Sauhuttelijoiden topikki - 2

VK, kirjoituksesi sai mut pysähtymään.

Oon huomannut saman mitä monet tässä ketjussa. Tupakka toimi monesti vain pakokeinona jollekin. Yksin polttaessa se oli "rentoutumishetki" tai "rauhoittuminen", seurassa se taas oli hyvä tekosyy mennä pienellä porukalla pihalle ja ottaa etäisyyttä isosta porukasta. Polttaminen oli myös tekemistä, jonka aikana ei välttämättä tarvinnut sanoa mitään koska "nautti savuista".
Nykyään poltan töissä ja baarissa heiluessani. Usein tulee kiusaus pummia rööki kaverilta vaikken olisikaan töissä tai baarissa ja jossain määrin oon alkanut ehkä tiedostamatta välttelemään polttavien ihmisten seuraa. Nyt kun ajattelee, eihän se ole heidän vikansa vaan omani, kun en pysty hillitsemään himoani.
Mutta mitä VK puhui tupakoinnin ja tietokonepelien yhteisestä ominaisuudesta, pakenemisesta.. Itse kirjoitan tähän nyt viestiä. Pakenen turhautumista, joka tulee siitä, että jostain syystä en saa itseäni liikkeelle, en tiedä mitä tekisin. Turhautuminen johtuu myös siitä, että ei ole ketään jolle voisin nyt kasvokkain puhua. En elä sellaista elämää täysin, mitä haluaisin elää.
Tälle foorumille kirjoittaminen aktiivisesti oli joskus todella mukavaa. Mutta huomasin että monesti se oli vain pako. Se oli helpompaa, kuin pakottaa itsensä tekemään jotain, jolla parantaisi elämäntilannettansa oikeasti. Ihmisten kanssa keskusteleminen täällä tuo lohtua ja antaa helpotusta, mutta ei se poista "oikean elämän" yksinäisyyttä. Sitä, että voisi halata ja nähdä toisen ilmeet. Sitä, että kokisi olevansa tärkeä jollekulle ja pitävänsä jotakuta tärkeänä ja että joku olisi kiinnostunut sinun ajatuksistasi. Yksinäisyys oli nyt vain yksi esimerkki. Enkä väitä että kaikki foorumeilla kirjoittavat pakenisivat jotain, huomasin sen vain itsestäni.

Tupakointiin, kuten foorumeilla kirjoittamiseenkin, liittyy tietynlainen imago. Kun tupakoin, olen urbaanin elämäntyylin edustaja, joka itsetietoisena kävelee pitkin katuja. Saan ystäviä epäterveellisen elämäntapani avittamana, ja tekemällä jotain niin älytöntä kuin imemällä itseeni myrkkysavuja, osoitan ulkomaailmalle olevani impulsiivinen ja tekeväni juuri niinkuin haluan välittämättä siitä, kuinka fiksua se välttämättä on.
Kirjoitan foorumille ja luon tiedostamatta tietynlaisen imagon itselleni. Muut kirjoittajat oppivat tuntemaan imagoni, vaan jos he joskus tapaavat minut oikeasti, voi hämmästys olla suuri. Teksti ei välitä kaikkea, mutta siitä kiitos tälle foorumille että täällä koen voivani kirjoittaa lähes kaiken sen, mitä oikeasti ajattelenkin. Kirjoittamalla usein teen imagoni tärkeäksi ja olen "foorumin vanhimpia", henkilö, jonka postcount-lukema aiheuttaa välittömän kunnioituksen ja jonka viestejä luetaan elämänviisautena.

