onko kyse monimutkaisuudesta vai enemmän siitä että tunteet ja ajatukset jotenkin samassa paketissa jatkuvasti meiningillä (siis naisilla,, entiiä onko kuin): mutta/ja/tai/myös/kuitenkin. On niin jännä miettiä, itseasias, en ole tainnut juurikaan aatella eroja miesten ja naisten ajattelun/tunteiden jne. kanssa,, ehkä niitä on...?
En erottais mieltä/luonnetta/tunteita biologiasta, vaikka emme osaiskaan täysin koskaan välttämättä selittääkään niiden yhteyksiä kokonaisvaltaisesti.
edit.. mulla kun on kolme isoveljeä ja pikkusisko, vertailemalla meit sisaruksia aattelisin herkästi ettei miesten ja naisten tunteiden monimutkaisuudessa ois juuri eroja,, niien säätely ja ilmeneminen toki saattaa erota ja säätelyyn voi vaikuttaa ympäristötekijät ja aiemmat kokemukset; mitä naisilta odotetaan, mitä miehiltä odotetaan,, noh, toki myös biologia. Siis vaikka ymmärrän ja olen samoilla aalloilla helpommin siskoni kanssa, niin kuitenkin melko helposti myös veljieni kanssa.
Monimutkaisin henkilö mitä tiiän, on mun vanhin veli, ja toinen on ex. Molemmat ovat semmosia keitä en pysty ymmärtämään aina oikein. Biologisia veljiäni pystyn ymmärtämään helpommin, meillä on samankaltainen lähtökohta, (vanhin veljeni on adoptoitu). Vaikka mulla on myös samaa lähtökohtaa vanhimpaan veljeen, on myös tosi perustavanlaatuista eroa. Mä ymmärrän häntä, mutta siihen sisältyy se että ymmärrän myös ne erot. Enkä tarkoita biologisia eroja sinänsä, vaan lähtökohtaa, kehittymistä, eroa biologisesta tutusta ja turvallisesta lähtökohdasta,, jne. Kaikki vaikuttaa. Aattelis että se on vain pieni juttu, ne kuukaudet mitä se lapsi oli joskus muualla kuin meidän perheessä, mutta koko lähtökohta on kovin eroava,, jo pieni poikkeus lähdössä saattaa sit kolistella läpi elämän...etenkin jos se pieni eron hitusen tunne jokaisen mielessä joka sitten kertautuu ja tiivistyy..
Nojoo, jatkuu,
Naisilla sattuu olemaan ne hormonipäivät silloin tällöin, ehkä se saa aikaan semmosen mielikuvan monimutkaisuudesta..mutta kaikenkaikkiaan luulen että monimutkaisuuden fiilis syntyy siitä mikä vain on tuntematonta/ei niin lähellä omaa tilaa.
Naisilla ja miehillähän on karkeesti jaoteltavissa erilaiset fysiologiset piirteet, voidaan jakaa karkeasti eri ominaisuuksia. Erot biologian/fysiologisten piirteiden välillä monesti kulkevat käsi kädessä olemuksen ja ilmentymisen kanssa. Siis rautalangasta että tunteethan tapahtuvat ihan sisällä meissä itsessämme, mutta toki ympäristö luo ärsykkeitä,, ja niihin vastaamme sitten sillä sisäisellä systeemillämme. Suurimman osan aikaa suurin osa geeneistä on passiivisessa tilassa, ne vain on "siltä varalta". Sitten jos ympäristöstä tulee jotain sopivaa ärsykettä, niin ne uinuvat geenit sieltä heräävät. Se miten paljon mikin osa meissä saa minkäkinlaista ärsykettä läpi elämän vaikuttaa minust luonteeseen ja mm luonne yms. vaikuttaa toisinaan siihen millaisia ärsykkeitä saamme ympäristöstä,, ja luonnehan kehittyy jo alkaen siellä kohdussa, tai missä nyt kukin meistä kehittykään.. eli joo. Toki ympäristö, kerääntyneet kokemukset,, luonne, tunteet jne., ja geenit ja se mitä on tässä käsillä, kaikki käyvät semmosta vuoropuhelua keskenään ja vaikuttaa siihen mitä seuraa/miten reagoidaan. Jos on hyvät välineet reagoida, niin sitten ilmiasu voi olla vaikkapa jotain yksinkertaisempa ja smoothimpaa mitä tää mun sepustus tässä
Oliokoha tos nyt mitään pointtia. Hoh mul on vähän kiirettä tässä, mutta joo, kiitos tästä.
