Tämä menee ny ehkä vähä ohi aiheen. Mutta kysymys oli mitä ajattelette. Pahoittelen tekstin kirjotusvirheitä kun viimeyönä sain järjettömän inspiraation purkaa turhautumista paperille

Ihminen on erittäin jännä hahmo ja erityisesti ihmisenmieli. Joskus tuntuu että asioita tapahtuu juuri minulle. Muut säästyy vähemmällä taakalla ja muilla on onnea enemmän elämässä. Oman pään sisällä olevat asiat tuntuu hyvin mitättömiltä ja hyvin usein tulee verrattua omia ongelmia ja asioita muitten asioihin.
Aluksi asiat ei tunnu yhtään miltään ja ne vaan sivuuttaa päivä päivältä ja vuosi vuodelta aivan kuin maton alle lakastut roskat. Aluksi roskia on hyvin vähän ja ne pystyy hyvin piilottamaan maton alle, mutta kun sitä jatkuu päiviä, vuosia niin loppuviimeen maton alle piilotettu kasa näkyy ja sitä on yhä vaikeampi piilotella ja peitellä. Lopulta et voi enään hallita roskakasaa joka oli aluksi hyvin pieni, joka olisi ollut helppo selvittää ja siivota roskiin. Mutta jatkoit vain roskien lakaisua maton alle ja lopulta se on niin iso kasa roskaa, peiteltyjä sotkuja, unohdettuja asioita, että sitä ei enää niin vain siivota ja selvitetä. Se vie kauan aikaa ja vaivaa. Pienistä asioista kertyy iso ongelma ja sotku. Hyvin yksinkertaista mutta useimmiten vaikea ymmärtää. Helppoa, imuroi roskasi, siivoa jälkesi. Älä helpommuuden vuoksi piilota niitä maton alle.
Olisikin se nuon näppärää. Mutta useimmiten ongelma on juurikin se että verrataan itseämme toisiin. Eihän minun roskakasani ole niin suuri ja sotkuinen kuin ystäväni, tuttuni taikka naapurini. Olisin hölmö ja laiska jos hakisin apua oman roskakasani siivoamiseen ulkopuoliselta taikka ystävältä. Koska naapurini kasa on huomattavasti isompi ja vaikeampi siivota, joten enhän minä kehtaa pyytää apua siivoamaan omaa kasaani.
Joka on erittäin hölmöä. Sillä sinä elät juurikin vain itsellesi. Sinä teet itsestäsi sen mikä sinä juurikin olet. Jokainen meistä kokee asiansa ja roskakasansa eri tavalla kuin toinen. Miksi pitää vertailla toisiin ihmisiin itseämme niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa. Miksi meidän pitää hävetä omia roskakasojamme. Ihmisiä me kaikki kumminkin olemme. Olisihan se hyvin outoa jos keltään ei sotkua löytyisi, joka paikka olisi hyvin siistiä ja selkeää aina.
Sen olen oppinut että sen verran itsekäs pitää olla elämässä terveellä tavalla että ajattelee ensin itseään. Kukaan muu ei tuo onnea sinulle muuta kun sinä itse. Et voi rakastaa aidosti ketään toista jos et ensinnä ole oppinut rakastamaan itseäsi. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle leipää pöytään ellet sinä itse sitä tee. Kukaan ei auta sinua ellet itse pyydä apua. Etkä vastapuoleisesti voi oikeasti auttaa toista ellet ole ensinnä auttanut itse itseäsi.
Siinä mielessä ihmismieli on hyvin omituinen ja oikukas. Emme osaa ajatella oikealla hetkellä itseämme, koska toisen ongelmat tuntuvat aina suuremmilta ja niiltä oikeilta ongelmilta. Oman päämme sisällä kuvittelemme ja vähättelemme omia asioita. Ja lopuksi ne vain kasautuvat isoksi roskakasaksi maton alle jota ei voi enää lakaista roskiin helposti eikä piilottaa muilta.
