Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Tänään - 178

Gabriel

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 216
Vs: Tänään
« Vastaus #2655 : 11. Elokuuta 2015 klo 19:28 »
  • Tykkää (0)

  • Kyllä opiskelulla ja työllä pärjää ja pääsee kiinni siihen "keskiluokkaiseen unelmaan", mutta sitten kun siihen lähtee, eipä elämään juuri muuta mahdu.

    Tämäpä. Oon tässä viime ajt käynyt sitä kuuluisaa Jaakopin painia itteni kanssa omasta (välillä synkänkin :) ) näköisestä tulevaisuudestani. Vakityö on (hyvä juttu nykypäivänä) mutta todellisuudessa en sielä viihdy. Asun vuokralla (hukkaan heitettyä rahaa vs oman laina lyhennys) mutta mieli tekis hankkia oma asunto. Tästähän päästään siihen ongelmaan : Jos lähden työpaikasta vaikkapa opiskeleen voin haudata asunnon hankinnan, jos taas hankkis asunnon, niin sitten olis jatkuvasti pelko perseessä, että työpaikka lähtee alta. ( Opiskelu kyllä kiinnostaisi, mutta taloudellinen puoli on siinä tapauksessa vähän niin ja näin). Toisekseen asuntojen hinnat ainakin Tampereella ja välittömässä ympäristössä on niillä hintatasoilla, että alkaa pumpusta ottaan kun niitä katselee. Tuolta "maaseutupitäjistä" sais samalla rahalla kartanon ja puoli valtakuntaa päälle, mutta sitten törmätään seuraavan ongelmaan. Mistä työ/raha elämiseen ? Työpaikkoja ei oikeen löydy edes paikallisille, enkä omaa mitään erikoistaitoja, että olis alkaa yrittäjäksikään millekkään alalle.

    Tuop JB:n mainitsema oravanpyörästä pomppaaminen olis ideaalisin, muttei todennäköisesti koskaan toteutuva vaihtoehto. Jos muuttais tuonne metsän keskelle eleleen oikeen hippielämää, niin millä siellä elät ? Jostain ne rahat täytyy kumminkin kaivaa ruokaan ja elämiseen ylipäätään. Olen tässä harjoitellut tuota oravanpyörästä poistumista viettämällä muutamat kuukaudet vuorotteluvapaalla aivan loistavaa aikaa, ei töitä, ei stressiä muuten kuin siitä, että joskus tämäkin nautinto loppuu. Rahallinen korvaus vaan on sen verran naurettava, että vuokran ja pakollisten kulujen jälkeen rahaa on jäänyt tuhlattavaksi muutaman karkkipussin verran (noin hieman liioitellen). Oon sentäs saanut loikoilla sohvalla kerrankin koko kesän.

    Välillä kateellisena katselen tuota pappa betalar-porukkaa, joka vetelee meikäläisen vuositienestien hintaisilla bemareilla pitkin kylän raittia. On se joillain helppoo :) No kait niilläkin ongelmansa on, ainakin se, että mistä möreä-äänisempi pakoputki autoon...
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2656 : 11. Elokuuta 2015 klo 22:02 »
  • Tykkää (0)

  • Mä en ole yhtään kateellinen pappa betalar-ihmisille. Jos elää vain vanhempiensa rahoilla, ei koskaan opi olemaan itsenäinen. Ja pidän omalla kohdallani en ole tyytyväinen siitä että elän vieläkin vanhempieni luona ja että olen riippuvainen osittain heidän rahoistaan.

    Mutta toisaalta on kyllä hyvä jos saa apua vanhemmiltaan tai muilta perheenjäseniltä. Ja läheisiä ihmisiä pitää auttaa!
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Gabriel

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 216
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2657 : 12. Elokuuta 2015 klo 06:58 »
  • Tykkää (0)

  • ^ No juu, tuo termi kateellinen on ehkä tässä tapauksessa hieman väärä, huvittunut ehkä olis oikea. En oikeasti näe asiaa niin, että minunkin ois aikoinaan pitänyt saada kaikki valmiina, jos joku muukin sai. Porukat perusduunareita, töissä välillä enempi, välillä vähempi. Totta kai apua on itsekin tullut saatua aivan tarpeeksi ( mutsi lähes tuo jääkaapin täydeltä leipomisia ym vieläkin kun käy kylässä   :)  :ruokaa). Kyllä sitä osaa arvostaa kovasti.
    Kirjattu

    gemma

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 73
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2658 : 12. Elokuuta 2015 klo 10:06 »
  • Tykkää (0)


  • Välillä kateellisena katselen tuota pappa betalar-porukkaa, joka vetelee meikäläisen vuositienestien hintaisilla bemareilla pitkin kylän raittia. On se joillain helppoo :) No kait niilläkin ongelmansa on, ainakin se, että mistä möreä-äänisempi pakoputki autoon...

