Mäkin ostelen lähinnä kirppiksiltä kaikki. Oon tehnyt niin siitä saakka, kun muutin omilleni ja vaateostoni siirtyi täysin omille harteilleni. Joskus tätä asiaa harmittelin ja jos vähänkin tuli jonkun homman mukana ylimääräistä rahaa, menin heti massamuotiliikkeisiin ostelemaan muodikkaita vaatteita. Vaikka kyllä niitä muotivaatteita saattoi joskus löytyä kirppiksiltäkin ja löytyy niitä sieltä edelleen. Ihmiset, kun kuluttaa (turhaa) paljon vaatteita ja onneksi myös kierrättävät niitä jonkin verran kirpputoreilla (ja myöskin tuttavillaan). Näistä ajoista on kuitenkin kohdallani jo useampi vuosi aikaa. Nykyisin menen oikein mielelläni kirpparikuteilla. Vaateintoilu on minun kohdallani alkanut jo sammua ja niiden käytön ja hankinnan mukaan on tullut järkeä ja harkintaa. Eli kirppiksellä katselen vaatteiden materiaaleja tarkkaan, että onko kestävää ja meneekö pesussa heti huonoksi jne. Pyrin ostamaan siis kestäviä, pidempään hyvänä säilyviä vaatteita. Ja tietysti se, että ne tuntuu mukavalta päällä on itselleni hyvin tärkeää. Kun aloin säännöllisesti joogata, lähes päivittäin, alkoi pukeutumistyylini muuttua. Aikaisemmin halusin pukeutua kireisiin vaatteisiin, joogan myötä, kun kehotietoisuus lisääntyi, aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, miltä vaatteet päällä tuntuvat, niin alkoi tilalle tulla löysempiä vaatteita ja mukavampaa kangasmateriaalia, kuten trikoota vaikuttaa mulla olevan paljon. Ja nyt vähän jo vanhempana tunnen itseäni myös paremmin ja osaan ostaa sellaisia vaatteita, joita myöskin käytän, eli enää ei tule ostettua mitään sellaista turhaa vaatetta, mistä en kohta enää tykkääkään ja toteaisin, että "ei tää sittenkään oo mun tyylinen".
Kirpparilla käyn enää harvemmin, koska mulla on vaatteita kertynyt tässä vuosien varrella kaappiin niin paljon, eikä mun tarvitse enää hakea niillä niin paljoa huomiota ja hyväksyntää, kuin aijemmin, joten voin pitää kulahtaneempaa ja risaistakin vaatetta ylläni. Enkä käy missään sellaisissa paikoissa, joissa voisin saada vaatteineni osakseni hirveästi paheksuntaa. Ihan siististi ja asiallisesti pyrin kuitenkin pukeutumaan. Enkä hirveästi halua kohteliaisuus syistä haista ulkopuolelle. Itseäni ei omat hajuni haittaa. Mulla ei oo pesukonetta, eikä asumassani kerrostalossa ole pesutupaa, joten oon tässä puolentoista vuoden ajan saanut hoitaa pyykinpesu juttujani vähän vaikeamman kautta. Alussa se oli lievä shokki, ku mietin, et miten pärjään, ku sainkin tietää, ettei uudessa asumassani taloyhtiössä ole yleistä pesutupaa, kuten alkuun luvattiin. Sit oon käynyt kavereiden luona pesemässä pyykkiä ja myös itsepalvelupesulassa. Siinä on ollut oma vaivansa kyllä rahdata niitä pyykkejä ympäriinsä, kävellen ja pyörällä. Ku märkinä ne vielä painaakin enemmän. Mutta ihan selvinnyt olen ja tämän myötä on vaatteiden käyttöön alkanut muodostua sellaista kohtuullistamista, kun ei se pyykinpesu enää olekaan niin helppoa, niin tulee vaatteita käytettyä järkevämmin.
Aijemmin, ku pyykinpesu on ollut minulle helppoa, olen omannut joko oman koneen tai sitten asumissani kerroistaloista on löytynyt yleinen pesutupa, olen tosi huolettomasti (ja myös vastuuttomasti) heitellyt paitoja pyykkikoriin pestäväksi jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Nykyisin, jos paidan kainalokohdat vähän haiskahtaa hielle, kun oikein lähietäisyydeltä nuuhkin, ei se ole minulle mikään syy vielä pestä sitä. Ja olen alkanut harrastaa myös käsinpesua, eli nyrkkipyykkiä tämän pesukoneettomuuden johdosta. Sekin on ollut ihan toimivaa, vähän työläämpää vaan, mutta en valita. Pääasia, että saa puhdasta vaattetta silloin, kun on tarves.
