Yksinäisyys - 3

En mäkään tunne itseäni yksinäiseksi yksin ollessani. Nykyisellään haluaisin olla enemmän yksin. Viimenenkin viikko on ollu sellasta, että tunnen että tukehdun.. Mutta kyllä se pian taas helpottaa, kun kaikki muuttotouhut on ohi. Matka- ja aikataulusyiden takia olen "joutunut" majoittumaan toisten nurkissa. Ja toisaalta saanut majoittua, muuten olis menny hankalaksi.

Usein semmmonen, joka kaipaa ja janoaa seuraa, jollain tavalla pelottaa muita. Tai ahdistuttaa. Ja taas mun kaltainen, joka ei niin välitä seurasta, tuntuu vetävän muita puoleensa. Oon miettiny, mikä siinä on.. Onko mahdollisesti niin, että ihminen, jonka on hyvä olla ittensä kanssa ja ittensä seurassa, vaikuttaa vahvalle ja kiinnostavalle jotenkin.. Tuntuuko seuraa kaipaavista, että itsensä kanssa viihtyvällä on hallussa joku "salaisuus", jonka ne haluis kuumeisesti tietää..

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mistä tää vois johtua? Onko ihmisten olemus, asennot ja elekieli erilaisia ja joko houkuttavat tai karkottavat muita?

Onko yksinäisyys hyvä asia enää siinä vaiheessa, kun ei ole yhtään ystävää, ei ketään kenelle soittaa tai kenen kanssa viettää aikaa?

Ihanaa, että täältä löytyi kesutelu tästä aiheesta, ihan kaikkia noita tekstejä en lukenut, mutta jo niistä mitkä luin oli ihanaa huomata, että en olekkaa yksin ongelman kanssa.
Itse nautin oikein paljon yksinolosta ja kaipaan sitä useastikkin.
Mutta olen ala-asteen jälkeen ollut myös yksinäinen...

Jo ensimmäisessä ketjun viestissä sanottiin, että pelottaa myöntää sitä koska tulee leimatuksi. Myös minä olen pelännyt sanoa sitä ja vasta vuoden jälkeen uskalsin sanoa siitä miekkosellenikin. Tai en sitäkään sanonut, mutta minulla oli erittäin heikko hetki ja purskahdin itkuun niin pakko oli selittää mistä moinen johtui : /

Mutta tapa millä olen yksinäinen on juuri se, ettei minulla oikeastaan ole ihmisiä joille voisin soittaa kun haluaisin seuraa. Haluaisin sellaista seuraa jossa voin puhua vapaasti tunteistani ja jakaa niitä toisen kanssa, ja nauraa mahakipeänä mitä tyhmimmille jutuille yhdessä ja keksiä niitä yhdessä lisää. Seuraa jossa tiedän olevani toivottu, haluttu ja ikävöity, seuraa jossa kelpaan juuri sellaisena, seuraa jolle voin soittaa vaikka paskalle ollesani tai kesken mitä kamalimman itkukohtauksen. Ihmisen jolla on mielipiteitä, tuo niitä esille mutta ymmärtää minun näkemykseni asioista. Jos kysyn jotain hän vastaa...

 On toki muutama kaveri jotka aina silloin tällöin voivat olla kanssani, mutta... en saa siitä seurasta sitä tyydytystä mitä tarvitsisin/haluaisin. Ensinnäkin jutustelu on teennäistä ja välillä tuntuu että joko minun jutut eivät kiinnosta kavereitani tai kaverini jutut eivät kiinnosta minua (tällaisia tilanteita ovat esim. kaverini riidat missä koen hänen käyttäytyneen väärin). Jos kaverini ei tee keskustelun alotteita tai ei lähde minun aloitteisiini mukaan, en tiedä mitä pitäisi tehdä... Asiaan toki vaikuttaa juuri se, että en ole löytänyt kaltaisiani ihmisiä.. En tiedä mistä normaalit ihmiset juttelevat?
Jos mietitään keiden ihmisten kanssa tulisin parhaiten juttuun olisivat ne jotka tekisivät alotteen (tai lähtisivät minu aloitteeseni täysillä mukaan), unohtaisivat mitkään alkukangistelut vaan mennään suoraan asiaan, niihin syvällisiin ja rentoihin juttuihin Tyyliin, minkäslaisia sun porukat on, tai mihin uskot? Tai sitten vaikka siihen mikä on nolointa mitä sulle on käynyt. Mutta harva ihminen tollasiin heti lähtee mukaan.

Minulla on elämässäni ollut yksi ihminen joka on ollut juuri tuollainen jota kuivailin unelma ystäväksi, mutta sekin ystävyys kaatui... Kummankin osapuolen syystä, eikä se ole enää pelastettavissa. Mutta niin... : / Kommentoitavaa? vinkkejä? Vai paljastaako joku itsensä sopivaksi minun ystävä-kriteereihin?

Mä sain täs keväällä tappouhkauksen ja otin sen puoliksi tosissani ja puoliksi sillä että tyyppi vaan oli vihainen ja kaikki viel selviää. Mä kuitenkin pelästyin siitä jonkin verran, ja kun kerroin ihmisille joit pidin jotenki turvallisina, niin sain aika tylyy vastausta.