    Minkä hintainen on bemari? Ja millaisen sais mun vuosituloilla... :P Kai silläkin jonkun vanhan pempen-rouskun sais.. Mitähän ihmiset sitten oikeestaan keskimäärin tienaa.. Periaatteessa mulla riittää perusruokaan 100e kuussa... En oikein itellä nää ees rahaa tai sen puutetta ongelmana, eniten kärsin (silloin kun kärsin) henkisistä tuskista. Dokaamiseen ym meni aikanaa rahaa ja se oli (näillä tuloilla) pois kaikesta muusta. Silloin pystyi dyykkaamaan enemmän, nyt kaikki kauppojen roskikset on lukkojen takana useimmiten.

    Mä en ite oikein ees halua mitään.. Kaikesta mitä omistaa, on huolta ja ylläpitokuluja ja vaivaa. Asuntoon voi tulla putki- tai kattoremontti. Omakotitalossa vielä enemmän kaikkee, Maksat aurauksesta, tiemaksuja ja sovit v-maisten tieosakkaiden kanssa, korjataanko ja miten joku rumpu tai muu. Autossa, ainakin uudemmissa olet naimisissa kalliin merkkihuollon kanssa. Edes  akkua et pysty vaihtamaan välttämättä, koska se keskustietokone vaatii kuittauksen.

    Minusta ihminen on vapain, kun ei ole liiaksi omaisuutta... Tai sitten sitä pitäis olla paljon. Keskituloisen kohtalo on raskain ja yhteiskunnassa maksajan osa. Ajatellaan vaikka oikeuslaitosta. Varattomat saa oikeusavun ja rikkaat voi sen maksaa. Keskituloinen joutuu miettimään, voiko hakea oikeutta itselleen selvässäkään asiassa, koska jos päätös onkin kielteinen, menee koko omaisuus ja rahat loppuu riidellä ylemmissä asteissa. Siis vaikka olisi rikoksen uhri.

    Tom Hodgkintonin kirja "Vapauden ylistys" on hyvä... Laskekaapa, kuinka kauan asuntolainasta pankille maksettavilla koroilla asuisi vuokralla.. :D Eikö se alkuperäinen lainasumma 30v makseta tuplana takaisin vai olenko väärässä... Se tais se korkovähennyskin mennä lakimuutoksessa.. Ja vuokralla voit notkeasti vaihtaa maisemaa ja irtisanoutua, jos duunissa menee vaikeaksi, mutta teepä se velallisena.. Pankki myy talon haluamaansa hintaa ja perään jää ulosottovelkaa ja ei ole enää taloa.

    Mutta jostain syystä hassua nää omaisuuspohdinnat hippipalstalla.. :)
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2659 : 12. Elokuuta 2015 klo 10:32 »
  • Tykkää (0)

  • Parasta olisi kyllä jos jotenkin pystyisi selviämään vain vähällä. Mutta kun pelkkä asuminenkin maksaa niin paljon, joutuu sitä omaisuutta miettimään väkisinkin. Ja talouden lait koskettavat meitä kaikkia. Paitsi jos jollain keinolla onnistuu irrottautumaan täysin yhteiskunnasta ja oravanpyörästä. Tai jos on tyytyväinen elämään ilman mitään moderneja mukavuuksia. Olen sen verran kermaperse, että on pakko myöntää että esim. puhelimesta tai nettiliittymästä luopuminen ei olisi helppoa.

    Itse tulen aika keskiluokkaisesta perheestä ja eivät omat vanhemmat ole koskaan rahasta näyttäneet stressaantuvan. Tosin eipä siitä aiheesta ole paljoa puhuttukaan. Oon syntynyt jossain mielessä "kultalusikka suussa" ja materiaalisessa mielessä olen saanut kaiken mitä tarvitsen ja vielä enemmänkin...Eli kyllä keskiluokkainen ihminen elää aika leveästi jos ymmärtää mitään rahasta ja sen käytöstä. Toki minkä tahansa palkan voi tuhlata vaikka päivässä, mutta jos osaa sijoittaa ja säästää, niin ei tarvitse olle mikään miljonääri olla ollakseen huoleton.

    Köyhänä joutuu miettimään jatkuvasti rahaa. Kun menee kauppaan, joutuu laskemaan senttejä ja pohtimaan että miten saada vähät rahat riittämään. Ei siinä ole hirveästi valinnanvaraa. Tämän vuoksi köyhyydessä ja vähävaraisuudessa ei ole mitään kivaa. Sen sijaan keskiluokkaisena tai rikkaana voi olla monessa kohtaa melko väliinpitämätönkin rahasta. Voi vaikka ostaa hyvää viiniä jos siltä tuntuu tai käydä kaverien kanssa ravintolassa. Ja jos on rahaa, voi myös valita missä asuu. Ei ole pakko muuttaa siihen halvimpaan lähiöyksiöön.

