^ Oma elämäni on (karkeasti ajatellen) melkein yhtä pitkä kuin alkuperäisestä rakkauden kesästä kulunut aika. Joskus viihdytän itseäni ajatuksella, että olen juuri
sen rakkauden lapsi ja minulla on tehtävä siirtää se rakkaus eteenpäin... varsinkin, kun juuri oman syntymäni aikoihin 1970-luvulla tapahtui jonkinlainen "diskurssin" muutos, jonka myötä maailmanparannus & radikalismi hylättiin ja alettiin liukua kohti päivitettyä elintaso-versiota suurille ikäluokille valitettavan rakkaasta 1950-luvusta. Varhaislapsuuden muistoissani kyllä nämä -76:t ja -78:tkin näyttäytyvät jonkinlaisina jälkijättöisinä rakkauden kesinä, mikä on kai lapsuuden psykologian kannalta ymmärrettävää, vaikkei apuna olisikaan suurta kertomusta kauniimmasta aikakaudesta.
Mutta varsinaisen omankin elämäni varrelle on osunut rakkauden kesään viittaavia tuulahduksia. Vuonna 1985 nämä Dingot ja kumppanit antoivat keskenkasvuiselle pennullekin välähdyksen siitä, mitä voisi olla todellisuus, jossa rakkaus, hempeä herkkyys ja kaunis epäsovinnaisuus ovat yhtä aikaa in. En vielä lemmiskellyt 1989, mutta kylläpä vain silloin kirjoiteltiin valkoisiin paitoihin "love", "peace" ja "acid". Vuodet 1997-2001 näyttäytyvät päässäni yhdistelminä oman elämäni asioita ja yleistä ilmapiiriä, jotka vivahtivat hipahtavaan rakkaus-vapaus-kauneus -suuntaan. Kesä 2000 oli minun 1967:ni. Sen jälkeen tuli ihan toisenlaista juttua. 2010 tietysti yksi jos toinen riemastui Euroopan gatheringista Leppävirralla kesken kuumimman kesän (tuntuu etäiseltä näin 6-asteisesta alku"kesän" päivästä käsin, mutta se kesä oli
todella kuuma). Nyt ilahduttaa Mara Ballsin "rakkauden kesä 2017" -hörhöily, se on mahtavaa vastapainoa sille, kuinka tietyissä sosiaalisissa medioissa vihaavat nekin jotka pohjimmiltaan haluavat levittää rakkautta ja luulevat levittävänsä sitä. Kunpa ensin tulisi kesä ja löytyisi rakkaus.
