Tänään - 178

Mä en ole yhtään kateellinen pappa betalar-ihmisille. Jos elää vain vanhempiensa rahoilla, ei koskaan opi olemaan itsenäinen. Ja pidän omalla kohdallani en ole tyytyväinen siitä että elän vieläkin vanhempieni luona ja että olen riippuvainen osittain heidän rahoistaan.

Mutta toisaalta on kyllä hyvä jos saa apua vanhemmiltaan tai muilta perheenjäseniltä. Ja läheisiä ihmisiä pitää auttaa!

Välillä kateellisena katselen tuota pappa betalar-porukkaa, joka vetelee meikäläisen vuositienestien hintaisilla bemareilla pitkin kylän raittia. On se joillain helppoo No kait niilläkin ongelmansa on, ainakin se, että mistä möreä-äänisempi pakoputki autoon...

Minkä hintainen on bemari? Ja millaisen sais mun vuosituloilla... Kai silläkin jonkun vanhan pempen-rouskun sais.. Mitähän ihmiset sitten oikeestaan keskimäärin tienaa.. Periaatteessa mulla riittää perusruokaan 100e kuussa... En oikein itellä nää ees rahaa tai sen puutetta ongelmana, eniten kärsin (silloin kun kärsin) henkisistä tuskista. Dokaamiseen ym meni aikanaa rahaa ja se oli (näillä tuloilla) pois kaikesta muusta. Silloin pystyi dyykkaamaan enemmän, nyt kaikki kauppojen roskikset on lukkojen takana useimmiten.

Mä en ite oikein ees halua mitään.. Kaikesta mitä omistaa, on huolta ja ylläpitokuluja ja vaivaa. Asuntoon voi tulla putki- tai kattoremontti. Omakotitalossa vielä enemmän kaikkee, Maksat aurauksesta, tiemaksuja ja sovit v-maisten tieosakkaiden kanssa, korjataanko ja miten joku rumpu tai muu. Autossa, ainakin uudemmissa olet naimisissa kalliin merkkihuollon kanssa. Edes  akkua et pysty vaihtamaan välttämättä, koska se keskustietokone vaatii kuittauksen.

Minusta ihminen on vapain, kun ei ole liiaksi omaisuutta... Tai sitten sitä pitäis olla paljon. Keskituloisen kohtalo on raskain ja yhteiskunnassa maksajan osa. Ajatellaan vaikka oikeuslaitosta. Varattomat saa oikeusavun ja rikkaat voi sen maksaa. Keskituloinen joutuu miettimään, voiko hakea oikeutta itselleen selvässäkään asiassa, koska jos päätös onkin kielteinen, menee koko omaisuus ja rahat loppuu riidellä ylemmissä asteissa. Siis vaikka olisi rikoksen uhri.

Tom Hodgkintonin kirja "Vapauden ylistys" on hyvä... Laskekaapa, kuinka kauan asuntolainasta pankille maksettavilla koroilla asuisi vuokralla.. Eikö se alkuperäinen lainasumma 30v makseta tuplana takaisin vai olenko väärässä... Se tais se korkovähennyskin mennä lakimuutoksessa.. Ja vuokralla voit notkeasti vaihtaa maisemaa ja irtisanoutua, jos duunissa menee vaikeaksi, mutta teepä se velallisena.. Pankki myy talon haluamaansa hintaa ja perään jää ulosottovelkaa ja ei ole enää taloa.

Mutta jostain syystä hassua nää omaisuuspohdinnat hippipalstalla..

Mutta jostain syystä hassua nää omaisuuspohdinnat hippipalstalla..