    Mutta nykytilanteessa on jo aika onnekas jos edes saa pysyvän duunipaikan. Keskiluokkainen elämä on yhä useammalle mahdotonta. Yhä useampi joutuu elämään köyhänä ja stressaamaan siitä mistä löytää rahaa elämiseen.
    « Viimeksi muokattu: 12. Elokuuta 2015 klo 10:38 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Gabriel

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 216
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2660 : 12. Elokuuta 2015 klo 12:35 »
  • Tykkää (0)

  • Mutta jostain syystä hassua nää omaisuuspohdinnat hippipalstalla.. :)

    Niin kyllä mun mielestä, olit sitten hippi tai et, niin jokaista varmasti jollain tasolla laittaa pohtimaan se tosiasia, että aika hankala täällä on pärjätä mikäli jostain sitä rahaa ei tule, tuli se sitten työpaikalta, liiton/sossun korvauksista tai mistä vaan. En tiedä, mutta veikkaan, että melko iso osa tälläkin palstalle pyörijöistä on ihan normaalejä työssäkäyviä tai opiskelijoita joita nämä asiat ainakin jollain tasolla mietityttää. Jos joku ihan oikeasti elää sellaista elämää missä ollaan aivan täysin riippumattomia yhteiskunnasta ja elellään sitä ihan oikeaa hippielämää tuolla maaseudulla ollen täysin omavaraisia esim ruuan suhteen, niin oikeen suurella mielenkiinnolla kuulisin heidän tarinoitaan. Niistä vois oppi kovastikin.
    Kirjattu

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2661 : 12. Elokuuta 2015 klo 15:17 »
  • Tykkää (2)

  • Omat porukat ovat itsellä olleet alempaa keskiluokkaa ja olen lama-ajan lapsi, silloin tuli nähtyä ja koettua melkoinen ankeus ja köyhyys. Lapsuuteni tosin muuten oli ihan huoletonta aikaa. Vasta tuossa 2000-luvun puolivälistä lähtien on ollut vähän enemmän varaa niin, että on pystynyt elämään ihan ok-tasoisesti. Tosin nykyään vanhemmat ovat jo suht vähävaraisia eläkeläisiä. Aina on joutunut rahaa käyttämään niin, että miettii riittääkö laskuihin ja ruokaan. Sitten kun on yllättäviä menoeriä kuten tutkimus tai sairaalakuluja niin elämästä tulee melko stressaavaa ja kuluttavaa. Jos olisi korkeampaa keskiluokkaa tai yläluokkaa niin sitten ei tarvitsisi rahasta huolehtia vaan voisi vaan ihan vapaasti mennä ja tehdä.

    Mitä enemmän olen tutkinut asiaa niin sitä vakuuttuneempi siitä, että kapitalismin ei ole ollut tarkoitus ollakaan mikään tasa-arvoinen systeemi vaan se perustuu siihen, että muilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Siksi kyseinen systeemi on kestämätön. Tässä Noam Chomsky puhuu demokratiasta & kapitalismista ja tasa-arvosta: https://www.youtube.com/watch?v=Xz9HWMX40T8
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2662 : 12. Elokuuta 2015 klo 16:43 »
  • Tykkää (0)

  • Niin, miksi hippihenkinen ei saisi tai voisi miettiä taloutensa ylläpitoa tai sitä, mitä tarvitsee tai haluaa? Kuten Gabriel ja Johnnyboy tuossa yllä osuvasti esittivät, niin pakko se on näitä juttuja kelata jos meinaa hengissä pysyä - saati nauttia elämästä. Siitä olen toki samaa mieltä gemman kanssa, että omistaminen johtaa aina väistämättä vankeuteen. Suomessa on vaan pirun hankala elää omistamatta ja ilman rahaa.

    Tänään oli muuten eka arkipäivä, ku en ollut ihan törkeän väsynyt töissä. Vielä eilen olin niin väsynyt, että oikein sattui fyysisesti. Ei ollu kivaa.
    Kirjattu

    Bethaelis

    • Vieras
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2663 : 12. Elokuuta 2015 klo 19:05 »

    Mutta kuten todettu niin ei se raha onnea tuo. :) Se voi monella osa-alueelle helpottaa elämää mutta kun pitää mielessä mitkä asiat elämässä ovat tärkeimpiä niin en ainakaan itse ahdistu niin pahasti raha-asioista vaikka ne eurot nyt täysin välttämättömiä täällä ovatkin.

