Työttömyys kasvattavaksi kokemukseksi! - 2

Itse olen ollut koko aikuisikäni on/off opiskelemassa ja töissä, yleensä puoli vuotta töissä ja toinen puolikas burnoutin takia sairaslomalla. Tärkein juttu jaksamiseen minulla on kaverit, joita pyrin tapaamaan jokseenkin säännöllisesti. Onneksi tunnen monia, jotka eivät ole työelämässä.
Kaikenlaista tulee harrastettua, mutta yksin tehdessä tulee helpommin luovutettua. Joskus kauan sitten kävin piirrustuskurssilla kansalaisopistossa kahdesti viikossa, tai siis oikeammin kahdella eri piirrustuskurssilla. Se oli oikein antoisaa ja toi viikkoihin jonkinlaista rutiinia.

Yleensä sellainen mistä tulee helposti välitön tyydytys, on pahasta joutilaalle. Luontoelämykset ehkä ovat poikkeus. Toiveena olisi päästä vapaaehtoistöihin ja ehkä johonkin taidekollektiiviin. Kesäksi on kuitenkin luvassa talkootöitä suvun mailla veren maku suussa. Toisaalta ihan hyvä, ettei tarvitse olla yksin.

Erään työttömyysjaksoa seuranneen alakulon voitin taittelemalla origameja. Helppoa, halpaa ja oikein leppoisaa!

Itse olen ollut koko aikuisikäni on/off opiskelemassa ja töissä, yleensä puoli vuotta töissä ja toinen puolikas burnoutin takia sairaslomalla. Tärkein juttu jaksamiseen minulla on kaverit, joita pyrin tapaamaan jokseenkin säännöllisesti. Onneksi tunnen monia, jotka eivät ole työelämässä.
Kaikenlaista tulee harrastettua, mutta yksin tehdessä tulee helpommin luovutettua. Joskus kauan sitten kävin piirrustuskurssilla kansalaisopistossa kahdesti viikossa, tai siis oikeammin kahdella eri piirrustuskurssilla. Se oli oikein antoisaa ja toi viikkoihin jonkinlaista rutiinia.

Yleensä sellainen mistä tulee helposti välitön tyydytys, on pahasta joutilaalle. Luontoelämykset ehkä ovat poikkeus. Toiveena olisi päästä vapaaehtoistöihin ja ehkä johonkin taidekollektiiviin. Kesäksi on kuitenkin luvassa talkootöitä suvun mailla veren maku suussa. Toisaalta ihan hyvä, ettei tarvitse olla yksin.

Erään työttömyysjaksoa seuranneen alakulon voitin taittelemalla origameja. Helppoa, halpaa ja oikein leppoisaa!

joo toi mistä tulee välitön tyydytys on pahasta kyl joutilaalle. lähinnä just jos täyttää esim koukuttavalla tietokonepelillä elämänsä niin siitä seuraa sekoominen jollaintavalla.
pitää olla kait vaan jotenkin sellanen "ei oo niin väliä" asenne ja pitkällä pinnalla rauhassa tutkailla itelleen sopivaa tekemistä. pysyä päihteistä erossa.
Samaa asennetta siel työelämässä tarvii. hidas, rauhallinen ja vähän pitkäpinnainen asenne jolla menee eteenpäin eikä murehdi, vaikka ois elämässä välillä tylsää ja välillä ei.

Ei joudu kokonaan luopumaan työyhteisöstä

Tämä herätti nyt miettimään... Työyhteisö on itselleni niin kaksipiippuinen juttu. En ole koskaan kohdannut paria ihmistä laajempaa työyhteisöä, jossa olisin tuntenut oloni hyväksytyksi, enkä väheksytyksi tai hyljeksityksi. Yhdessä paikassa kyllä ajattelin työprojektia tehdessäni, että kaikki on ihan jees, ennen kuin kaiken pilasi haukut tekemästäni työstä ja siihen liittynyt suorastaan älyllisen tasoni epäileminen (todellisuudessa minulle ei ollut "ehditty" selittää, mikä paikkani on kokonaisuudessa ja mitä minun, paitsi pitää tehdä, myös ei tarvitse tehdä).

