vaikka mahtaakohan nuo nyt IHAN olla vertailukelpoisia... ;P
Kyllä niissä aika paljon vertailukelpoista on – ellei tee sitä tyypillistä jakoa: tupakka addiktoi, vanukas ei. Paitsi, että tässä nostettiin jo esille (vanukkaan sisältämä) sokeri ja sekin addiktoivana tekijänä.
Itselläni ei ole kokemusta minkään addiktion olemassaolosta. En siis usko addiktioihin. En ole kyllä kokeillut tietyntyyppisiä huumeita, kuten kokaiinia, heroiinia ja amfetamiinia. Mutta olen törmännyt tutkimukseen, joka luokitti alkoholin ja tupakan ihan pahimmin addiktoivien aineiden joukkoon. Niiden kanssa olen kyllä mielin määrin pelleillyt, mutten koskaan koukuttunut.
Alkoholin vaikutusta kyllä monesti kaipailee, mutta ymmärrän täysin selkeästi kaipailevani niissä tapauksissa mielikuvaa. Mieleni yhdistää pieneen kevyeen nousuun niitä ja näitä mainioita asioita, joita aina välillä haluaa. Ja täytänkin kyllä sen haluni aika ajoin. Asiaan ei ole koskaan liittynyt negatiivista tarvetta (ts. "jos en saa sitä, niin en pärjää"), vaan aina positiivinen tarve ("jos saan sitä, niin se antaa hyvät vibat"). (Ei siis edes niin, että "onpa huonot vibat, nautinpas alkoholia niin saan paremmat".) Ja tämä positiivinen tarve palautuu yleensä mielikuviin, myönteisiin kokemuksiin tietystä olotilasta. Tjsp.
Uskon tosiaan, että koemme addiktioita herkemmin siellä, missä kuvittelemme esiintyvän addiktioita. Siis addiktoivina pidettyjen aineiden, ja yleensä asioiden, yhteydessä.