    Itsekin nyt joudun tyytymään murto-osaan siitä mitä sain ennen kun aloitin opinnot niin kitkuttelu opintotuen varassa alkaa taas. Onneksi oppilaitos tarjoaa ilmaisen ruuan kolme kertaa päivässä ja on ilmainen asuntolapaikka niin jo näistä osaa iloita ja sen kuukausittaisen parisatasen voi sitten investoida meidän varsinaisen asunnon vuokraan kun en oikeastaan itse sitä rahaa mihinkään tarvitse. :) Kaikki on suhteellista ja olen huomattavasti onnellisempi nyt kuin työelämän oravanpyörässä joka sai minut melkein hermoromahduksen partaalle ja se oli oikeastaan ainoaa aikaa kun tuli mietittyä rahaa koko ajan..

    "Riittääkö rahat nyt molempien autojen vakuutuksiin, polttoaineisiin, eväät töihin, ruuat kotiin, vuokra, laskut.." puhumattakaan että sitten kun oli omaa aikaa niin ei jaksanut tehdä mitään eikä kyllä ollut yhtään ylimääräistä rahaakaan laittaa mihinkään. En näin ollen nähnyt mitään järkeä tehdä työtä, josta en pitänyt eikä palkastakaan jäänyt käteen mitään niiden menojen jälkeen, jotka olivat seurausta siitä että kävi töissä. Olisi niin paljon mielekkäämpää tehdä töitä jos puolet palkasta ei menisi pelkästään vuokran maksuun ja kaikkeen ei lätkästäisi niin paljon veroja verojen päälle kun palkasta on jo viety se parikytä pinnaa.  :-\



    Kirjattu

    gemma

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 73
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2664 : 13. Elokuuta 2015 klo 14:34 »
  • Tykkää (2)

  • En tarkoittanut mitään pahaa, tietysti jokaisen on hyvä miettiä talousasioitaan ja en muistanut, että täällä(kin) helposti älähdetään, jos kritisoi materiaan keskittymistä. :P Kyllähän mullekin yksi elämäntapahippi, sanoi, että olen materialisti, kun hiukan ärsyynnyin, kun aikoinaan poltti mun ainoan kattilan pohjaan..

    Ehkä pointtini yli vaan kyseenalaistaa oravanpyörään itsen sä tunkemista, kun usein siinä on paha olla. Luulee haluavansa jotakin ja sitten sitouduttuaan siihen huomaakin, että hinta on liian kova.. Harvoin kukaan osaa ottaa huomioon kaikkia puolia ratkaisuissaan.. Sitten jos on hankkinut velkaa ja vaikeasti realisoitavaa omaisuutta, on pulassa. Mun kotiseudulla yksi on yrittänyt myydä taloaan 4 vuotta ja ei mene kaupaksi.. Palvelut on karanneet, teiden ylläpito huonontunut, nettiä ei saa jne ja halukkaita ostajia em syidenkin takia ei oikein ole.

    Tärkeimmät asiat on ilmaisia ja oikeastaan ne ei ole edes rahalla ostettavissa. Se että joku oikeasti rakastaa, terveys, tietty vapaus.. Toki isot summat mahdollistaa toisenlaisen elämän kuin köyhyys, mutta meillä länsimaissa on niin paljon verrattuna moniin oikeasti köyhiin. Katto pään päällä, ruokaa, terveyspalveluja. Miettikääpä kehitysmaissa synnytyksessä revennyttä, jota ei koskaan korjata, kuset ja paskat valuu ja paikat tulehtuu ja haisee=suku hylkää saastaisena..Eikä kukaan auta. Joku avustusjärjestö tämmösen "haisevan mytyn" huonossa kunnossa oli korjannut tien varresta ja vienyt hoitoon, lääkinnyt ja leikannut kuntoon. Niin miksi meillä pitäisi olla oikeus lennellä sinne tänne halvalla, kun toiset ei saa edes elämänlaatuun ja pituuteen ratkaisevasti vaikuttavaa hoitoa?!

    Onni tulee mun mielestä siitä että huomaa, mitä minulla on, sen sijaan että fokus on siinä, mitä puuttuu ja mitä haluan lisää. Usein vaan on että tyydytetyn materialistisen tarpeen tilalle tulee aika pian uusi. Siitä pitää mainonta ja ihmisen omat halut huolen. Jokainenhan voi tavoitella mitä näkee tarpeelliseksi ja mistä on jonkun hinnan rahana ja ajan menetyksenä maksamaan. Minusta vaan on kiva pohtia ja vertailla näitä.. siis mitä eri ihmiset arvelee tarviivansa ollakseen onnellinen.