Niin kyllä mun mielestä, olit sitten hippi tai et, niin jokaista varmasti jollain tasolla laittaa pohtimaan se tosiasia, että aika hankala täällä on pärjätä mikäli jostain sitä rahaa ei tule, tuli se sitten työpaikalta, liiton/sossun korvauksista tai mistä vaan. En tiedä, mutta veikkaan, että melko iso osa tälläkin palstalle pyörijöistä on ihan normaalejä työssäkäyviä tai opiskelijoita joita nämä asiat ainakin jollain tasolla mietityttää. Jos joku ihan oikeasti elää sellaista elämää missä ollaan aivan täysin riippumattomia yhteiskunnasta ja elellään sitä ihan oikeaa hippielämää tuolla maaseudulla ollen täysin omavaraisia esim ruuan suhteen, niin oikeen suurella mielenkiinnolla kuulisin heidän tarinoitaan. Niistä vois oppi kovastikin.

Niin, miksi hippihenkinen ei saisi tai voisi miettiä taloutensa ylläpitoa tai sitä, mitä tarvitsee tai haluaa? Kuten Gabriel ja Johnnyboy tuossa yllä osuvasti esittivät, niin pakko se on näitä juttuja kelata jos meinaa hengissä pysyä - saati nauttia elämästä. Siitä olen toki samaa mieltä gemman kanssa, että omistaminen johtaa aina väistämättä vankeuteen. Suomessa on vaan pirun hankala elää omistamatta ja ilman rahaa.

Tänään oli muuten eka arkipäivä, ku en ollut ihan törkeän väsynyt töissä. Vielä eilen olin niin väsynyt, että oikein sattui fyysisesti. Ei ollu kivaa.

En tarkoittanut mitään pahaa, tietysti jokaisen on hyvä miettiä talousasioitaan ja en muistanut, että täällä(kin) helposti älähdetään, jos kritisoi materiaan keskittymistä. Kyllähän mullekin yksi elämäntapahippi, sanoi, että olen materialisti, kun hiukan ärsyynnyin, kun aikoinaan poltti mun ainoan kattilan pohjaan..

Ehkä pointtini yli vaan kyseenalaistaa oravanpyörään itsen sä tunkemista, kun usein siinä on paha olla. Luulee haluavansa jotakin ja sitten sitouduttuaan siihen huomaakin, että hinta on liian kova.. Harvoin kukaan osaa ottaa huomioon kaikkia puolia ratkaisuissaan.. Sitten jos on hankkinut velkaa ja vaikeasti realisoitavaa omaisuutta, on pulassa. Mun kotiseudulla yksi on yrittänyt myydä taloaan 4 vuotta ja ei mene kaupaksi.. Palvelut on karanneet, teiden ylläpito huonontunut, nettiä ei saa jne ja halukkaita ostajia em syidenkin takia ei oikein ole.

Tärkeimmät asiat on ilmaisia ja oikeastaan ne ei ole edes rahalla ostettavissa. Se että joku oikeasti rakastaa, terveys, tietty vapaus.. Toki isot summat mahdollistaa toisenlaisen elämän kuin köyhyys, mutta meillä länsimaissa on niin paljon verrattuna moniin oikeasti köyhiin. Katto pään päällä, ruokaa, terveyspalveluja. Miettikääpä kehitysmaissa synnytyksessä revennyttä, jota ei koskaan korjata, kuset ja paskat valuu ja paikat tulehtuu ja haisee=suku hylkää saastaisena..Eikä kukaan auta. Joku avustusjärjestö tämmösen "haisevan mytyn" huonossa kunnossa oli korjannut tien varresta ja vienyt hoitoon, lääkinnyt ja leikannut kuntoon. Niin miksi meillä pitäisi olla oikeus lennellä sinne tänne halvalla, kun toiset ei saa edes elämänlaatuun ja pituuteen ratkaisevasti vaikuttavaa hoitoa?!

Onni tulee mun mielestä siitä että huomaa, mitä minulla on, sen sijaan että fokus on siinä, mitä puuttuu ja mitä haluan lisää. Usein vaan on että tyydytetyn materialistisen tarpeen tilalle tulee aika pian uusi. Siitä pitää mainonta ja ihmisen omat halut huolen. Jokainenhan voi tavoitella mitä näkee tarpeelliseksi ja mistä on jonkun hinnan rahana ja ajan menetyksenä maksamaan. Minusta vaan on kiva pohtia ja vertailla näitä.. siis mitä eri ihmiset arvelee tarviivansa ollakseen onnellinen.

