Meidän pikku puoltoistanen käyttää iltamaidon juontiin vielä sitä nokkamukia, mutta muuten lasit ja kupit pysyy kyllä tosi hyvin pystyssä, ja tuttipulloa ei käytetä enää ollenkaan. Lusikka menee kivasti jo suuhun, tosin välillä menee vähän huti, ja kun AUTTAA EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA

Olen myös patistanut tyttöä tekemään itse (pukemaan, siivoamaan ja auttamaan arki päivän jutuissa) tietenkin silleen leikkimielisesti ja tämä on kyllä tuottanut tulosta, sillä tytsy on kyllä tosi oma-aloitteinen ja reipas! Tän ekan uhman kanssa olen kyllä hetkittäin tuntenut itseni ihan voimattomaksi aika ajoin, mutta nyt oon vähän höllännyt enkä ota kaikkea niin kovin tosissaan, enkä toru enää niin paljon vaan koitan lohduttaa ja ymmärtää ja ohjata ajatuksen johonkin kivaan kiukun iskiessä. Meillä on kotona kyllä niin räjähdys altis sakki (härkä, skorppiooni ja leijona) että välillä kyllä mieheni kanssa otetaan turhaksikin kuumaa pikku asioissa ja tämän huomaan tarttuneen jo jälkeläiseenkin tietyissä tilanteissa

Lisäksi mieheni ja mä ollaan niin kovin erilaisia maailman katsomukselta ja arvoilta (ukkeli on niin toiselta planeetalta kuin minä hippiäinen), mutta kai mekin löydetään jokin kultainen keskitie, ja saahan vanhemmat olla erilaisia ja omata erilaisia mielipiteitä?
Viimeaikoina olen myös kokenut todella ahdistavaksi sen, mitä tuolla maailmalla tapahtuu. Pelottaa ajatus siitä että pikkunen kasvaa isoksi ja että se pitää päästää yksin menemään omia menojaan, kun koskaan ei tiedä mitä pipipäitä ulkoolta löytyy

Tuntuu kyllä niin mukavalta saada juteltua teidän kanssa, oon saanut tosi paljon hyviä mietteitä ja juttuja täältä, KIITOS muruset!