    Jos on vähän roinaa, pärjää pienellä edullisella asunnolla. Voi tehdä vähemmän töitä tai sitten jättäytyä työttömäksi ja päättää itse mitä tekee ja minkä hyväksi.. Ottaa rahoituksen yhteiskunnalta ja suuntaa voimansa niihin asioihin, jotka näkee tärkeiksi. Minusta tämä on oikeutettua, koska täällä vallitsee markkinatalouden armottomat lait ja arvot. Eläinten oikeudet tai ihmisoikeusjutut, ympäristönsuojelu on omasta mielestäni tällaisia asioita. Voi perustaa pienen porukan tai toimia yksin. Itse mietin asunnon sijaintia siltä kantilta, että mitä välimatkoja kuljen eniten ja miten se on mahdollista, että se on suht nopeaa ja edullista. Pieni asunto jos on, aikaa voi viettää kirjastossa, luonnossa, kaupungilla. Leiriytyä tilapäisesti voi melkein minne vaan metsään. Kahvit termariin ja pikkuretkille kaupunkiympäristöön. On ilmaisia puistokuntosaleja jne. Lähes ilman rahaakin voi tehdä paljon. Jos perustarpeet; asunto, ruoka ja vaatetus on taattu, vapaus on kiinni enemmän mielentilasta. Ite huomaan, että takerrun usein ihan vääriin asioihin elämässä ja olen aiemminkin takertunut.. Johonkin kummiin pitäisi olla sitä ja tätä. Kaikki mitä kerää pään sisälle, vaikka siis itsenäisesti ilman tutkintotodistuksiakin, on semmosta mikä pysyy (muistisairauteen tai kuolemaan saakka).

    Kun jokainen sais itelleen semmoset puitteet, joissa ois hyvä olla. Siis tehtyä semmosen kompromissin, että aidosti pystyis sen kanssa elämään.. Mitä haluaa ja mitä tekee sen eteen ja on valmis tekemään. Silloin varmaan on aika onnellinen ja tyytyväinen. Semmosta Shangri-Lata, jossa kaikki ois ihan täydellistä, ei varmaan ole..

    Ite en ikinä "pääse" semmoseen tulo- tai omaisuustasoon, että sitä kautta olisin vapaa, joten yritän olla vapaa nyt, täällä alhaalla. ;) Mun ihanne on Ville-Veikko Hirvelä, joka varmaan ei monille sano mitään... Ja ite olen todella kaukana hänestä, mutta ihmisenä hän vaikuttaa äärimmäisen asioilleen omistautuneelta.. :)
    « Viimeksi muokattu: 13. Elokuuta 2015 klo 14:40 kirjoittanut gemma »
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2665 : 13. Elokuuta 2015 klo 16:37 »
  • Tykkää (0)

  • Gemma: puhut viisaita, ja iso osa musta haluaisi juurikin tota: eli elää pienellä ja nauttia siitä mitä on. Mutta joku osa musta pitää mut osana systeemiä. Onko se sitten se apina, joka varautuu pahimpaan ja haluaa arvostusta laumassa aka. yhteiskunnnassa, en tiedä. :}

    Ps. tuo esimerkkisi ihmismytystä oli varsin graafinen ja siksi tehokas. Vaan eipä sitä osaa miettiä useinkaan omaa elämää muiden kurjuuden kautta. Sitä jopa unohtaa omat kurjat kokemuksensa.
    Kirjattu

    gemma

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 73
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2666 : 13. Elokuuta 2015 klo 20:53 »
  • Tykkää (0)

  • :)
    Eikä mun mielestä "systeemin osana" oleminen ole mitenkään tuomittavaa, jos niin haluaa.. Ehkä se, että itse sen valitsee, eikä ajaudu jostain muka-pakosta.. ettei olis vaihtoehtoja. "Systeemi" nyt on ja me ollaan siinä kaikki eri tavoin ja eri intensiteetillä mukana. Se ei heti muutu ja on löydettävä itselle sopivat keinot elää sen puitteissa.

    Mun äidin usein hokema lause eri yhteyksissä on:"Ei oo muuta vaihtoehtoo" ja kun mä en allekirjoitata tätä.. Sitä muuta tai niitä muita ei vaan ole omaa sokeuttaan vielä huomannut. Se on semmonen perustelu vanhalle tavalle toimia, kun ei jaksa/halua kyseenalaistaa toimiaan ja motiivejaan.

    Yritän välillä pohtia omiakin motiiveja, että mihin ihan tosissaan jollain tekemisellä tai sonomisella pyrin, kun rupeen kuorimaan sitä kuin sipulia. Pirukaan tietenkään jaksa sitä koko ajan tehdä, mutta ajoittain se on hyvä.. Olen sillei agnostikko.. Luulen viihtyväni tässä tulotasossa ja yhteiskunnan löyhällä ulkokehällä.. Mutta entä jos se onkin itsepetosta ja keino selviytyä ja selittää asia parhain päin itselle (ja muille)? Vai onko tää "joutuminen" tänne ollut lahja, joka on avannut silmät.. Ettei oravanpyörän järjettömyyttä näe muuta kuin sen ulkopuolelta.. Mutta mun tapauksessa täältä ei helppoa tai edes keskivaikeaa tietä menestykseen ja vaurauteen tai edes keskiluokkaan ole. Huonompaan kyllä, ainakin päihteillä. ;) joihin moni vähävarainen ilman järjestettyä päivärytmiä ajautuu.. Kun aikaa on, mutta mahdollisuus rahaa vaativiin harrastuksiin ja ajanvietteisiin on varsin rajallinen. Vai olenko kuin torakka, rotta tai naurulokki, jonkinlainen selviytyjä tässä maailmassa.. Mua ei oikein tarvita, mutta suvaitaan ja tässä vaan olen malkana peruskansalaisten silmissä. :D