Ylipäänsä, mitä isompi työyhteisö, sitä todennäköisempää on ollut, että olen ollut työpaikalla se kieroon katsottava tyyppi. Hieman erilainen kuin muut, pitkätukka, onkohan se homo (no en ole, mutta ihan niin kuin tuollaisella pitäisi 2000-luvulla olla väliä?), äläs-nyt-rääpäle-kuvittele-olevasi-tärkeämpi-työntekijä-kuin-olet ja niin edelleen. Sellaisista kokemuksista jää vain pysyvä tunne, että parempi ilman työyhteisöä kuin työyhteisössä – eipä ainakaan tarvitse joutua kiusatuksi.

Toisaalta, näin työttömänä täytyy tunnustaa, ettei elämäni ole kovin sosiaalista. Puuttuu se sosiaalinen verkosto, jota monilla ihmisillä nimenomaan työssäkäynnin ansiosta on enemmän. Ja taas toisaalta, en ole ystävystynyt koskaan töissä kenenkään kanssa (paras tuttavuus taisi olla muuan itseäni yli 20 vuotta vanhempi nainen, jonka kanssa tunnettiin jonkinlaista sielunsukulaisuutta). Joten enpä taida sen myötä pahemmin menettää. Nautitaan nyt tämän olotilan hyvistä puolista, niin kauan kuin sitä kestää, ja yritetään tehdä elämästä sosiaalisempaa hyvässä mielessä.

Päivitystä omaan tilanteeseen:

Työttömyys jatkuu. Jatkuvasti tulee tutkittua uusia tekemisen muotoja, ja suurin osa jää siihen tutkinnan asteelle. Mikä sinänsä ei oo huono juttu sekään koska mielikuvaharjoittelu on jo puoli ruokaa..

Käytännössä mulla työttömyyden runko menee jotenkin niin että:
-käyn 3 kertaa viikossa voimistelemassa ulkona. Teen sellaisen 1h treenin ulkoliikuntapaikalla, lihaskuntoa ja ulkoilmaa jne.
-Luen kirjoja, niitä on 7 kappaletta tossa lattialla nytkin lojumassa, kirjastosta lainattuja, kaikkia erilaisia genrejä tuntuvat edustavan. On Tai-ji kirjaa, kamppailukirjaa, sotakirjaa, scifiä, fantasiaa, faktaa, fiktiota
-Pelailen tietokoneella erilaisia pelejä laidasta laitaan. Irccaan, luen foorumeita, surffaan netissä. Peleistä eniten huomiota on saanut DayZ. Myös roolipelejä vähän pelailen.
-Päivittäin teen 15 min mindfulness meditaation. Joskus jos keksisin jonkun tekemisen ja meditaation yhdistävän tekemisen tähän ois hyvä. Pelkkä hengitykseen keskittyminen on vähän luonteenvastaista ehkäpä...
-Kotityöt, siivoilen, tiskailen, teen ruokaa, syön, pesen vaatteita, pidän kämppää järjestyksessä, kastelen saniaista.
-Ulkoilen. Lähes päivittäin sitten käyn esim syömässä jätskin tai muita eväitä ulkona.
-kaikenlaiset pienet kokeilut. on tullut kirjotettua tarinaa ja on tullut kokeiltua musiikin tekemistä koneella. jne..

Siinä se jotakuinkin on tää työttömyyden anti ollut. Tietyllä tavalla sitä inspiraation seurailua.
Sosiaalinen ryhmäänkuuluvuuden puuttuminenhan tässä on se miinuspuoli, muuten menee ihan kohtuu hyvin, verrattuna siihen että olisi töissä. En oo keksiny mitään korvaavaa ryhmäytymistä joka sopis omalle luonteelle.

Välillä tää työttömyys on aika jännittävää, ehkä hetkellisesti ahdistavaakin. Kun tulevaisuuden koitoksista ei tiedä, ja vaikka tietäisikin niin oon sellanen jännittäjä luonne että hirvittää jo valmiiks tulevaisuuden työt
Mieluiten en menis töihin ollenkaan jos voisin valita ja JOS vain keksisin itselleni sopivan tavan ryhmäytyä ja tavata ihmisiä työttömänä

Aikaisemmassa työssä mulla puuttui jännitys elämästä, ja työstä. Mutta työnkuvani olikin sellainen "sosiaalisesti syrjätytynyt vaikeiden ja tylsien asioiden kanssa tekevä" Ja täähän oli masentavaa.