Jos on vähän roinaa, pärjää pienellä edullisella asunnolla. Voi tehdä vähemmän töitä tai sitten jättäytyä työttömäksi ja päättää itse mitä tekee ja minkä hyväksi.. Ottaa rahoituksen yhteiskunnalta ja suuntaa voimansa niihin asioihin, jotka näkee tärkeiksi. Minusta tämä on oikeutettua, koska täällä vallitsee markkinatalouden armottomat lait ja arvot. Eläinten oikeudet tai ihmisoikeusjutut, ympäristönsuojelu on omasta mielestäni tällaisia asioita. Voi perustaa pienen porukan tai toimia yksin. Itse mietin asunnon sijaintia siltä kantilta, että mitä välimatkoja kuljen eniten ja miten se on mahdollista, että se on suht nopeaa ja edullista. Pieni asunto jos on, aikaa voi viettää kirjastossa, luonnossa, kaupungilla. Leiriytyä tilapäisesti voi melkein minne vaan metsään. Kahvit termariin ja pikkuretkille kaupunkiympäristöön. On ilmaisia puistokuntosaleja jne. Lähes ilman rahaakin voi tehdä paljon. Jos perustarpeet; asunto, ruoka ja vaatetus on taattu, vapaus on kiinni enemmän mielentilasta. Ite huomaan, että takerrun usein ihan vääriin asioihin elämässä ja olen aiemminkin takertunut.. Johonkin kummiin pitäisi olla sitä ja tätä. Kaikki mitä kerää pään sisälle, vaikka siis itsenäisesti ilman tutkintotodistuksiakin, on semmosta mikä pysyy (muistisairauteen tai kuolemaan saakka).

Kun jokainen sais itelleen semmoset puitteet, joissa ois hyvä olla. Siis tehtyä semmosen kompromissin, että aidosti pystyis sen kanssa elämään.. Mitä haluaa ja mitä tekee sen eteen ja on valmis tekemään. Silloin varmaan on aika onnellinen ja tyytyväinen. Semmosta Shangri-Lata, jossa kaikki ois ihan täydellistä, ei varmaan ole..

Ite en ikinä "pääse" semmoseen tulo- tai omaisuustasoon, että sitä kautta olisin vapaa, joten yritän olla vapaa nyt, täällä alhaalla. Mun ihanne on Ville-Veikko Hirvelä, joka varmaan ei monille sano mitään... Ja ite olen todella kaukana hänestä, mutta ihmisenä hän vaikuttaa äärimmäisen asioilleen omistautuneelta..

Eikä mun mielestä "systeemin osana" oleminen ole mitenkään tuomittavaa, jos niin haluaa.. Ehkä se, että itse sen valitsee, eikä ajaudu jostain muka-pakosta.. ettei olis vaihtoehtoja. "Systeemi" nyt on ja me ollaan siinä kaikki eri tavoin ja eri intensiteetillä mukana. Se ei heti muutu ja on löydettävä itselle sopivat keinot elää sen puitteissa.

Mun äidin usein hokema lause eri yhteyksissä on:"Ei oo muuta vaihtoehtoo" ja kun mä en allekirjoitata tätä.. Sitä muuta tai niitä muita ei vaan ole omaa sokeuttaan vielä huomannut. Se on semmonen perustelu vanhalle tavalle toimia, kun ei jaksa/halua kyseenalaistaa toimiaan ja motiivejaan.