    Kyllähän ilman rahaa on ulkona kuin lumiukko yhteiskunnasta.. Piru olis kivaa, kun jokainen vuorostaan laitettais vaikka kuukaudeksi  tänne seikkailemaan ilman latin latia.. Ok siis asuminen ja sähkö ja netti maksettuna ja niukka perusruoka. Se olis varsin opettavaista ihan kaikille. Miten automaattisesti sitä vaan koko ajan ostaa.. Kahvikupposella oikeuden istua kahvilassa, kiinnostavan kannen perusteella lehden, "joo mennään vaan", kun kaveri pyytää syömään tai jonnekin.. Raha avaa portin ja toisaalta rajaa ulos. Mulla varsinkin aiemmin oli pitkiä rahattomia jaksoja (osin tyhmyyttäni) ja silloin näkee rahan voiman. Ja sit siinä on se sosiaalinen status... ei muut rupee solidaarisuudesta keksimään välttämättä ilmaisia yhteisiä tekemisiä tai pitävät niitä so boring. Ja liittyy siihen se häpeä, sanoa, että mä en voi kun mulla ei oo rahaa.. Siis kuitenkin. Tilanne pahimmillaan muuttuu yhtä vaikeaksi kuin ois sanonu olevansa HIV-positiivinen.  8)  Kaltaistensa parissa sitä ongelmaa ei niin oo. Ja elämähän sitten sujuu, kun sopeuttaa menot tuloihin ja hyväksyy rahattomuuden hintana siitä, jos on halunnut hankkia tai tehdä jotain kalliimpaa.

    Mutta oikeasti luulen viihtyväni.. Menetin muutenkin nyt vuoden aikana lähes kaiken, millä oli mulle enemmän merkitystä, viimeisenä koiran. Löydettävä nyt vaan nyt merkitys siitä, mitä on. Ja ehkä löydettävä jotain.. tavoitteita tai jotain lisää.. Tyhjät tilat sielussa ja päivässä ajastaan täyttyy..

    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2667 : 13. Elokuuta 2015 klo 21:30 »
  • Tykkää (1)

  • Mun mielestä kaikkein kirotuinta rahassa on se, että raha ei ole vain rahaa. Raha on asia joka määrittää oikeastaan koko yhteiskuntaa. Maailmasta ei voi puhua puhumatta rahasta. Maksullisuus on asia joka on levinnyt koko yhteiskuntaan ja jopa ihmisten välisiin suhteisiin. Raha on ihan kaikkialla.

    Sosiaalinen elämä esimerkiksi kärsii jos ei ole rahaa mennä kaverin mukana kahville tai baariin (etenkin talvella tilanne on huono). Rahattomuus voi myös estää harrastuksen aloittamisen tai jatkamisen, kun liikuntaseurat ja kuntosalit vaatii jäsenmaksuja. Järjestötoimintaankaan ei pääse mukaan monesti ilman lahjoituksia. Ja pahimmillaan rahaton ei pääse edes pois kotipaikkakunnaltaan jos ei löydy tarpeeksi rahaa bussi/junalippuun. Tämän takia rahattomuus voi johtaa hyvinkin eristäytyneeseen elämään joka ei monille ole hyväksi. Tilanne on paha etenkin silloin jos ennen rahattomuutta ei ole onnistunut luomaan läheisiä ihmissuhteita.

    Elämä ilman rahaa on aina vaan vaikeampaa. Etenkin kun teknologia kehittyy, johtaa se siihen että pysyäkseen mukana ihmisen on ostettava laitteita. Ja sitten on esimerkiksi se että vaikka KELA:n palveluita voi netissä hoitaa vaan jos on olemassa pankkitunnukset joilla palveluun kirjaudutaan. Entäpä jos ei ole pankkitiliä eikä halua sellaista avata? Yhteiskunta pakottaa ihmisen monessa kohtaa hankkimaan rahaa ja keskittymään siihen.

