Sarjakuvat & Piirretyt - 1

Tintti-albumit löytyy itseltä, samoin kuin Lassi & Leevi (lukuunottamatta 2 ensimmäistä joita ei yksinkertaisesti saa mistään, ainoastaan isolla europinolla) sekä Sika (huikee kaveri) ja hänen viehättävä vaimonsa. Perus Akut tietty. Sanomalehtien stipit tulee aina luettua, mikäli jonkun lehden sattuu käsiinsä saamaan. Jostain syystä esim B Virtanen ei itselle putoa ollenkaan, vaikka se on monen suursuosikki.

Haluaisin lukea sarjakuvia, mutta en vaan koskaan saa aikaiseksi lähteä kirjastoon niitä tutkimaan (oikeasti pelkään vain sitä kirjastoa, kun se on niin iso). Belgiassa oli jotenkin tosi innostavaa, kun sarjakuvia oli kaikki paikat täynnä. Sarjiskaupasta olis tehny mieli ostaa vaikka kuinka paljon kotiin viemisiä, mutta koska oltiin reppumatkalla, tyydyin yhteen opukseen. Olen odottanut sopivaa hetkeä sen lukemiseen, joten se on vieläkin hyllyssä... Aion tarttua siihen heti kun tentit on ohi ja keskeneräiset kirjat luettu. En enää edes muista, mistä se kertoo, mutta ainakin päähenkilöt on isomahainen mies ja pikkuruinen tyttö. Mies oli kai joku sotilas.

Haluaisin lukea nimenomaan pitkiä yhtenäisiä tarinoita, jotka on kauniisti piirretty ja jotka on mieluummin realistisia kuin jotain supersankarijuttuja. Eikä mitään lastenlehtiä, vaan aikuisille suunnattuja sarjakuvia. Aku Ankkojakin tulee kyllä luettua, mutta ne on nykyään niin saman toistoa, ettei enää jaksa.

Muumeihin haluaisin tutustua, koska olen lukenut niitä vaan lehdestä, eikä ole yhtään sama asia lukea pätkinä yhtenäiseksi tarkoitettua tarinaa kuin kerralla. Muuten lehdissä ei ole ollut sellaisia, joita haluaisin oikeasti lukea enemmän. Stripit kuuluu nimenomaan lehtiin. Ehkä Karvisia voisin lukea kotona, jos joku tois nenän eteen. Itse en jaksa niitä kirjastosta kantaa (enää, nuorempana vielä jaksoin).

Lukisin enemmänkin nettisarjiksia, jos löytäisin hyviä etsimättä. Sarjisblogeissa on yleensä suosituksia, mutta olen kovin vaativa. Tällä hetkellä luen vain yhtä nettisarjista, jota en jaksa linkittää, koska en tietenkään muista sitä osoitetta ulkoa. Mulle saa kuitenkin suositella sarjisblogeja!

Veljelle olen ostanut kaikki Hugleikur Dagssonit ja lukenut pariin kertaan, mutta koko tuotannon lukee parissa tunnissa, joten se on lyhyt hupi.

Niin no sitten ne lehdet. Mulle tulee Hesari, joten siitä nyt lähinnä osaan sanoa. Kisu sais mennä vaihtoon, koska se on mielestäni epäonnistunut. Pitäisi muka sopia lapsille ja aikuisille, mutta minusta tuntuu, ettei se sovi oikein kummallekaan. Poikkeuspäiviä tietenkin on, mutta ei tarpeeksi. Muuten kaikki on aika hyviä. Fingerpori tietty paras.

Muistinpa juuri, että onhan mulla toinenkin sarjisopus hyllyssä sen mystisen paperipussisen lisäksi: Sarjakuva-Kalevala 1 ja 2. Erittäin hyvä, tykkään valtavasti. Just sentyylisiä sarjiksia voisin lukea enemmänkin, jos vaan sattuis käteen.

Kuulun siihen ikäpolven, joka oli lapsena todistamassa sarjakuvan läpimurtoa 1970-luvun Suomessa. Aku Ankka oli tokin ollut suosittu jo 1950-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti sarjakuvan kulta-aika koitti vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Läpimurto olikin sitten niin voimakas, että lapsuudessani minut ympäröi todellinen sarjakuvien ja etenkin sarjakuvalehtien tulva.