Todella kurjaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Vähemmästäkin tulisi epäturvallinen olo, ainakin itselleni. Mutta hyvä jos tilanne meni ohi. Ei silti ihme, jos vielä vaivaa. Tuo on todella äärimmäinen uhkaus, jota ei pitäisi heittää vaikka olisi kuinka vihainen.

Todella kurjaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Vähemmästäkin tulisi epäturvallinen olo, ainakin itselleni. Mutta hyvä jos tilanne meni ohi. Ei silti ihme, jos vielä vaivaa. Tuo on todella äärimmäinen uhkaus, jota ei pitäisi heittää vaikka olisi kuinka vihainen.

Tjuuh, tavallaan tilanne jatkuu/ei. Ja se voipi olla tietoinen asia. Niin sinänsä se vähän kyl hajottaa vieläkin aina kun asiaa ajattelee,. Luottamus voi olla joskus vähän haastavaa ja se on joskus vaan ihan itsestä kiinni. Joskus pitää osata hallita itsensä paremmin, tai valita seuransa paremmin..

Korona-aika on lisännyt mulla yksinäisyyttä / yksinäisyyden tunnetta.  Selkeesti. En pärjää erokkona ihan niin hyvin kuin ajattelin. Olen periaatteessa kai aika sosiaalinen, mut kuormitun herkästi ihmiskontakteista, aistitulvasta. Tarvitsen paljon aikaa olla itsekseni introvertti-tyyppisesti, paitsi et en oo ns. oikea introvertti eli kärsin kontaktien puutteesta.

Asun syrjässä ja työskentelen normaalistikin aika paljon etänä. Koronan aikana vähän tietty enemmän sit vielä. Ylipäätään olen ollut aika varovainen, noudattanut kaikkia suosituksia ja rajoittanut kontakteja omaehtoisesti. Mitään bileitä, synttärikutsuja tms ei oo ollut vuoteen ja taitaa kavereiden näkeminen esim kahvilassa tms jäädä sekin ihan muutamaan tapaamiseen. Oman perheen ja muutaman työmaalla nopeasti nähdyn työkaverin lisäksi en näe ketään. Asun sen verran pöpelikössä, että täällä ei törmää ees vahingossa naapureihin tms. Duunissakin on ilmapiiri kiristiynyt. Ei liity suoraan koronaan vaan pariin uuteen työntekijään. Varsinkin toinen niistä on osoittaunut aika ikäväksi asenteeltaan ja lisäksi tekee tosi kalliiksi tulevia virheita (kalliita sekä maineelle että taloudelisesti). Mun seurassa henkilön on käytös asiallista, mutta se ihme asennevirhe hiertää henkilön kanssa säännöllisesti työskenteleviä pahasti. Luulen että nyt kun ei näe omia ystäviäni tms niin korostuu toikin että työporukassa ei oo henkilökemiat kohdillaan eikä jaksa suodattaa jatkuvaa valitusta.
Korona on myös mm. koetellut mun mutsin mielenterveyttä tässä vuoden aikana ja siitä on kans tullut kaikenmoista stressiä ja kestämistä. Oon ainoa omainen, joten kaikki kaatuu aika suoraan mun niskaan. Välillä joudun vaan priorisoimaan oman pääni kestämisen ja lapset eli en jaksa reagoida mummelin sekoiluihin niin paljon kuin ehkä pitäisi.

Mä oisin kuvitellut, että korona olisi lisännyt ihmisten yhteydenottoja muita reittejä (face, whatsapp, mailit jne). Siis että ihmiset laittelis viestiä ja kyselis miten menee jne. No ei ainakaan multa kysellä. En mä oo aiemminkaan mitenkään kovin runsaasti saanu kutsuja juhliin tai kahvittelemaan tms, mut nyt kun niitäkään ei tule niin niiden tilalle ei oo tullut mitään. Ne samat pari samaa ihmistä, jotka kysyivät miten mulla menee kun erosin, sentään kyselee välillä miten menee. Oon myös koettanut olla itse aktiivinen ja kysellyt ihmisiltä miten niilä menee, mut ois kiva jos ihmiset lähestyisi mua spontaanisti. Jos känny piippaa viestin merkiksi niin oon jo hyväksynyt et se on joko mun ex-mies random tiedote (esim DNA:lta ”olemme lähettäneet laskun”). Heikkona hetkenä tulee sit fiilis että oonko mä tosissaan näin paska ystävä/ihminen ettei ihmisiä kiinnosta miten mulla menee. Täs sellai tausta et eron myötä multa hävis todella paljon ihmisiä ystävistä ja siitä jäi tietynlainen epävarmuus. Olin mä kuullut tarinoita siitä miten ihmiset alkaa erossa valita puolta ja lopettaa yhteydenpidon, mut en rehellisesti sanottuna olisi uskonut silloisista ystävistä tätä. Toki nyt sit tiedän ketkä ovat niitä todellisia ystäviä läpi kaiken ja onnekas, että mulla on edes pari sellaista ihmistä elämässäni. 

Olis muuten hauska nähdä about kaikkii täällä, mut matkustelu on tosi hankalaa nyt.

Koittakaa jaksaa. Ihana kun on lintuja lohtuna talven jälkeen. Ja foorumit ym., mis voi edes jutella. Tsemppejä.