Hmm, niin, jos vain on visiota tai silmää, niin aina voi parhaansa mukaan joko tietoisesti tai omal painollaan shiftaa itseensä sellaiseen elämään joka heijastuis vähitellen maailmana. Tai ihan vain pyrkiä toteuttamaan itseään niissä puitteissa mitä milloinkin.
On täs myönnettävä, että mun maailma on jo niin mullistunut ja mullistuu jatkuvasti, kun vain jaksan muistaa ja nähdä. Jaa-a, seuraava laini jo muistuttelee tuol sydänkammiossa
"älä ota mitään itsestäänselvyytenä, muista aina kiittää kaikesta, kiittää kaikesta",
tää.
Jos vain aattelenkin mitä kaikkee kokoajan tapahtuu, jo ihan tietämättämme, ja jo ihan perusbiologiassa, siis kaikkialla, niin oon ihan häkeltyä. Voi olla että oon siunaantunut melkoisella mysteerio(lo)lla, kun must on niin paljon ihmeellistä. Menee vain niin ihmeelliseks, että hankala kuvailla ja parempi antaa kaiken ymmärryksen kasvaa hiljaisuudessa. Niin yksinkertaista ja niin kaunista ja samalla niin käsittämättömän monimuotoista ja runsasta--herkkää mutta voimakasta.
Toki, paljon surua, pahaa oloa, sotaa, tuhoa, kriisejä... ja paljon turtumista ja turhautumista, nälkää, voimattomuutta vankeutta ja rajallisuutta.,,aina sekin on tunnusteltava. Itellä vallitsevana fiiliksenä nyt kuitenkin jonkinlainen luottamus, että ei mitään niin pahaa ettei hyvää,, ja että tiedetään niin vähän, jos mitään, sekin on tavallaan lohdullista ja kaunista.
Pitää joo etsiä Hiljaiset tarinat - Aste onnesta EP
