Mä oon välillä miettinyt niin samoja juttuja kuin tuossa sun ekassa viestissä on, Johnnyboy. Tuntuu joskus, että alkuperäinen hippiliike niin sanotusti "möi sielunsa saatanalle" eli materialismille (vrt. esim. jeesustarina, jossa saatana tarjoaa kaverille kaikkia maita ja mantuja, mutta tyyppi päättää keskittyä enemmän kuiteski henkimaailman hommiin - eipä tehny mitään Faustin valintaa), ja siinä ohessa kaikki liikkeeseen jotenkin niin tiukasti liittyvä new age -juttukin kaupallistui. Hyvä bisnes.
Joskus harvoin kun käyn ansiotyössä, ahdistaa mennä, ja mietin, että pitäiskö tehdä henkisiä harjoituksia, että kestän kiireisen, stressaavan, raskaan työvuoron läpi. Nykyään meinaan työntekijöiltä vaaditaan ihan mahdottomia asioita: ennen samaa työmäärää oli tekemässä kaksinkertainen määrä ihmisiä. Ihan mielisairaaksi on oikeasti mennyt se, mitä minultakin vaaditaan: mun pitäisi olla virheetön kone, joka niska limassa ja henki kurkussa juoksee ja juoksee ja juoksee ilman taukoja. Oon kuitenkin visusti päättänyt, että siihen en kyllä ala henkisiä voimiani tuhlaamaan, että joku kapitalisti tienaisi mun mielisairaalla juoksuttamisellani enemmän rahaa. Niinkun että mä olisin parempi ja tehokkaampi Suorittaja meditaation jälkeen, ja varmaan joutuisin tekemään sen jälkeen neljän ihmisen työt, vittu mikä säästö, paitsi että mä joutuisin ennenaikaiseen hautaan; nyt jo alkaa terveys pettää ja paikat hajoamaan, koska työ alkaa olla ihan hävyttömän raskasta fyysisesti, kun ei saa edes taukoja pitää, ja kahden ihmisen työt kuitenkin täytyy robottina hoitaa. Sitten tietysti vielä lähetellään muistioita, että "työtä ei saa hoitaa robottimaisesti". Ennemmin siis olen jättäytynyt yhä enemmän sivuun ansiotyöstä.
Vielä haluaisin avauspostia kommentoida sen verran, että New Age -tyyppisissä lähteissähän opetetaan ihmisiä tulemaan tietoiseksi "kulttuurillisesta aivopesusta / ohjelmoinnista" ja vapautumaan siitä. Ihmisiä opetetaan löytämään todellinen itsensä ja ohjautumaan sisältäpäin.
Miusta se on hyvää "kapinallisuutta", jota voitaisiin kutsua myös (kulttuuri)evoluutioksi. Maailma ei muutu, jos ihmiset eivät muutu sisäisesti.
Onneksi on myös em. laista motivaatiota new agessa, ettei aina vaan "raha raha raha", tuo ah niin tuttu ja tehokas mielten vangitsija ja orjuuttaja.
Olen sitä mieltä vahvasti että nykyään ihmisten ei tulisi yrittää sopeutua. Kapitalismin ja Babylonin ongelmat ovat paisuneet niin suuriksi että ne uhkaavat lähes kaiken elollisen olemassaoloa. Tälläisessä tilanteessa sopeutuminen sairaaseen yhteiskuntaan on epäeettistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään kannustamista väkivaltaiseen vallankumoukseen, vaan sitä että menoon kyllästyneet ihmiset pyrkisivät irrottautumaan yhteiskunnasta ja perustamaan omansa (mikä on itse asiassa lähellä 60-luvun alkuperäishippien ihanteita). Babylon ei ole sen arvoinen että sen menoon tulisi yrittää sopeutua.
Joten, Timothy Learya lainatakseni; turn on, tune in, drop out! Hyvät asiat keksittiin jo 60-luvulla!
Tää kyllä koskettaa mun sydäntäni. Oon miettinyt, että energiat tulis kohdistaa ja huomio kiinnittää johonkin ihan muuhun kuin tän materialistisen yhteiskunnan hömpsötyksiin: pitäköön hyvänään jos kiinnostaa. Täytyy alkaa varmaan mietiskelemään asiaa vähän enemmän.