Silloin kun pienet asiat kasaantuvat pääsi sisälle päivä päivältä ja vuosi vuodelta yhä enemmän, niin lopulta pääsi sisään kasaantuu se iso roskakasa jota ei voi peitellä enää sinne mattosi alle. Etkä silloin enää pysty ajattelemaan selkeästi saati sitten toimimaan oikein muita kotaan. Toimit kuin olisit joku toinen ihminen. Sanot sellaisia asioita joita et olisi oikeasti sanonut. Teet sellaisia asioita joita et olisi koskaan uskonut tekeväsi. Kaikki tuntuu pahalta itsesi sisällä. Tunnet epäoikeuden mukaisuutta itseäsi kohtaan. Sinua satutetaan enemmän ja enemmän. Ja loppuviimeen epätietoisesti alat satuttamaan muita ihmisiä teoilla ja sanoilla joita et koskaan olisi uskonut itse tekeväsi. Juurikin vain sen takia että mattosi alla on liian iso roskakasa jota et enää osaa siivota pois. Olet hukassa...
Silloin olet kaikkein heikoimmillasi itsestäsi. Seuraasi hakeutuu toisia hukassa olevia ihmisiä joilla on mattojensa alla liian isoja roskakasoja. Haluat auttaa siivoamaan heidän kasansa ja pelastaa heidät jätevyöryltä, koska alun perin et osannut omaa kasaasi siivota. Silloin koet olevasi kerrankin tarpeellinen jollekkin ja oman pääsi sisällä pystyt todistamaan itsellesi että jotain pystyt tekemään sentäs oikein. Et osaa siivota omia sotkujasi, mutta osaatpa siivota muiden sotkut.
Mutta loppuviimeen siitä ei seuraa mitään hyvää, muuta kuin hetkellisesti. Tai ainakin luulet niin. Lopuksi vähättelemäsi roskakasa mattosi alla kasvaa isoksi jätevyöryksi. Se on kuin tikittävä aikapommi joka on herkkä kuin silkkipaperi vesisateessa hajotakseen.
Toinen ihminen roskiensa kanssa, jota luulit auttaneesi. Jota pidit omana tukipilarina myrskyissä, sortuu kuin iso kerrostalo pommin tieltä. Hän kääntyy pahemman luokan sotilaana sinua vastaan. Tietää heikot kohtasi ja käyttää niitä hyväksi. Kostaa sinun kiltteytesi ja hyväntahtoisuutesi sinua vastaan. Hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi yllättäen aivan kuin tuli joka muuttuu jääksi. Et pysty käsittämään sitä. Koska hän oli aijemmin sinun paras ystäväsi, tärkeä tässä maailmassa. Elitte olitte ystävinä enemmän yhdessä kuin erossa. Te olitte yhdessä maailmankaikkeus. Voittamattomat yksinäiset sielut jotka löysivät toisensa.
Mutta kaikki olikin ollut vain kuvitelmaa pääsi sisällä. Sillä luulit löytäväsi oman siivoojasi roskakasallesi. Luulit viimeinkin löytäväsi onnen itsellesi. Loppuviimeen aiheutit maailman luokan jätevyöryn, jota ei enää niin vain lakaista ja lajitella jäteastioihin. Aiheutitte yhdessä kolmannen luokan maailmansodan. Olet vielä enemmän hukassa kuin aijemmin…
Mutta loppuviimeen kaikella on oma tarkoituksensa. Vaikka tuntuukin että sinä itse saat enemmän roskia mattojesi alle kuin toiset niin sillä on oma merkityksensä. Elämä antaa, mutta niin se myös osaa ottaakin. Huonot ovet sulkeutuvat vaikka sillä hetkellä se ei siltä tunnukkaan. Ja vastapuoleksi ne paremmat ja avoimemmat ovet aukeaa. Pitää vain muistaa pitää perhe ja varsinkin hyvät oikeat ystävät lähellä. Sillä he ovat osa sinua. He nostavat sinut takaisin jaloillesi savisesta mudasta. He tukevat sinua kovassa tuulessa. Lopulta myöhemmin havahdut kuinka väärässä itse olit tietyistä ihmisistä ja asioista, jotka aijemmin tuntuivat elämääsi suuremmilta roskakasoilta jota ei pystykään enään siivoamaan. Ja osaat unohtaa ja siivota pois vanhat roskakasasi. Loppuviimeen niillä ei enään olekaan mitään merkitystä elämässäsi. Helpottunut…
Kasvat sen myötä vahvemmaksi kuin olisit koskaan uskonutkaan. Löydät rauhan ja toivonmukaan vielä joskus sen oman elämäsi tarkoituksen.
<3llä: Minä