Työhaastattelu!! PANiiKKi! - 1

*reps* totta. Erityisen viehättävänä ja mukavana pidän ihmistä joka ei yritä esittää, kertoo mielipiteensä, kertoo jos on jännittynyt tai iloinen, joka on avoin. Mitä vähemmän yrittää mitään, luulisin että sitä parempi, tietty järjen päässä pitäen.

Älä ota rauhottavia, ei yleensä lopu hyvin.
Yritä näyttää suht normaalilta, paikasta riippuen.. parantaa mahdollisuuksia, ehkä.

Jep ja mieti vastauksia valmiiksi, tai harjottele kaverin tai peilin kanssa.
onnea tähänkin 

Minusta on jotenkin aina hassua, jos ihmisten "täytyy" näyttää "parhaat" puolensa esim. työhaastattelussa (treffeistä nyt puhumattakaan!). Eikö paras ole mennä sellaisena kuin on, asennoituen: "Jos minua ei haluta minuna, sitten se ei ole minun paikkani"? Jos tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on tai jopa harvinaisen huonona hetkenä, ei hyväksyvä osapuoli tule jatkossa pettymään.

Totta tuokin, pitää esittää jotain mitä ei ole välttämättä.
Kyllä tuollainen asennoituminen on hyvä, mutta jos on hirveä rahan puute, niin luulen että sillon ei välttämättä
ajattele enään samaan tapaan. Vaikka näinhän ei tietysti saisi olla. 

Kiitos kaikille vinkeistä, lisää otetaan vastaan!

SympatiaIIIIIKKK!!!
Minkätyyppinen työpaikka, hakeeko ne siis millaista ihmistä? Moneen halutaan sellainen, joka saa ääneensä kuuluviin kyllä, ei jää hiljaisena jalkoihin, mutta *ei* myöskään ole sit se, joka alkaa johtamaan keskustelua ja pahimmillaan jyräämään muita.
O

Jännitysvapina normaalia ja yleensä se sit siinä tilanteessa karisee kyllä. Joskus auttaa, kun miettii valmiiksi vastauksia pahimpiin kysymyksiin, tosin noi ryhmähaastattelut, apua nehän voi kai kysyä ihan mitä vaan? Normihaastiksissa mulle ne vaikeimmat kysymykset on osasto "kerro kolme hyvää syytä miksi meidän pitäisi valita juuri sinut" tai ylipäätään ne missä pitäisi kehua itseä maasta taivaaseen

Siis tämä juuri on ongelma. Ymmärtääkseni ne hakee sosiaalista, esiintymiskykyistä henkilöä, joka kuitenkin pystyy hoitamaan monenlaisia tehtäviä sekä yksin että ryhmässä. Ilmeisesti on tarkoitus työskennellä noin kymmenen hengen työporukassa.
En tiedä millainen se ryhmähaastattelu tulee olemaan, ja sehän tässä hirvittääkin!! Oon kerran ollut ryhmähaastattelussa vuosia sitten ja se meni päin prinkkalaa ja oli muutenkin kauhea kokemus. Yllättäin sitä työpaikkaa ei herunut..
Uskon olevani nykyään avoimempi kuin silloin. Vaikeita ovat silti just tollaset peruskysymykset tyyliin "kerro miksi meidän pitäisi valita juuri sinut" tai "miksi haluaisit tämän työpaikan". NO KUN MUSTA TUNTUU ETTÄ SE TYÖ OLIS KIVAA. Emmä tiedä vielä mitään siitä työstä oikeasti niin mitä ihmettä voin sanoa??!!
En myöskään tykkää kehua itseäni liikaa, koska mielestäni ärsyttäviä tyyppejä ovat juuri ne jotka luettelevat kilometrin listan hyviä ominaisuuksiaan eivätkä kerro mitään "parantamisen varaa" tai kehittymiskohtia. Miten kehua itseänsä ilman että se menee yli?