    Ja köyhyyteen liitetään voimakasta häpeää. Tämän vuoksi monet päätyvät mitä epätoivoisimpiin yrityksiin sen peittämiseksi. Eletään vaikka velaksi, kunhan saadaan lähipiiri uskomaan että rahaa on. Teinitytöt myyvät itseään saadakseen kalliita vaatteita...Ja näin tapahtuu vaikka ei olisi pelkoa jostain absoluuttisesta köyhyydestä ja kadulle joutumisesta. On aika selvää että raha on todella iso juttu huomattavalle osaa ihmisiä. Ja ikävän usein he arvostelevat muita rahan määrän perusteella. Ihminen esimerkiksi yleensä päätyy parisuhteeseen samaa tulotasoa edustavan kanssa. Halusi sitä tai ei, rahalla on väliä myös parisuhteissa.

    On mielenkiintoista miettiä että millainen maailma olisi ilman rahaa. Tarkoittaisiko se paluuta jollekin kivikaudelle? En itse usko. Oikeastaan pidän rahaa pahemmanpuoleisena historiallisena virheenä jonka korjaamiseen voi mennä yhtä kauan kun sen luomiseenkin...

    Mutta tietääkö kukaan oikeastaan mitä raha edes on? Se ei ole puhtaasti vaihdon väline. Rahan arvoa ei ole sidottu nykyään mihinkään fyysiseen. Noin 90% rahasta on pelkkää velkaa, joka syntyy lainanannon yhteydessä...Sanoisin että raha on massapsykoosi.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2668 : 13. Elokuuta 2015 klo 21:33 »
  • Tykkää (0)

  • Kylläpä täällä nyt kategorisoidaan ja yleistetään.

    Vaihtoehtoihmiset puhuvat usein tuomitsevasti Babylonin pimeydessä vaeltamisesta tai oravanpyörässä juoksemisesta. Ihan ensimmäiseksi olisi oivallettava, ettei sellaisia asioita oikeasti ole olemassa: ne ovat mielentiloja, jotka ovat ihmisen omassa päässä. Se on projisointia, jossa oma tyytymättömyys ja paha olo siirretään muihin.

    Sen jälkeen kannattaa kohdata erilaiset ihmiset ja asiat avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja. Minä tunnen rikkaita ihmisiä; minä tunnen köyhiä ihmisiä; minä tunnen niitä, jotka tienaavat sen 3206 euroa kuukaudessa eli suomalaisten keskipalkan verran; minä tunnen yksineläjiä, yksinhuoltajia ja perheitä, joissa on diplomi-insinööri-isä, sairaanhoitajaäiti, kaksi lasta, kaksi autoa ja velkainen omakotitalo; tunnen yh-äitejä, jotka miettivät, mistä pitää luopua, jotta rahat riittävät lasten harrastuksiin; tunnen kultalusikka suussa syntyneitä, jotka ovat pienestä pitäen saaneet kaiken tarvitsemansa; minä tunnen Rainbow-nomadeja, jotka eivät omista paljon muuta kuin päällään olevat vaatteet, tunnen erään eurooppalaisen valtion keskuspankin pääjohtajan, joka kesällä viettää muutaman viikon askeettista elämää Rainbow gatheringissa, ja tunnen perheitä, jotka kerran vuodessa tekevät Kreetan-matkan lapsilisien turvin; tunnen polion rampauttamia, itseään solariumissa ruskettaneita fitness-kimppuja, ylipainoisia, anorektikkoja, parantumattomasti sairaita, luulosairaita ja niitä, jotka eivät koskaan tarvitse lääkäriä; tunnen vuokralla asuvia, omistusasunnossa asuvia ja asunnottomia; tunnen kasvissyöjiä ja lihansyöjiä; tunnen hyötyviljelijöitä ja niitä, jotka asioivat vain marketin einesosastolla; tunnen polkupyörää, julkisia kulkuvälineitä ja omaa autoa käyttäviä; tunnen sellaisia, jotka janoavat nähdä uusia maita ja kulttuureita ja tunnen sellaisia, jotka eivät milloinkaan ole matkanneen kotimaakuntansa ulkopuolelle; tunnen vasemmistolaisia, vihreitä ja porvareita; tunnen heteroita ja homoja; tunnen suvaitsevaisia ja suvaitsemattomia; tunnen kristittyjä, muslimeja, buddhalaisia ja ateisteja; tunnen turkulaisia ja tamperelaisia.

    Enkä näe heissä eroa.

    Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi halveksia osaa heistä tai tuomita heidän elämäntapansa.

    Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi kertoa heille, miten heidän tulisi elää.

    Tiedän vain sen, että kaikki he haluaisivat olla onnellisia ja kaikki he haluavat tuntea, että heistä välitetään kaikissa heidän elämänvaiheissaan.

    Tiedän myös sen, ettei kenelläkään ole hallussaan onnellisen elämän salaisuutta.

    Tiedän myös sen, että jokainen luo merkityssisällön omalle elämälleen. Kukaan muu ei voi sitä tehdä eikä kenelläkään muulla ole siihen edes oikeutta.

