Yksi iso haave, mikä jää kyllä varmaan ajatusleikiksi, ois kiertää vapaana maailmalla, vaikka pyörällä pitkin Etelä-Eurooppaa tai amerikkoja. Ansaitsisin elantoni pätkätöillä, palveluksilla ja muiden armeliaisuudella, nukkuisin vuoroin taivasalla/teltassa ja ystävällisten ihmisten luona tai motelleissa. Polkisin vaan pitkiä matkoja paikasta toiseen, näkisin maailmaa ja tapaisin väkeä eri kulttuureista. Suhaisin koko elämäni ympäriinsä ilman mitään suuntaa tai tavoitetta, vapaana velvollisuuksista.
Tuollaista sielunkommuunia, mitä täällä on hehkutettu, olen myös aina kaivannut! Tahtoisin myös muuttaa jonkinlaiseen soluasuntoon kaukaiselle saarelle, ja kaikkien siellä asuvien pitäisi olla hiljaa eikä kukaan omistaisi mitään, edes vaatteita. Ihmiset kommunikoisivat kosketuksella ja kaikki ruoka joko kerättäisiin metsästä, kalastettaisiin tai viljeltäisiin itse. Todennäköisesti siinä tulisi itse kukin kyllä ennen pitkään hulluksi, mutta periajatus on hauska!
Arkisempi unelma ois löytää joku henkinen tasapaino, sellai järkkymätön perusonnellisuus, mutta se on tuskin mahdollista vielä piiitkään aikaan. Ja haluaisin eroon itsekeskeisyydestäni, ellen jopa koko minuudesta. Olisi kiva vaan sulautua johonkin suureen ykseyteen, isoon henkiseen materiattomaan energiamassaan. Tuntuu oikeasti, että kaikki ikävät asiat kumpuaa pohjimmiltaan itseydestä.
Oikein realistisia haaveita ois tällä hetkellä kuitenkin kanssa syömishäiriöstä pääseminen, ystäväpiirin laajeneminen ja jonkinlaisen punaisenlangan löytäminen tässä elämässä. Uskon että ne toteutuvat, tai siis että toteutan ne vielä
