Olen viime päivinä miettinyt välinpitämättömyyttä ja päätynyt seuraavaan teoriaan. Haluan rakentaa oman elämäni sellaiseksi että minulla on hyvä olla, minun ympärillä olevilla ihmisillä on hyvä olla, eläimillä, kasveilla ja luonnolla kaikkineen on hyvä olla, sillä me kaikki olemme samanarvoisia ja me kaikki olemme yhtä suurta kokonaisuutta, jos en pidä huolta itsestäni niin aiheutan muille ihmisille hallaa ja jos en pidä huolta muista ihmisistä aiheutan itselleni hallaa. Pyrin pääsemään tasapainoon tarkkailun avulla. Ajatellaan esim. tilanne jossa joku kaveri tai tuntematon on selvästi mieli maassa ja hän tulee luokseni avaamaan keskustelun "Hieno päivä tänään, ilmoja pidelly yms." ja minä reagoin siihen lähtemällä pois koska hän on juoppo, ruma tai hänestä on jotain tylyä huhua liikkeellä enkä ajattele asiaa enään enempää. Sillä on suunnaton merkitys siihen ihmiseen, ehkä hän vain ajattelee että sama paska jatkuu tai masentuu entuudestaan, mutta mitä jos oisin vaikka ilosesti alkanut keskustelemaan ja tutustumaan häneen ja auttanut häntä jollain tavoin, hänellä olisi paljon parempi olo ja jos oikeasti haluaisin pelastaa hänen elämän niin pystyisin siihen jos oikeasti haluan enkä halua haluta. Tiivistelmänä ajatellaan tuo tilanne: Minulle annettiin mahdollisuus vaikuttaa ja minulla on suunnattomat mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen ja lopputulos oli masentunut ihminen. Hyvät ajatukset ja se että käy vaikka pari kertaa viikossa tekee jotain hyväntekeväisyystyötä ja suunnittelee hyviä asioita mielessään ei missään nimessä riitä. Pitää oppia tarkkailemaan omaa ympäristöään ja alkaa vaikuttamaan siihen positiivisesti, kun vaikuttaa omaan ympäristöönsä positiivisesti niin se tarttuu muihin ja muidenkin ympäristö muuttuu positiiviseksi ja laajeneminen jatkuu. Esimerkkitapauksessa henkilö tuli minuun ottamaan kontaktia, mutta näitä tilanteita ja mahdollisuuksia parantaa maailmaa on joka hetki ja mahdollisuudet ovat valtavat, seuraavaksi pyrin löytämään ns. kultaisen keskitien eli tilan jossa tarkkailen ympäristöäni ja opin löytämään asiat joihin on hyvä vaikuttaa, vaikutan positiivisesti sekä itseeni että muihin tasapuolisesti. Uskon että se tulee olemaan vaikeaa, sillä pitää löytää balanssi välittämisen ja välinpitämättömyyden välistä. Sillä voisinhan vaikka lentää afrikkaan auttamaan ihmisiä, sieltä seuraavana päivänä kiinaan jne. Apua tarvitaan joka paikassa ja yhdesta ihmisestä ei ole joka paikkaan ja pitäähän suoda itselleenkin lepoa ja muistaa että on itsekkin tasa-arvoinen ihminen. Tv, netti, media on perseestä pyrkimyksiäni kohtaan sillä ne näyttävät ruman puolen maailmasta joka ei ole lähelläni ja ne menee tajuntaani. Ihmisen on mielestäni keskityttävä lähellä oleviin ihmisiin ja ympäristöön, se on myöski mielestäni tehokkain tapa.
Toinen esimerkkitilanne: Joku jäbä tulee sanoo mulle raivoiten haluakko turpaan! Ennen olisin pelästynyt tai raivostunut ja itsesuojeluvaiston vuoksi vetäissyt turpaan tai juossut karkuun ja ajatukset tätä lyöjää kohtaan olisi olleet hyvin negatiivisesti. Tässäkin tapauksessa on hyvä muistaa että olemme yhtä suurta kokonaisuutta ja jos hänellä ei ole asiat hyvin ei ole minullakaan. Ja hänellä ei ole asiat hyvin jos on päätynyt väkivaltaan. Mitä jos todella ajattelisin siinä että voi raukkaa, miten voin auttaa häntä ja yrittäisin piristää hänen mieltään niin kyllä hän sen tuntisi ja uskon että tilanne tulisi päättymään hyvin tai ainakin paljon paremmin entä tappelemalla tai pakenemalla. En usko että ihminen itsessään on paha vaan hän on hukassa jonkin trauman vuoksi ja tarvii apua, eikä ihminen itse aloita pahuuden kierrettä vaan se tapahtuu joko luonnon lain tai jonkin ulkoisen asian kautta. Menneet pahat asiat on hyviä sillä ne opettaa ja vahvistaa ihmistä oikein tulkittuna.