Yritän välillä pohtia omiakin motiiveja, että mihin ihan tosissaan jollain tekemisellä tai sonomisella pyrin, kun rupeen kuorimaan sitä kuin sipulia. Pirukaan tietenkään jaksa sitä koko ajan tehdä, mutta ajoittain se on hyvä.. Olen sillei agnostikko.. Luulen viihtyväni tässä tulotasossa ja yhteiskunnan löyhällä ulkokehällä.. Mutta entä jos se onkin itsepetosta ja keino selviytyä ja selittää asia parhain päin itselle (ja muille)? Vai onko tää "joutuminen" tänne ollut lahja, joka on avannut silmät.. Ettei oravanpyörän järjettömyyttä näe muuta kuin sen ulkopuolelta.. Mutta mun tapauksessa täältä ei helppoa tai edes keskivaikeaa tietä menestykseen ja vaurauteen tai edes keskiluokkaan ole. Huonompaan kyllä, ainakin päihteillä. joihin moni vähävarainen ilman järjestettyä päivärytmiä ajautuu.. Kun aikaa on, mutta mahdollisuus rahaa vaativiin harrastuksiin ja ajanvietteisiin on varsin rajallinen. Vai olenko kuin torakka, rotta tai naurulokki, jonkinlainen selviytyjä tässä maailmassa.. Mua ei oikein tarvita, mutta suvaitaan ja tässä vaan olen malkana peruskansalaisten silmissä.

Kyllähän ilman rahaa on ulkona kuin lumiukko yhteiskunnasta.. Piru olis kivaa, kun jokainen vuorostaan laitettais vaikka kuukaudeksi  tänne seikkailemaan ilman latin latia.. Ok siis asuminen ja sähkö ja netti maksettuna ja niukka perusruoka. Se olis varsin opettavaista ihan kaikille. Miten automaattisesti sitä vaan koko ajan ostaa.. Kahvikupposella oikeuden istua kahvilassa, kiinnostavan kannen perusteella lehden, "joo mennään vaan", kun kaveri pyytää syömään tai jonnekin.. Raha avaa portin ja toisaalta rajaa ulos. Mulla varsinkin aiemmin oli pitkiä rahattomia jaksoja (osin tyhmyyttäni) ja silloin näkee rahan voiman. Ja sit siinä on se sosiaalinen status... ei muut rupee solidaarisuudesta keksimään välttämättä ilmaisia yhteisiä tekemisiä tai pitävät niitä so boring. Ja liittyy siihen se häpeä, sanoa, että mä en voi kun mulla ei oo rahaa.. Siis kuitenkin. Tilanne pahimmillaan muuttuu yhtä vaikeaksi kuin ois sanonu olevansa HIV-positiivinen.    Kaltaistensa parissa sitä ongelmaa ei niin oo. Ja elämähän sitten sujuu, kun sopeuttaa menot tuloihin ja hyväksyy rahattomuuden hintana siitä, jos on halunnut hankkia tai tehdä jotain kalliimpaa.

Mutta oikeasti luulen viihtyväni.. Menetin muutenkin nyt vuoden aikana lähes kaiken, millä oli mulle enemmän merkitystä, viimeisenä koiran. Löydettävä nyt vaan nyt merkitys siitä, mitä on. Ja ehkä löydettävä jotain.. tavoitteita tai jotain lisää.. Tyhjät tilat sielussa ja päivässä ajastaan täyttyy..

Kylläpä täällä nyt kategorisoidaan ja yleistetään.

Vaihtoehtoihmiset puhuvat usein tuomitsevasti Babylonin pimeydessä vaeltamisesta tai oravanpyörässä juoksemisesta. Ihan ensimmäiseksi olisi oivallettava, ettei sellaisia asioita oikeasti ole olemassa: ne ovat mielentiloja, jotka ovat ihmisen omassa päässä. Se on projisointia, jossa oma tyytymättömyys ja paha olo siirretään muihin.