Tätä sarjakuvan kulta-aikaa ei kestänyt kovin pitkään. Näyttää siltä, että video vei lukijoita nimen omaan sarjakuvalta, ei niinkään kaunokirjallisuudelta, vaikka sitä silloin 1980-luvulla kovasti pelättiin. Innokkaimmat videoiden katsojat löytyivät ilmeisesti samasta joukosta kuin sarjakuvien suurkuluttajat.

Eurooppalaisen sarjakuvan jäänmurtajina toimivat tietenkin Asterix ja Tintti. Ensin mainittu on ollut meillä hämmästyttävän suosittu, sillä muutenhan sitä ei oikein ymmärretä Ranskan ulkopuolella. Jos jokin sarjakuva pitäisi valita, niin kyllä Tintti on minulle edelleen se kaikkein kovin juttu.

Lapsuudessani olivat suosittuja myös Korkeajännitys-lehdet, joita vaihdettiin kavereiden kesken, ja Aku Ankan taskukirjat, joiden ensipainokset ovat nykyään jo melko arvokkaita (itselläni on ensipainoksina parikymmentä ensimmäistä Akkaria.) Tenavatkin oli tuolloin tasollisesti parhaimmillaan. Pidin myös urheiluaiheisesta Buster-lehdestä.

Vaikka sarjakuvien suosio alkoi hiipua 1980-luvulla, suomalaiset pääsivät siitä huolimatta toden teolla tutustumaan eurooppalaiseen taidesarjakuvaan, kiitos Pahkasian kustantaman Tapiiri-lehden ja Jalava-kustantamon julkaisemien sarjakuva-albumien. Silloin päästiin toden teolla lukemaan Hugo Prattin Corto Maltesea, Sokalin Ankardoa ja Didier Comesia. Omiin ehdottomiin suosikkeihini kuuluivat myös Lauzier ja Altan.

Täytyy tunnustaa, että sarjakuvan suhteen minulle on käynyt vähän samalla tavalla kuin rock-musiikissakin: olen mies menneisyydestä. Kahtakymmentä vuotta tuoreemmat tuotokset ovat kolahtaneet vain poikkeustapauksissa.

Hmm. Animaatio on aina myös ollut elämässä läsnä, länsimaisesta animaatiosta animeen. Voin ylpeänä sanoa kuuluvani Dragonball-sukupolveen, se on vaan joku suurin nostalgiapommi ikinä!

Katselin DBZ:aa pari vuotta sitten televisiosta ja kyllä se nuoreen mieleen jotenkin kolahti. Sarjakuvia en ole saanut kerättyä, siihen on joku kynnys, ehkä rahallinen, mutta jotenkin sarjasta vain pitää. Hyviä hahmoja ja seikkailuja vielä nykyäänkin, kun vilkaisee.

Animea pitää vielä ylistää sen verran, että Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä ovat jotain mitä kaikkien pitäisi nähdä. Mieleen on painunut myös Paprika-niminen piirretty, jossa oli laite jolla pääsi toisten uniin ja nainen nimeltä Paprika (), joka siis teki sitä, tunkeutui uniin jostain syystä.

Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä! Niin visuaalisesti kaunista, ihanat musiikit ja vetävät kertomukset. Myös Liikkuva linna on kaunis animaatio, vaikka kirjaversiosta pidänkin enemmän.

Paprikan katsoin 12-vuotiaana ja olen edelleen sitä mieltä, että The Caven ohella se oli karmivin näkemäni elokuva ikinä. En vain jotenkin osannut pysyä tarpeeksi kaukana siitä tarinasta.

Kaipa toi on periaatteessa vaan pitkä musavideo, mutta sopiihan se tännekin?

Heh, toki. Kunhan aiheessa jotenkin pysytään niin aina hyvä. Ja tervetuloa takaisin JB! Mukava nähdä sinut täällä.

Tän katoin just:

Matka Maapallon Keskipisteeseen	Small | Large

Aaah, nostalgiaa.

Mä muistan lapsuudesta sen toiseen Jules Vernen kirjaan perustuvan piirretyn, Maailman ympäri 80 päivässä aika klassikko