🆘️ New age, QAnon ja natsihipit 🆘️ - 3

Jos olet natsin kanssa kaveri niin oletko natsi? Et välttämättä, mutta mitä se kertoo sinusta?

Tarkoittaako se, että on natsin kanssa joskus todella harvoin samassa mielenilmauksessa eikä juttele hänen kanssaan sanaakaan, sitä että on hänen kaverinsa?

Minusta se, että osallistuu natsin kanssa johonkin samaan mielenilmaukseen, tarkoittaa että on juuri siitä mielenilmauksen käsittelemästä aiheesta kyseisen natsin kanssa samaa mieltä. Kaikki muu taitaa olla sitä itseään, eli salaliittoteoriaa.

Tarkoittaako se, että on natsin kanssa joskus todella harvoin samassa mielenilmauksessa eikä juttele hänen kanssaan sanaakaan, sitä että on hänen kaverinsa?

Ei.

Laitan tämän nyt tähän ketjuun, vaikka voisi olla jossain muuallakin tai ihan oma ketjunsa. Ihan miten vain.

No niin ystävät hyvät, olemme päätyneet tilanteeseen, jossa RAUHASTA puhuminen aika todennäköisesti aiheuttaa puhujan leimautumisen äärikiihkoilijaksi. Kaikki "normaalit" kunnon kansalaiset ovat nykyään sotamyönteisiä eli kannattavat Ukrainan sotatoimien tukemista Venäjää vastaan, mikä tarkoittaa että se on myös "meidän sotamme". Samalla on muuttunut normaaliksi alkaa jo varustautua sotatoimiin myös täällä kauniissa kotimaassa, ja puolustusministerin suunnittelemasta reservistäeroamiskiellosta provosoituneet reservistäeroajat on tietysti ihan yleisesti leimattu yhteiskuntakelvottomaksi ainekseksi. Aivan tavalliset keski-ikäiset täti-ihmiset käyvät sosiaalisen median keskusteluissa toteamassa, että hyvä, kun ostetaan lisää aseita. Ukrainan lisäksi myös Palestiinan kriisiin suhtaudutaan sotaisasti puolin ja toisin, aseiden ja tappamisen näkeminen tilanteen ratkaisuna on uusi normaali. Kaikki RAUHAN puolustajat ovat tuollaisten ihmisten silmissä vähintään hörhöjä ja todennäköisesti ääriainesta.

Olen täysin varma siitä, että ellei mitään selvästi osoitettavaa radikaalia käännettä tapahdu lähiaikoina, myös kaikki RAKKAUDESTA yleisemmin puhuvat ihmiset leimataan pian äärihörhöiksi ja todennäköisesti nimenomaan äärioikeistolaisiksi. Vihasta "vääriä" väestöryhmiä kohtaan on tehty normaali, ja tappamisen hyväksyminen on normalisoinut myös täysin välinpitämättömän suhtautumisen ihmiselämiin jotka "eivät meille kuulu". Itse asiassa rakkaus-sanaakaan ei enää oikein ymmärretä, se mielletään usein samaksi kuin huolenpito lapsesta. Aikuisten välisissä suhteissa puhutaan entistä harvemmin rakkaudesta ja tämä tietysti eristää rakkaudesta puhujat omaksi hörhölahkokseen, jossa on tietysti jotain vaarallista.

Äärioikeistolaiseksi on tietysti ehditty leimata jo maatalouden harjoittaminen, puhumattakaan vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Puutarhanhoito oli muutama vuosi sitten jonkin brittiläisen media-artikkelin mukaan rasistista, ja sama kohtalo on koitunut kirjallisuuden klassikoille William Shakespearesta Enid Blytoniin ja niiden lukemiselle nykypäivänä.

Käsitän kyllä, että vasemmiston ja oikeiston käsitteet ovat murroksessa, eikä aiemmin enemmänkin vasemmalle luetun ilmiön liukuminen oikeisto-osastoon ole välttämättä sietämätöntä vaan myös kiinnostavaa. Isompi ongelma on siinä, kun kaikkein lempeimpiä ja humaaneimpia ajattelutapoja aletaan samastaa nimikkeisiin, jotka edelleen historiallisesti pohjautuvat väkivaltaisuuteen ja ihmisten tuomitsemiseen syntyperänsä perusteella. Kuka hyvänsä ajatteleva ihminen tajuaa nyt tässä, että ne samastajat, leimaajathan ovat itse nykyään väkivaltamyönteisiä ja tuomitsevat ihmisiä monen muun muassa syntyperän perusteella. Mutta ihmiset entistä harvemmin jaksavat tai ehtivät ajatella, ja sitä käytetään hyväksi. Niinpä lempeiden toisinajattelijoiden esittäminen ääri(oikeisto)aineksena menee läpi.

Me olemme kaikki "natsihippejä", jos vain olemme hippejä.

Tavallaan sen pitikin mennä juuri näin. Sain muistutuksen, että hei kamoon, se sosiaalinen media ei ole koko elämä, vaan sen sekoilukuplan ulkopuolella asiat nähdään pitkälti niin kuin ennenkin. Ja mikä on muuttunut, se on edelleen jotain mikä ei vaikuta perusasioihin. Et cetera.

Silti toisaalta. Aina on mahdollista, ettei kansalaiskeskustelun polttopisteiden ulkopuolella pysyttelevä ihminen huomaa tapahtuvaa muutosta. Että se "vain perusjärki" aletaankin vaivihkaa kokea jonain hörhöilynä. Että entinen kultainen keskitie näyttää melkein äärilaidalta, kun vaihdetaan perspektiiviä. Ja että moni on vahingossa tullut muuttaneeksi ajatteluaan, kun ei ole halunnut leimautua sinne äärilaidalle, muttei itse tajua muuttuneensa ja kuvittelee olevan olemassa jotain "entisiä hippejä, nykyisiä äärihörhöjä", jotka ovat muka muuttuneet.

Mikäli asia ei muuten tule selväksi, itse olen rakkauden, rauhan, vapauden ja "vaihtoehtojuttujen" kannattaja enkä pelkää uusia leimoja, joita uusi maailma on minuun lyödäkseen.

Siksi on tärkeää tajuta demokratiamme arvo ja ymmärtää se, että sitä ei välttämättä aina tule olemaan kuten itänaapurissamme tai muualla jossa ihmiset antavat apatialle ja vallanhimoisille kaheleille vallan. Demokratian, rauhan, rakkauden ja vapauden, tasa-arvon arvoja tulee vaalia ja pitää yllä.

Varsin moni on itse asiassa katsonut noiden ylläpitämiesi ihanteiden nimenomaan jo vaivihkaa kaikonneen. Ja valta on kyllä ollut vallanhimoisilla kaheleilla jo pitkän aikaa, eikä sellainen muutos välttämättä tapahdu apatian kautta, vaan sen myötä että ihmiset riitelevät toinen toisensa kanssa. Divide et impera.

Tottakai, tuota on aika vahvasti jenkkilässä havattavissa. Siellä tosin ilmapiiri on ollut tulehtuneempi jo pitkään.

Saa nähdä, kuinka kauan kaikki on eräille ihmisille jossain muualla ja joillain toisilla, muttei nyt sentään vielä meillä.