    Oletko, gemma, milloinkaan yrittänyt sopia omakotitalon tien aurauksesta? Minä olen: naapurin mies lähtee pyytämättä traktoreineen liikkeelle heti, kun maassa on viisi senttiä lunta, ja korvaukseksi hän käy keräämässä tuulikaatoja metsästä.

    Oletko, gemma, milloinkaan yrittänyt sopia tieosakkaiden kanssa siltarummun korjauksesta? Jos et ole, niin mistä tiedät, että he ovat vittumaisia?

    Oletko, gemma, miettinyt, tulevatko työttömyyskorvaukset ahneelta kapitalistiselta yhteiskunnalta vaiko niiltä oravanpyörässä kärsiviltä keskiluokkaisilta veronmaksajilta, joiden elämäntapaa arvostelet?

    Oletko, gemma, tullut miettineeksi sitä, että ilmestyykö se "haisevan mytyn" pelastanut avustusjärjestö tyhjästä, vai onko se päässyt hätäalueelle niiden samaisten oravanpyörässä kärsivien keskiluokkaisten veronmaksajien lahjoituksilla, niiden, joiden pitäisi tuntea syyllisyyttä lentäessään halpalentoyhtiön äkkilähdöllä Helsingistä Barcelonaan?

    Minulla on tietyt arvot, joiden mukaan elän, ja annan muiden elää kuten parhaaksi näkevät. Enkä minä voi sanoa, onko minun tapani parempi tai huonompi kuin kenenkään muun.

    Ja jos joku tuskailee toimeentulonsa kanssa, tunnen häntä kohtaan myötätuntoa ja toivon, että hän löytää ongelmiinsa ratkaisun; ja jos joku neuvoo ja rohkaisee häntä, olen siitä iloinen.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    gemma

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 73
    Vs: Tänään
    « Vastaus #2669 : 13. Elokuuta 2015 klo 21:57 »
  • Tykkää (1)

  • Luepa Brooks mun aiemmat viestit; Toivoin nimenomaan, että jokainen löytäisi oman tavan elää täällä, tehdä kompromissinsä ja olla onnellinen.
    Mä elin lapsena ja nuorena maalla ja näin sen raadollisuuden siinä kyseisessä yhteisössä syvällä maaseudulla. Muista en osaa sanoa. Jossain sujuu kivasti, jossain ei suju mitenkään ja riidat pitkittyy, kun kukaan ei osaa antaa periksi.
    Jos sulla on asiat kivasti, kiva duuni ja elintaso ym, niin se on hyvä ja sieltä(kin) on hyvä huudella ja yhtä lailla tuomita, jota et ehkä itse huomaa ollenkaan. Heijastuu jotenkin se asenne (voin olla väärässä) että jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka todellisuudessa lähtökohdat on jokaisella kuitenkin omansa. Kuvaan omaa kokemusmaailmaani ja mitä täällä olen huomannut. Olen eri rinnakkaistodellisuudessa tässä samassa maassa, missä sinä, näköjäänkin näin.

    Miksi toisilla pitäisi olla kohtuuttomasti enemmän kuin toisilla?! Sano mulle brooks se?! Kukaan tässä maailmassa ei ole niin hyvä, että ansaitsee saada ihan tolkuttomasti toisiin verrattuna. Ja kun tän pelin säännöt on laatineet varakkaat, niin tää ei ole reilu peli. Pitäsi sopia joku ikkuna, jonka rajat ei oo järjettömän kaukana toisistaan, jonka sisälle kaikkien elintaso mahtuu. Jos jollakin on enemmän, säännöt on epäoikeudenmukaiset ja joltakin on liikaa pois. Siis maailman mittakaavassa. Ja ympäristän. Luonnonvarat tältä vuodelta on jo käytetty. Mitä tehdään? Kuka ei saa enää autoilla tai lentää? Ostaa elektroniikkaa, vaatteita?! Ei ne kuukausilahjoitukset tässä enää yksin auta, kun SÄÄNNÖT millä pelataan, on tietyn väestönosan yksipuolisesti luomat.

    Johnnyboy, Raha on todella massapsykoosi. Hyvä ilmaus.

    Ilman rahaa on kyllä paljaampi, kun sen suoma status on pois, tai vaikutusvaltaiset tuttavat tai suhdeverkot. Jäljellä on vain itse ja omalla olollaan ja toiminnallaan on lunastettava paikkansa joka kerta. Toki nykyään työnhaussa monilla on niin, vaikka osa paikoista on jo "jaettu" ennen virallista hakua. Mä en halua enää suostua köyhyyden häpeään, enkä suostu että se liikaa määrittää mua. Teen kaikkea mitä suinkin voin ja protestoin rahan ylivaltaa vastaan.

    Mutta menen nukkumaan, kun en jaksa enää ajatella. Ja tääkin on ilmeisen turhaa koko jaaritus. ;)

    Kirjattu