautuvat muiden maailmankuviin. Esim. monet kristityt muusikot kantavat hyvin korkeaa värähtelyä, tietenkään ei kaikki, mutta sen voi tuntea. Näkemykseni mukaan se, miten hyväksi olo tunnetaan kertoo siitä kuinka paljon sallitaan tai vastustetaan korkeamman itsen energiavirtaa ja nämä muusikot kanavoivat hyvin korkeita värähtelyitä ja toteuttavat elämäntehtäväänsä, mutta analyyttisesti ajatteleva ja tuomitseva henkinen ihminen ei sitä näe, että itse olikin kauempana totuudesta, koska tunsi olonsa huonommaksi (koska ei voi tuntea mitään ellei usko johonkin ensin ja mitä lähempänä objektiivista totuutta, sitä parempi tunne). Pointti on se, että Jumala on joka paikassa ja kaikki kanavoivat henkeä toisinaan, tulemme samaan lähteeseen eri tavalla yksilöstä riippuen. Ehkä tää meni vähän aiheen vierestä, eikä varmaan parhaalla tavalla edes välittynyt sitä mitä yritin sanoa.