On olemassa sellainen sanonta kuin "The night is darkest just before the dawn." Jos maailman tapahtumia katselee nyt ulkoiselta kannalta niin vaikuttaa siltä, että kaikkialla on hyvin paljon levottomuutta ja kaaosta. Eihän se ihme ole ottaen ihmiskunnan historian, mutta toisaalta omasta mielestäni ihmiskunta käy nyt samalla läpi jonkinlaista puhdistusprosessia, jossa kaikki lika tuodaan pinnalle ennenkuin pystymme aloittamaan taas puhtaalta pöydältä. Voihan se kenties olla naiivia ajatella näin ja aina on mahdollista, että ihmiset saisivat aikaan laajempaa ja peruuttamatonta tuhoa planeetalla.
Mutta itse en siihen usko vaan uskon siihen, että paremmat ajat ovat edessä kunhan ollaan vaan nyt ensin selvitelty nämä vaikeammat ajat. Yhteiskunta muuttuu, mutta ennenkaikkea ihmisten tietoisuus ja toisista välittäminen kasvaa. Globaalin tietoisuuden kasvun on pakko tapahtua, koska se on välttämätön ehto ihmislajin jatkumiselle. Sinällään on kyllä mielenkiintoista olla seuraamassa näitä aikoja, että mihin suuntaan olemme menossa ja kuinka nopeasti. Eckhart Tolle puhuu hyvin aiheesta kirjassaan Uusi Maa.
Noissa jutuissa ja puheissa historian vääjäämättömästä suunnasta on se ongelma että ne perustuvat ihmisen mieleen. Me luulemme ja koemme asioiden kehittyvän tiettyyn suuntaan. Mutta se on vain rajallisen ajattelumme tuotosta. Eckhart Tolle ei ole sen enempää oikeassa kuin joidenkin hämärien kulttien edustajat. Me kaikki seisomme samalla linjalla "totuuden" (jos mitään sellaista edes on) tietämisen suhteen.
Ja tähän mennessä kaikki ennustukset ja profetiat ovat epäonnistuneet enemmän tai vähemmän. Ja niitä on historian aikana ollut tuhansia. Lähes joka vuodelle joku ennustaa jonkinlaisen maailmanlopun tai maanpäällisen paratiisin syntymän. Ja on ennustuksestaan 100% varma ja on valmis vaikka kuolemaan sen puolesta.
On hyvin luonnollista järjestystä hakevalle ihmismielelle ajatella että koko maailma on hänen ja käsityskyvyn sisällä. Ihminen haluaa tiedostamattaankin kieltää epäsäännöllisyydet. Tähän on sitten avuksi keksitty kaikenmaailman "pyhää geometriaa" ym.
Myös tuhoutumisen ja kuoleman kieltäminen on tyypillistä. Itse asiassa hyvin harva ihminen, jos kukaan, pystyy täysin hyväksymään ajatuksen omasta kuolemastaan. Ja tähän perustuvat profetiat ja uskot kuolemanjälkeisyyteen; ne lupaavat että loppua ei todellisuudessa tule. Tai jos loppu tuleekin ja elämä sammuu, niin on se siirtymä johonkin uuteen. Mutta se on vain uskoa sekin.
Todellisuus on se että kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Voi hyvin tapahtua niin että ihmiskuntaa tuhoaa itsensä tämän vuosisadan kuluessa. Ihmiskunnan tuho ja sukupuuttoon kuoleminen on luonnonlakien valossa hyvin todennäköinen jossain vaiheessa. Miksei se voisi tapahtu lähitulevaisuudessa? Ei ole mitään pakkoa joka takaisi selviytymisen. Sen sijaan vääjäämätön totuus on ainakin fyysisten olentojen kuolema tässä maailmassa.
Yö voi olla pysyvä tila eikä aamua välttämättä tule koskaan.