On myös totta, että kannattaa olla oma itsensä ja rento ja avoin jne. mutta silloin kun olen arkitilanteessa oma itseni, ei mun tarvitse perustella kellekään että miksi olen hyvä tyyppi. Mä vaan olen. Siksi tuollaisessa tilanteessa ollaan "vähän erilailla oma itsensä".

AAAARGH.

Muista tämä :

Veikko Lavi - Ota löysin rantein.wmv	Small | Large

  niin ei oo mitään hätää 

Ei vaan älä missään nimessä ole mitään muuta kuin ihan oma itses, muuten menee ketulleen. Ei tule maailmanloppua, jos paikka jää saamatta, vaan yks kokemus, jota voit käyttää seuraavalla kerralla hyödyksesi. Sillä asenteella vaan meet, että paikka on jo sun, kunhan vaan käyt näyttäytymässä. Onnea matkaan, hyvin se menee.

Uuh YAY! Hippifoorumilla notkumisesta hyötyä työnhaussa, kukapa olisi uskonut 

OI KYLLÄ! Ryhmähaastattelu olikin tosi hauska tilanne ja jatkoon mentiin! Eli yks haastattelu vielä ja paikka on mun, niih!!!

Joo niinhän siinä sitten käy, kun innostuu kerrankin jostain ja todella haluaa jotain, niin tottakai saa pettyä.
Eli "valitettavasti valinta ei kohdistunut juuri minuun". SATTUU!!!! 

Naurettavaa olla näin maassa jonkun kesätyöpaikan takia mutta oikeasti niin olisin halunnut sen.

Toisaalta, tajuaapa taas sen, kuinka keskeneräinen on ihmisenä. Kuinka paljon on vielä koettavaa ja henkistä kasvuvaraa. Sillä nyt mietin vain että "mitä olisi pitänyt tehdä toisin", "miksi ne (haastattelijat) eivät pitäneet musta", "en kelpaa, en ole tarpeeksi hyvä".
Kuitenkin olin oma, hieman hermostunut, itseni. Se ei riittänyt.

Ei kyllä tee mieli hakea enää mitään paikkoja tai mennä haastatteluihin, vaikka täytyykin. Tiedän, että tästä jäi haava. Taidan olla pikkuisen herkkä? 

Uskon tuntevani sut sen verran hyvin että voin kirjoittaa ajatuksenvirtaani:

Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia asioita, joita haluaisi, mutta joita ei saa. Miksi siis heittää hukkaan elämää murehtimalla asioista joita ei saa?

- Mutta kun tuntuu pahalta

Sille ei voi mitään, joskus tuntuu pahalta. Mutta mieti mikä mahdollisuus tämä on tarkkailla tuota tunnetta. Mitä voimakkaampi reaktio, sitä harvinasempia ne ovat, ja sitä enemmän niistä voi oppia.

Mitä jos olisit saanut paikan, mutta se olisi osoittautunutkin typeräksi paikaksi? Jos työkaverit olisivat olleet kamalia? Mitä jos saat jonkin toisen työn, joka on vielä parempi kuin tämä työ olisi ollut? Et voi tietää haluistko tuon työn. Mitä jos haastattelijat olisivat valinneet sut arvalla, tai olisivat valinneet siksi, että jokin muista työnhakijoista olisi ollut huonoissa väleissä työhaastattelijan kanssa ja tämä työhaastattelija olisi päättänyt romuttaa hänen elämänsä? Mitä jos työhön haluttiin joku sellainen, joka ei ole liian mukava, jotteivät muut työntekijät unohtaisi työntekoa? Mitä jos työhön ei haluttu työntekijää, joka osaa asiansa liian hyvin, jotteivät muut tunne itseään tyhmiksi? Et voi tietää.

Haluisit jotain muuta, jonka sanot olevan tuon työn, ja petyit siihen mitä et saanut.