Ilmeisesti se on mun elämässä niin, mitä töihin tulee, että mun pitää valita joko masennus TAI kova jännitys.
Noista mun kannattaa valita se kova jännitys

Itselläni on saman tyylinen tilanne kuin sinulla. 3kk takana työttömyyttä, työttömyys oli toivottua. Itse alan tajuta, että pitää nyt luoda joku runko arjelle. Noh, maanantaina teen kaikki byrokraattiset asiat, jos sellaisia on. Siitä tulee ihan huippu olo, kun ne on takana.

Itse aloin hostaamaan ihmisiä couchsurfing.com sivun kautta. Nyt kun työttömänä on sitä aikaa. Vasta yhden olen majoittanut ja kokeumus oli hieno. Niiltä saa uutta virtaa, kun ne on reissu täpinöissään. Vaikka olen osittain ahdistuvaa tyyppiä, niin kestin sen vaikka nukuttiin mun 20 neliön yksiössä samassa huoneessa.

Itse piirtelen kasvoja ja mielenkiintoisia muotoja vihkoon taivaan pilvistä tai kivistä metsä poluilla. Itse saan siitä jotain todella paljon, vaikea selittää. Kai olen aina halunnut tehdä sitä, en vain ole saanut aikaiseksi ennen.


PS. / semi-Offtopic
Sitten tämmöisii tieteellisiä juttuja joista(ehkä) voit olla kiinnostunut. Näistä voi ottaa juttuja omaan arkeen. Yle Areenassa nyt on vielä pari viikkoa nähtävissä "Tiededokumentti: Aivot uuteen kuosiin" 3 osainen sarja. Jakso 2 löytyy luovuus harjoitteita, jotka on kivoja. Ajatuksenani on siis, että arki on mielekkäämpää kun reenaa aivoja myös näin, eli tulee hyvää oloa.

moi.
couchsurffaajien majottaminen kuulostaa todella rohkealta, ainakin tämmösen sosiaalisen erakon korvaan.
Katoin ton dokkarin kakkosjakson, oli ihan hyvää matskuu.
Jotain luovaa ajattelua ja uudella tavalla toimimista tässä tulee tarviimaan, kun haluisin tietyssä mielessä löytää jossain vaiheessa jonkun työn mitä tehdä, ja just en haluu sitä silleen "väkisin analyyttisesti puristamalla" hankkia koska sit se työ on todennäköisesti huono
Mutta miten valita työ tunnepohjalta loputtomien vaihtoehtojen seasta...

Sohvasurffauksessa voi tehdä selväksi jo omassa profiilissaan, ettei esim. halua sosialisoida koko päivää heidän kanssaan. Ja ottaa vain jonkun, jolla on paljon referenssiä kertynyt. Itselle on riittänyt muutama tunti yhteistä hengailua hostatessa/surffatessa.

Lauri Järvilehdon Upeaa Työtä on kirja jonka voisit lainata kirjastosta. Kirjassa on kivoja harjoitteita, jonka kautta voisi löytää itselle se oikea työ. En siis sen avulla hokannut itselle kutsumustyötäni, mutta silti kirja oli hyvä.

Itse aion hypätä paikallisliikenteen bussiin, ja mennä pääteasemalle. Sitten scouttia vaan uusia paikkoja. Olen kävellyt summissani kaupungin osissa, jossa en ole ennemmin ollut. Jotenkin virkistä mieltä älyttömästi.

Nyt työttömänä aioin opetella tekemään logoja ja sitten kun osaan tarpeeksi menen Fiverr.com sivustolle. Siellä voi tehdä 5$ hinnalla monia asioita. Tämä on sellainen freelance-platform harrastajille, vaikka jotkut tekee täyspäiväisesti tuon kautta hommia.

Itsekkin on tullut pelattua aika paljon, vasta pari viikkoa sitten tuli mitta täyteen, enkä enää ole pelannut. Liian pelaamisen jälkeinen olotila ei vaan ole hyvä. Eri asia olisi jos olisi paljon tuttuja joiden kanssa pelata, niinkun nuorena tuli klaanissa pelattua.

Itse aion kokeilla logon opettelun kanssa Pomodoro tekniikkaa. Eli 25 min tehdä logoja 5-10 min tauko ja uudestaan. 4 kerran jälkeen esim. 30 min tauko. Työstön aikana tehdään pelkästään sitä hommaa, eli facebook välilehti kannattaa sulkea siksi aikaa.

