Tämä on nyt jo eilen, koska kello on 2 yöllä, mutta koska en ole mennyt nukkumaan, niin sanotaan "tänään".
Vastenmielisintä koko Tampereella (tai, no, ainakin idässä ja etelässä) on hävittäjien usein jatkuva jylinä taivaalla. Melu on kerta kaikkiaan infernaalista ja se kestää pitkät ajat. Nyt illalla tunnustelin, että ylitseni taidettiin kahdeksan–kymmenen välillä lentää parikymmentä kertaa (joista vain pari oli hiljaisempia reittikoneita). Yritin tietysti juuri siinä vaiheessa kuunnella musiikkia, ja vähän väliä sain olla painamassa cd-soittimen kaukosäätimestä pausea, kun kovimman jylinän aikana ei musiikista normaalivolyymillä kuule yhtään mitään.
Nyt kuunneltu levy sattui olemaan Liisa Tavin kokoelma, jonka olin lainannut kirjastosta. Menossa oli ihan eri biisi, mutta mieleen tupsahti yhtäkkiä joskus kaksikymppisenä kuuntelemani Palavat ikkunat: "Mitä on tapahtunut sydämissämme, kun hävittäjät nousevat kukkuloiden takaa?" Sitten katsoin cd-levyn biisilistaa, ja tietenkään kyseistä kappaletta ei ollut huolittu kokoelmalle lainkaan. Tuumasin, että kas kas, sehän voisi herättää kuulijoissa vaikka jonkin sortin yhteiskunnallista, pasifistista tai ekologista tiedostamista osuessaan niin kohdalle arkipäivään. Hävittäjät kun nousevat näille kukkuloille välillä ihan jatkuvalla syötöllä.
