1. Haluaisin olla varmaan paljon luonnossa ja näkisin joitain ihmisiä, jotka koen minulle jollain tavalla läheisiksi. Haluaisin varmaan olla ystävällinen ja anteeksiantava kaikkia viimeisen viikon aikana tapaamiani ihmisiä kohtaan. Ehkä. Ainakin olisin todella aito oma itseni koko sen viikon. Puhuisin hyvin suoraa asioista, juuri niin kuin ne itse näen. Ja ilmaisisin tunteitani puhtaasti, en tukahduttaen ja muita mielistellen. Lisäksi haluaisin ilmoittaa antavani anteeksi yhdelle minua joskus loukanneelle henkilölle ja näkisin tätä pikaisesti, mutten haluaisi viettää hänen kanssaan sen pidempää aikaa, koska en viihdy hänen seurassaan. Ja kokisin muutenkin varmaan tärkeäksi hyvästellä tuntemiani ihmisiä, lyhyesti ja ytimekkäästi, en todellakaan haluaisi osakseni mitään sääliä ja parkumista, vaan hyvästely olisi suoritettava kunnioittavasti. Ja toivoisin, että ihmiset osaisivat suhtautua kuolemaani neutraalisti, hyväksyen ja kunnioittavasti, mutta sekin olisi hyväksyttävä, jos eivät osaisi ja ymmärtäisin näitä tällaisia ihmisiä, joille kuolema on hyvin vieras ja pelottava asia, sellainen jota he eivät elämässään sen kummemmin syystä tai toisesta tulleet miettineeksi ja jotka siten heijastelisivat omia voimakkaita kuoleman pelkojaan minuun.
Kuluneesta elämästäni ajattelisin varmaan ensiksi, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ihmettelisin elämääni ja toteaisin, että ompa elämä todella ihmeellistä. Elämääni pohtiessa uskoisin varmaan, että kaikella kokemallani on ollut jokin merkitys. Ja löytäisin enemmän hyvää menneisyyden kokemuksistani. Kokisin varmaan itseni henkisesti aika vahvaksi tuon viikon aikana. Tavallaan millään ei olisi enää väliä. Muttei tätä pidä käsittää väärin, ei tuo saisi minua toimimaan huonosti ketään toista ihmistä kohtaan. Sillä miksi haluaisin viimeiset hengen vetoni ja energiani käyttää toisten ihmisten satuttamiseen, joista jokainen on kuitenkin hyvin samanlainen kanssani (vaikkakin oma uniikki yksilönsä ja tämäkin meitä ihmisiä yhdistää, siis oma uniikkiutemme), samaa eläinlajia, kun kuitenkin ollaan.
(Tekipä muuten hyvää pohtia omaa kuolevaisuutta, tämä antoi osviittaa siihen miten minun varmaankin kannattaisi elämässäni toimia, siis elää niin kuin jokainen päivä tai viikko olisi viimeinen, näin elämä olisi varmasti merkityksellisempää ja siten tyydyttävempää. Ja jokainen päivä ja viikko voi ihan oikeasti olla viimeinen. Jopa jokainen tunti ja minuutti.. :S)
2. Tekisin maailmaan rauhan! Poistaisin kaiken turhan itsekkyyden/egoistisuuden ja palauttaisin koko ihmiskunnan takaisin yhteyteen luonnon kanssa.
3. Hmm, varmaan aika miehiseltä.
Voimakkaalta, koska kehoni olisi erilainen, voimakkaampi ja kestävämpi, siis miehen keho. Testailisin ja tunnustelisin kehoani eri tavoin ja tietty haluaisin vetää käteen.
Ja kokea miltä miehen orgasmi tuntuu, siemensyöksy, erektio, kiihottuneisuus yms. Seksin harrastamista jonkun toisen osapuolen kanssa en kokisi tarpeellisena. Haluaisin itsekseni tutkia miehistä seksuaalisuuttani. Ja käyttäytyisin kunnioittavasti kaikkia tapaamiani naisia kohtaan! En pitäisi heitä seksiobjekteina yms. tyhmää.
4. Suuria ja äärettömiä tuntemuksia. Voin tuntea itseni ongelmineni aika pieneksi. Siispä täytyy useammin muistaa miettiä avaruutta.
5. Ajattelisin varmaan, että ompa elämä ihmeellistä ja mikähän tämänkin tarkoitus on. Asia täytyisi vain hyväksyä, tämä tosin voisi olla helpommin sanottu kuin tehty ja ehkä asia harmittaisi minua, mutta tietäisin sen, ettei harmitteluni auta asiaa.
