Minun oli kuluneena päivänä tarkoitus julkaista uusi levy. Musiikkia. Omaa ja itse tehtyä. Ikävä kyllä tekniset laitteet olivat minua vastaan, ja niinpä musiikki jäi toistaiseksi julkaisematta, itse asiassa jäänee vielä viikkokausiksi. Kun tosiasia valkeni, tuli kerta kaikkiaan sellainen pysäys, että tuntui etten jaksaisi enää elää. Kun itselläni ei juuri ole noita läheisiä ihmisiä, työuraa tms, luovat projektit ovat niitä isoja etappeja jotka määrittävät ja rytmittävät elämää. Tämä projekti on venynyt venymistään ja muuttunut stressaavaksi ja traumaattiseksi. Toisaalta se itse musa on minusta edelleen kaikkea muuta kuin hylkäämisen tai hyllyttämisen arvoista. Olin valmistautunut irrottamaan lopultakin näppini siitä kaksiteräisestä miekasta ja säntääväni hyvillä mielin, hymyssä suin ns. kesälaitumille. Mutta eipäs sitten onnistukaan, kannan sitä kiveä repussani vielä kesälaitumillakin. Niille vie kuitenkin tie. Tälle itse asialle en voi yksin & vähään aikaan tehdä yhtään mitään.