On kolmas lomapäivä ja saan viettää omaa aikaa, se onkin harvinaista herkkua.
Kreikkalainen vai oliko se Roomalainen veistos, jossa kyyryssä oleva alaston adonis kannattelee maapalloa. Ilmeestä ja asennosta päätellen hän on sortumaisillaan sen painosta, veistoksen opetus varmaan onkin ettei yksi ihminen kestä kaikkien murheita? Olen itsekkin merkillepannut, että olen elämänkolhimien ihmisten mangneetti. Ei ole tullut heitä poiskaan työnnettyä, jo pelkkä kuunteleminenkin tuntuu auttavan heitä. Vaarana tosiaankin on, että auttajastakin voi tulla autettava. Ei tällaiseen asiaan varmaan ole yksiselitteistä neuvoa, jokaisen on vain vedettävä raja johonkin kohtaan.
On sujakeli, lunta satoi eilen paljon. Kahlasin aamulla lumihangessa kesämökille, käynnistin siellä moottorikelkan ja tamppasin sillä kulku urat että ne sitten jäätyisivät polanteeksi. Tämä vehje se vasta onkin yksi maailmanlopun edistäjä, käryää niin maan per,,,,sti pörisee ja käyttötarkoitus on suurimmaltaosaltaan vain hupia paitsi ei minulle eikä poromiehille. Käytänkin sitä pääasiassa energiapuun kuljetukseen metsästä halkojenteko paikalle, tätä härpäkettä jos mitä saisi vieroittaa kutkulleen huvikäyttäjiltä kuin luksus jahteja joilla ei hyödyllisyyden kannalta ajatellen ole mitään tekemistä.
Kun nyt tulee asuttua maaseudulla ja töissäkin pitää viellä käydä eikä se ole mahdollista julkisia kulkuneuvoja käyttäen, tarvitaan pakosti myös autoa. Jos tästä käytöstä rahastetaan valtionkassaan puutuvat miljardit, seurauksena on lopunkin maaseudun hiljeneminen. Jotkut tahothan tätä nimen omaan haluavat, on kuulema ekologisempaa kun kaikki asuisivat lähiöissä. Olen joskus lukenut jonkin professorin tekemän tutkimuksen tästä aiheesta ja se kumosi tämän väitteen, kumpi väite lie oikeaa en tiedä? Tiedän vain sen että maaseudulla elävät kuluttavat vähemmän ja osa ruuasta tulee läheltä sekä sitä tuotetaan osin itsekkin. Jos maaseutuelinkeino häviää mistä sitten tulee ruoka, se on ihan sama juttu kun ei ymmärretä pistorasiaan tulevaa sähköä tai kaupanhyllyllä olevien elintarvikkeiden alkuperää? Osa sähköstämme tuleekin jo erittäin ekologisista Venäjän ydinvoimaloista ja säilöntäaineilla kyllästetty mussuteltava aina Etelä Amerikasta asti!
Suomen taloushan on mitä on eli vienti ei vedä ja siitä saatavat verotulot ovat romahtaneet, kulut vain kasvaa kasvamistaan kuin valtion velka jolla niitä rahoitetaan. Pitää olla todella tyhmä jos ei ymmärrä mikä on lopputulema, vaihtoehdot on vientiä sekä työtä työtä ja työtä, tai kulujen vähentäminen jota parasta aikaa osataan vain tehdä. Herääkin kysymys mitä meillä on mitä muilla ei välttämättä ole, vielä saasteeton maaperä ja puhtaat vedet, nämä tuottavat puhtaita elintarvikkeita. Suomalaisen ruokakulttuurin maailmantietoisuuteen vieminen on lastenkengissä, siitä kerrotaan vain Silvio Berlusgonin möläytyksiä että se on kamalaa mättöä. Karjalanpiirakat tsupukat ja vatruskat, kalakukot mustamakkara kylmäsavulohi poronkäristys karjalanpaisti ja ruisleipä mitä kaikkea täältä nyt löytyykään. Ovatko nämä todella niin pahaa mättöä, että sen voittaa burgerit pizat tortillat jne? Jos olisi valtaa kuin Putinilla konsanaan, panostaisinkin tämän vientisektorin kehittämiseen.
Kun täällä näköjään on ravintoaineiden vitamiinipitoisuuksista tietäviä ihmisiä, kerronkin lopuksi erään tositarinan.
Ilomantsi on Pohjoskarjalaista vaaramaisemaa ja soita, 70-80 luvulla Chymos perusti sinne mehustamon ja vaarojen etelärinteet istutettiin herukkapensaille useassakin taloudessa, hinta minkä mehustamo maksoi tuottajille oli muist 3 mk/kg. Chymos rupesi saamaan samaa tavaraa puoleen hintaan Puolasta jossa satoa sai 3x vuodessa, ei ollut mitään jakoa kenenkään enää myydä tappiolla ja mehustamo lakkautettiin. Kukaan ei tänäkään päivänä arvosta siellä tuotettua herukkaa vaikka sen sadon vitamiinipitoisuus on 100% korkeampi johtuen lyhyen kesän yhdestä sadosta ja saatavana olevan auringon valon johdosta 24h/vrk. Ruvettiinkin tekemään lopuista marjoista viiniä, jonka saaminen Alkon valikoimaan oli työn ja tuskan takana. Itse sain siitä kelpo harrastuksen, joka ei ole hiipunut tähänkään päivään mennessä. Työntekijäni sukulaiset ja tuttavat odottavat kielipitkällä joka vuosi saatavaa kotiviinipullo joululahjaa, viimevuonna sen nimi oli Hörtö ja rakennus materiaalit oli metsämarjoista, puolukkaa mustikkaa lakkaa ja vadelmaa. Tänävuonna tulee valkoviiniä jonka nimi on vielä hakusessa, pakastimessa on viimevuotisia viherherukoita ja ennen Juhannusta poimittuja raparpereja, Elokuun lopussa kypsyy omenat ja ei kun rankki jytisemään.
Että tämmöistä juttua tällä erää, meniköhän tämäkin itsekehuskelun piikkiin. Kun siitäminua täällä aina arvostellaan, Mut mä oon mikä oon ja muuksi en voi tulla, en voi tulla. Lauloi La Laila Kinnunen.