6. Selvittäisin ihmisille, että mitä tässä on tapahtunut (ja toivoisin, että minut otettaisiin todesta, eikä tyyliin passitettaisi psykiatriselle hoitoon tai määrättäisi psyykelääkitystä tms.) ja peilistä ulos tulleesta kopio minästäni tulisi paras ystäväni. Tultaisiin varmaan aika hyvin toimeen, kun samat tarpeet, ajatukset yms. Kopio minäni ymmärtäisi minua varmasti todella hyvin! <3 Ehkä riideltäisiin joskus? Sillä riitelenhän minä itsenikin kanssa, siis oma mieleni riitelee itsekseen pääni sisällä.
7. Ööh. En jaksa. Vaivata aivonystyröitäni juuri nyt tällaiseen. Ehkä palaan joskus myöhemmin uudestaan asiaan.
8. Päätän vaikka mitä, samat asiat kuin kohdassa nro. 2 olen esittänyt. Puhdistaisin maailman laajuisen tietoisuuden ihmisten keskuudessa ja palauttaisin puhtaan luontoyhteyden. Ja määräisin, ettemme enää koskaan menetä sitä.
9. Tänään opin, että olen ihan tavallinen ihminen, minussa on paljon "pahaa", kuten kaikissa muissa, siksi voin vain ymmärtää toisia ihmisiä, siis ymmärtää ja hyväksyä ihmisten inhimilliset tunnetilat. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, ainakin minulle, sillä enhän osaa edes hyväksyä omia tunnetilojani ja kaikkia ajatuksiani aina. Mutta ainakin olen vähän tietoisempi varjostani ja hyväksyn "pahuuteni" inhimillesenä osana minua. Toki tuonkin asian hyväksymisessä on edelleen tehtävää, mutta muistan armollisuuden itseäni kohtaan, saan olla keskeneräinen ja ehkäpä tulen olemaan sitä aina. Kun hyväksyn sen, en vaadi muiltakaan mahdottomuuksia.
10. Voisin ottaa jonkun miljardöörin rahat ja elellä niillä leppoisasti, kuten sisimmissäni parhaaksi tunnen. Ostaisin aina pelkkää lähellä tuotettua luomuruokaa ja kaikki tarpeellinen materia olisi ekologista. Ostaisin jonkun ekologisen asunnon jostain luonnonkeskeltä. Lisäksi laittaisin tuntuvasti rahaa johonkin järjestöön, jonka tukemisen kokisin tärkeänä tai sitten perustaisin jonkun voittoatavoittelemattoman järjestön, joka pyörisi vain minun miljoonillani, en ottaisi mitään lahjuksia vastaan, vaan antaisin ainoastaan. Pistäisin rahat pyörimään oikeisiin uomiinsa, niin että ne oikeasti hyödyttäisi koko maapalloa ekologisuus ja eettisyys perusteella. Sitten haluaisin ottaa jonkun tosi viisaan ja tietoisen ihmisen tietoisuuden ja mielenrauhan ja vakauden. Ja tietty haluaisin, että sillä henkilöltä, jolta tätä mielenvakautta otan, pysyisi siitä huolimatta oma mielenvakautensa, eli en vahingoittaisi hänen mieltään siinä mitenkään. Enempää en nyt tähän hätään keksi. Tietty haluaisin myös omata tosi lämpimän sydämen ja ottaisin senkin samalla periaatteella, kuin tuon vakaan mielen, eli en voisi riistää kokonaan pois kenenkään tosi lämmin sydämisen henkilön lämmintä sydäntä.
11. Hmm, no varmaan näitä kahta
koska oon ainakin viime päivinä ollut paljon huonolla tuulella ja omaan muutenkin aika negatiivisen (mielestäni kuitenkin täysin realistisen) maailmakuvan, koen ihmiskunnan tosi häiriintyneenä ja minun on vaikea elää täällä positiivisin mielin, muuta kuin omissa utopioissani, siis utopistisissa mielikuva maailmoissani. Ja pelkään, ettei koskaan omat positiiviset ja toiveikkaat näkemykseni ihmiskunnan ja maailman tilanteesta tule toteutumaan, vaan me ajetaan itsemme täysin tuhoon.. Sitä en halua olla näkemässä ja siihen en halua olla uskomassa. Meistä ihmisistä on oltava parempaan!
