Pääseekö?
Olin 28v. ku valmistuin. Siihen asti elin about samoilla rahoilla mitkä kaikille on jaossa. No ok, silloinen puoliso kävi töissä ja siksi oli hiukan paremmin asiat eli ok asunto ja ruokaa aina jääkaapissa. Mut ku valmistuin, ni en mä mihinkään töihin eka päässy. Mut ku menin ilmaiseen työharjoitteluun 6kk ni sit sain sen verran kokemusta, että halvalla ku ittensä myi, ni alko saada keikkaa. Vuosi pari siinä meni, että sai ekan kunnon työpaikan. Taisin olla 30v. Sen jälkeen on tullut kahdet fudut tuotannollistaloudellisista syistä ja ollut pari lyhempää määräaikaista työsuhdetta ja myös eronnut pitkästä avoliitosta ja löytänyt nykyisen vaimoni. Nyt vuosi periaatteessa tosi hyvässä työpaikassa, harmi vaan, että sitä on taipumusta liikaa kelailla juttuja, eikä sitä aikaa muuten oikeasti jää tehdä mitään arkena. Eikä rahaakaan. No laskut maksaa ja asuntolainan.
Et silleen ehkä ei kannata sanoa "ei koskaan", koska ainakin mun keskiluokkaisuus alkoi vasta about muutama vuosi tosta mitä sulla on nyt käsittääkseni ikää. Toki tätyy tunnustaa, että kärsimätön olin minäkin. Enkä todellakaan väitä, että olisin jotenkin perillä tai viisas nykyään. Paljon tekisin toisin jos voisin. Esim. asunnon ostamista miettisin tarkkaan uusiksi. Se on aikamoinen lasti niskassa ku on pakko jaksaa. Ehkä se joskus 20 vuoden päästä palkitsee - jos on ollut rahaa rempata, selvinnyt yhteiskunnan rakennemuutoksesta voittajana ja pysyny hengissä noin yleensäkin.