Totuus vaan on hyvin toinen. Oma mieleni ei hyväksy, että polttaessani oikeasti vain turmelen kehoani enkä osoita mitään muuta kuin olevani koukussa ja liian heikko päästäkseni irti. Oma mieleni ei hyväksy, että foorumilla olevat kirjoitukseni hukkuvat joskus bittimassaan eikä niillä sinänsä ole merkitystä, muuten kuin ehkä jonkun toisen lukiessa ne ja miettiessä niitä pari minuuttia. Mitä enemmän käytän minuutteja foorumille kirjoittamiseen, sitä enemmän se on aikaa pois mahdollisesta itsensä kehittämisestä tai keskustelemiselta kasvokkain jonkun kanssa. Jonkun, joka todennäköisesti muistaa sanani ja jolle sanoistani voi olla jotain hyötyä. Mitä kauemmin jatkan polttamista, sitä enemmän kiinnyn mieleni antamaan virheelliseen kuvaan asiasta.
Mutta silti jatkan näiden molempien tekemistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kukaan ei ole täydellinen ja ihminen on maailman tyhmin eläin.

Kirjoittaja kärsi kirjoitushetkellä löysähköstä vitutuksesta, kosmisesta yksinäisyydestä sekä eksistentiaalisesta tuskasta.

^komppaan edellistä 

ainii ja karhunsydän oot aivain ihana! sun tekstit jotenki koskettaa mua joka kerta kun niitä luen  *kaukohalii*  Ja ootte te muutkii ihania! 

On ollu vaikeita aikoja, kiitos Mikaela, kiva kuulla että lämmitän ja kosketan sanoilla sinun päiviäs. Vastoin voin sanoa, että tieto tuosta toi lämpimän tunteen ja toi rauhaa ja valoa näihin vaikeisiin aikoihin. Kiitos 

...ja sait minut vähän punastummaan! 

ps. Kaikki ootte ihania munki mielestä joitten tekstejä oon lukenu. Lämpö, avoimuutta ja rakkautta täynnä 

No niin. Nyt taitaa olla aika nauttia elämästä, monen muun suuren muutoksen ohella, hengittämättä filtterin läpi.

Way to go, beib!

Mä olen samassa tilanteessa nyt kun sinä aikoinaan. Erona mulla on se,että olen kyseisen kirjan lukenut 5 kertaa ja vieläkin poltan. Uskoni ei kuitenkaan ole kadonnut sen suhteen, että pääsisin tupakasta eroon. Ilmoittauduin juuri Allen Carrin klinikalle, eli 29.10.2011 on uuden elämäni ensimmäinen päivä

Tsekkasin ton Carrin ja järkevältä näytti. Riippuvuuksista on vaikeaa mutta ei mahdotonta irtaantua. Tsemppii! Kertoilehan, kuulumiset asian tiimoilta sitten.

Miulla lähtee nyt neljäs päivä tupakatta. Hassua miten se päätös vaan yhtäkkiä naksahti päässä, vaikka olin pitkään sitä mieltä ettei mun tarvitse lopettaa kun ei tupakointi ole mulle ongelma. Nyt oon lähinnä kiitollinen, ettei mun tartte enää vetää sitä savua keuhkoon.

Go Anu Go! Mahtava kuulla Voimia, rakkautta ja valoa tuohon. Itse olin 4 päivää polttamatta kun olin niin kipeänä, ettei vaan yksinkertaisesti saanu yhtään savua keuhkoihin asti ilman parin minuutin äkäistä yskimistä.

Nyt ku tervehty niin elämäntavat vähän ryvetty taas tupakan osalta, silti, nyt on tullu vähemmän poltettua ku ennen sairastelua. Saas nähdä, tsemiä sauhuttelijoille lopetukseen ja vähentämiseen 

Minusta näyttää siltä, että moni tupakoitsija haluaisi eroon tupakoinnistaan, siksi keskustelu on keskittynyt lopettamiseen. Ja mielestäni tässä ketjussa kukaan ei ole tuominnut toisen tupakointia, vain omansa. Mutta ymmärrän pointtisi. Jos koet että esimerkiksi tässä ketjussa ihmisten tarvitsee herätä näkemään kokonaisuus, herätä heidät, mutta heidän arvostelmisensa on turhaa.