Rintsikoita en minäkään tykkää käyttää, ne tuntuu ikäviltä päällä. Nekin jäi minulta joogan myötä pois. Liikuntaa harrastaessa, esim. juostessa tai jotain muuta reipasta tehdessä pidän urheilurintsikoita, koska kuten lähes jokainen nainen varmaan tietää, rintojen hölskyminen sattuu, kun se rintakudos jotenkin saa liian kovaa "osumaa" siinä. Näin myös pienirintaisilla naisilla. Eli ei hirveetä rasvamäärää tarvita rintakehän kohdalla siihen, et rinnat vois hölskyä liikkuessa. Ruansulatuksellekin tekee mielestäni hyvää rintaliivittömyys. Kun rinnan ympärillä ei ole mitään kiristävää, kulkee ruokakin ruuansulatusjärjestelmässä paremmin. Olen niin tottunut olemaan ilman liivejä, et jos mun pitää pukee tavis rintsikat päälleni, saan ahdistuskohtaus tyylisen reaktion helpommin. En tykkää niistä siis enää yhtään. Joskus nuorempana häpesin pienirintaisuuttani, enkä siksi voinut oikein koskaan kuvitella olevani ilman topattuja pushup-liivejä. Onneksi olen päässyt noista ajoista.
Liikunnan harrastamisessa on se huonopuoli, et pyykkiä se lisää ja urheiluvaatteet alkaa nopeesti haista hieltä. Itseäni tämä ei haittaa, voisin hyvin käydä juoksemassa hikisissä vaatteissani, mutten kehtaa, ku pitää vähän varmaan yrittää olla herättämättä sillä muissa huomiota, ettei muiden tarvitse kauhistella, miten hieltä haiskahdan ja vielä naisena, kun kulttuurimme jotenkin vaatii naisilta helposti enemmän puhtautta, miehiltä siedetään hien hajua ja likaisuutta paremmin. Harmi vaan, itse olen naisena kokenut kärsineeni tästä. Tosin tiedän monien miestenkin olevan tarkkoja hygieniastaan, eivätkä halua haista hieltä yleisesti. Ja jopa häpeävät myöskin haisemistaan.
Väreistä tykkään paljon. Minulla on ehkä vähän luovakin tyyli. En osaa mihinkään genreen kategorioida pukeutumistani. Ehkä joku sellainen taiteilija, hippi ja tavis olisi niitä genrejä, joihin vaatetustani voisi sulloa. Jos nyt niin välttämättä haluaa tehdä.
Uutena kaupasta ostan tätä nykyä lähinnä vain alushousuja, sukkia ja sukkahousuja. Tosin niitäkin harvemmin, pyrin käyttään kaikki sukat, alkkarit ja sukkahousutkin ihan loppuun asti.
Ku viettää aikaansa hipeimmissä piireissä tai itsekseenkin vaan, nii ei tarvii hävetä pukeutumistaan tai rasvasta tukkaa (olen vesipesulla, siis no poo) yms. Ainakaan niin paljoa, kuin jonkun muunlaisessa seurassa. Vaikka ei näitä juttuja minun mielestä oikeasti tarvitsisi hävetä missään. Sillä ei niistä todellisuudessa ole muille mitään haittaa, jos ei kovin haise tai omaa mitään täitä tai kirppuja. Eli jokainen saisi olla ulkoisen olemuksensa kanssa ihan rauhassa sellainen, kuin on.
Muutoin tyyliltäni oon sit tosi luonnollinen, eli annan itseni ihan vaan olla, ilman, että kauheasti olisin puuttumassa luontaisuuteeni. Haluan kunnioittaa itseäni, omaa luonnollisuuttani, siksi en voi naisena esim. meikata. Jos meikkaisin, kokisin, että viestittäisin siinä itselleni olevani luonnostani ruma ja minun tarvitsisi meikeillä jotenkin peittää tai ehostaa itseäni. Joskus olen kyllä meikannut ja ollut monin muinkin tavoin sellainen, mitä nuoret naiset valtaosin tuntuvat olevan. Ulkonäkö jutut ovat olleet myös ihan pakkomielle minulle joskus ja näin hirveästi vaivaa ja myös rahaa paloi oman ulkonäön ehostamiseen. Näistä ajoista on onneksi toivuttu. Nykyisin olen ottanut napalävistyksenkin pois, kun koin sen luonnottomaksi korun metallisen materiaalin johdosta. Ja muutenkin napalävistys alkoi tuntua jotenkin bimbolta, eikä sellainen sovi enää minuun. Yhdet korvareijät vielä löytyy ja korviksia tykkään käytellä aina välillä. Myös kaulakorujakin. Jotain sellaisia helppoja, pieniä koruja, jotka eivät häiritse elämää tai tunnu ikäviltä.