Mulla kyllä ei oo edes sohvaa että siinä mielessäkin huono isännöidä sohvasurffaajia..
Oishan tossa sohvasurffauksessa varmasti suuret antoisat puolet. Mulla vaan tuntuu olevan tällä hetkellä rentoutuminen ja ihmisenä olemisen oppiminen tärkeimpänä prioriteettinä niin tollasia lukuisia erilaisia funtsittavia hankalahkoja mahdollisuuksia on joka suunnassa niin en tiedä jääkö ne vaan pois ja tekemättä kuin itsestään.
Toi pääteasema scouttaus kuulostaa työttömyyden alkuvaiheessa oleilijan innokkuudelta
Eipä sillä, hienoa hommaa varmaan sekin. Mikä tahansa vastaava taitaa voittaa työelämän tarjoamat "ilot"
Mulla on vaan sikäli piinallista nyt, että ainoa syy miks haluisin töihin jollain tasolla on se, että tapaisin ihmisiä siellä, kun muuten oikeen toi ihmisten kanssa sosialisoituminen ei tunnu onnistuvan mulla.
Jos ei tarvetta sellaiseen olisi (ja sitäkautta epäsuorasti mahdollisuus joskus vuosien päästä ehkä hyvällä tuurilla
tapahtuvaan seksuaaliseen onnistumiseen) niin en menis kyllä ikinä enää töihin muuta kun niin että joku sais kotoota hakea aseella uhaten
On se niin karmeeta kun ajattelee pienen ihmisen elämää joka haluaa vaan olla aivot narikassa rentona, tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja syödä ja harrastaa seksiä (mikä siis multa puuttuu) ja levätä kun siltä tuntuu..
Töissä sitten joku kusipää vittuilee suoraan päin naamaa ja stressaa ja on kiire ja epäergonomista ja väsyttää jne.
Oma psyykekin on riskissä siellä jos on kiirettä tai stressiä, ei enää tajua mihin ajatukseen kannattaa lähteä mukaan ja mihin ei, nykyhetkessä läsnäolo on ihan mutkalla.
Laitoinkin ton lauri järvilehdon kirjan joka tapauksessa varaukseen..
Mä oon pelaillu vielä, muiden tekemisteni ohessa, ne on mulla varmaan edellisen tähän threadiin raportoinnin jälkeen varmaan ne tekemiset muuttunu jo muutenkin. Elämä on jatkuvaa muutosta. Mut en oo kärsiny pelaamisesta enää
samalla tavalla kun aikasemmni täs työttömyyden aikana, pelaaminen on ollu vaa yks juttu.
Siinä pelaamisessa on aika tärkeetä se, että opettelee sen fiilispohjasuuden. Että mitä mun tekee mieli pelata, mikä tuntuu hyvältä, onko sellasta peliä nyt edes. Ja sitkun pelaa, ei mee liian syvälle siihen peliin niinku nippelitasolla henkisesti, siitä tulee just kieroutunut psyyke. Jonkun näkönen pieni paha olo nyt varmaan tulee aina pelaamisesta, niinkun varmaan kaikesta muustakin hienosta elämässä, mut ei mitään sellasta mikä ei menis ohi sillä että pitää pienen tauon. syö jotain, on sängyllä pötköttelemässä reporankana jne....

Rupesin mielessä listaamaan omia haaveitani, jos ei tarttis käydä töissä.
-Kansalaisopiston muutama kurssi, päiväaikaankin on joitain
-hyppäisin dösään ja kahvitermari ja eväät repussa ja tutustuisin kunnolla ensin lähiseudun kaupunkeihin ja siitä sitten vähän pidemmälle ja pidemmälle
-vuokraisin kasvimaan ja kasvattaisin itselleni juureksia, sipuleita, herneitä, kukkia, yrttejä
-tekisin retkiä metsään
- kokoaisin herbaarion
- telttailisin pitkin suomen kesää
- lukisin hurjat määrät kirjoja (kesällä puistoissa nurtsilla viltillä istuskellen ja talvella kotosalla tai kahvilan nurkassa)
- aloittaisin kirjoittamaan omaelämänkertaa
-se blogi oli hyvä idis, joku sen mainitsi
-käsitöitä tekisin järettömän määrän

Löytyiskö mun haaveista sulle sopivaa puuhastelua?