Sen jälkeen kannattaa kohdata erilaiset ihmiset ja asiat avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja. Minä tunnen rikkaita ihmisiä; minä tunnen köyhiä ihmisiä; minä tunnen niitä, jotka tienaavat sen 3206 euroa kuukaudessa eli suomalaisten keskipalkan verran; minä tunnen yksineläjiä, yksinhuoltajia ja perheitä, joissa on diplomi-insinööri-isä, sairaanhoitajaäiti, kaksi lasta, kaksi autoa ja velkainen omakotitalo; tunnen yh-äitejä, jotka miettivät, mistä pitää luopua, jotta rahat riittävät lasten harrastuksiin; tunnen kultalusikka suussa syntyneitä, jotka ovat pienestä pitäen saaneet kaiken tarvitsemansa; minä tunnen Rainbow-nomadeja, jotka eivät omista paljon muuta kuin päällään olevat vaatteet, tunnen erään eurooppalaisen valtion keskuspankin pääjohtajan, joka kesällä viettää muutaman viikon askeettista elämää Rainbow gatheringissa, ja tunnen perheitä, jotka kerran vuodessa tekevät Kreetan-matkan lapsilisien turvin; tunnen polion rampauttamia, itseään solariumissa ruskettaneita fitness-kimppuja, ylipainoisia, anorektikkoja, parantumattomasti sairaita, luulosairaita ja niitä, jotka eivät koskaan tarvitse lääkäriä; tunnen vuokralla asuvia, omistusasunnossa asuvia ja asunnottomia; tunnen kasvissyöjiä ja lihansyöjiä; tunnen hyötyviljelijöitä ja niitä, jotka asioivat vain marketin einesosastolla; tunnen polkupyörää, julkisia kulkuvälineitä ja omaa autoa käyttäviä; tunnen sellaisia, jotka janoavat nähdä uusia maita ja kulttuureita ja tunnen sellaisia, jotka eivät milloinkaan ole matkanneen kotimaakuntansa ulkopuolelle; tunnen vasemmistolaisia, vihreitä ja porvareita; tunnen heteroita ja homoja; tunnen suvaitsevaisia ja suvaitsemattomia; tunnen kristittyjä, muslimeja, buddhalaisia ja ateisteja; tunnen turkulaisia ja tamperelaisia.

Enkä näe heissä eroa.

Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi halveksia osaa heistä tai tuomita heidän elämäntapansa.

Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi kertoa heille, miten heidän tulisi elää.

Tiedän vain sen, että kaikki he haluaisivat olla onnellisia ja kaikki he haluavat tuntea, että heistä välitetään kaikissa heidän elämänvaiheissaan.

Tiedän myös sen, ettei kenelläkään ole hallussaan onnellisen elämän salaisuutta.

Tiedän myös sen, että jokainen luo merkityssisällön omalle elämälleen. Kukaan muu ei voi sitä tehdä eikä kenelläkään muulla ole siihen edes oikeutta.

Oletko, gemma, milloinkaan yrittänyt sopia omakotitalon tien aurauksesta? Minä olen: naapurin mies lähtee pyytämättä traktoreineen liikkeelle heti, kun maassa on viisi senttiä lunta, ja korvaukseksi hän käy keräämässä tuulikaatoja metsästä.

Oletko, gemma, milloinkaan yrittänyt sopia tieosakkaiden kanssa siltarummun korjauksesta? Jos et ole, niin mistä tiedät, että he ovat vittumaisia?

Oletko, gemma, miettinyt, tulevatko työttömyyskorvaukset ahneelta kapitalistiselta yhteiskunnalta vaiko niiltä oravanpyörässä kärsiviltä keskiluokkaisilta veronmaksajilta, joiden elämäntapaa arvostelet?

Oletko, gemma, tullut miettineeksi sitä, että ilmestyykö se "haisevan mytyn" pelastanut avustusjärjestö tyhjästä, vai onko se päässyt hätäalueelle niiden samaisten oravanpyörässä kärsivien keskiluokkaisten veronmaksajien lahjoituksilla, niiden, joiden pitäisi tuntea syyllisyyttä lentäessään halpalentoyhtiön äkkilähdöllä Helsingistä Barcelonaan?

Minulla on tietyt arvot, joiden mukaan elän, ja annan muiden elää kuten parhaaksi näkevät. Enkä minä voi sanoa, onko minun tapani parempi tai huonompi kuin kenenkään muun.

Ja jos joku tuskailee toimeentulonsa kanssa, tunnen häntä kohtaan myötätuntoa ja toivon, että hän löytää ongelmiinsa ratkaisun; ja jos joku neuvoo ja rohkaisee häntä, olen siitä iloinen.