Niin
Metsähallituslain kritiikki ei koske pelkästään metsän luonnontilan heikentymistä. Yksi suuri kysymys lienee, että kuka "omistaa", keiden metsät ja vedet, keitä kaikkia kuullaan?
Onhan niin, että politiikan kenttä on talous, taloudellinen ajattelu. Muita arvoja on ynnätty politiikkaan kyllä ajan saatossa, mutta pääpaino ei ole muuttunut.
Kuinka käy saamelaisten aseman muutosten myötä,
Saamelaiskäräjät huomauttaa kirjeessään alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuzille, että metsähallituslakiesitys ei nykyisellään sisällä säännöksiä, jotka suojelisivat saamelaisten oikeuksia perinteisiin elinkeinoihin, maihin ja luonnonvaroihin.
Saamelaiskäräjien mukaan heidät on sivuutettu lainvalmistelussa kokonaan.
– Saamelaiskäräjät, perustuslakivaliokunta ja monet muut sidosryhmät ovat kehottaneet päättäjiä sisällyttämään saamelaisia koskevat erityissäännökset uuteen metsähallituslakiin. Saamelaiskäräjien näkemyksiä ja esityksiä ei ole otettu huomioon lainvalmistelussa.
– Sen vuoksi me pyydämme alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoijaa seuraamaan metsähallituslakiprosessin etenemistä Suomessa ja ryhtymään tarpeellisiksi katsomiinsa jatkotoimenpiteisiin, Saamelaiskäräjät kirjoittaa Victoria Tauli-Corpuzille.
Alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz moitti Suomen valtiota joulukuussa Genevessä siitä, että se ei ole kuunnellut ja ottanut metsähallituslakiprosessissa huomioon saamelaisia alkuperäiskansana.
http://yle.fi/uutiset/saamelaiskarajat_pyytaa_ykta_reagoimaan_metsahallituslain_uudistukseen/8747793Koko härdelli vetää sanattomaksi, luonnon monimuotoisuus on sellainen asia, mitä kuitenkin on ajettu hyvän aikaa. Rio de Janeiron 1992 järjestämä ympäristö- ja kehityskonferenssi toi kansainväliseen politiikkaan kestävän kehityksen käsitteen, ja siihen kuului biodiversiteetin käsite. Biodiversiteettisopimuksessa luonto ja luonnon monimuotoisuus sai valtioiden tunnustaman itseisarvon. Sopimus sisältää kohdan myös biologisista luonnonvaroista saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta jakamisesta. Sopimus tuli voimaan 1993 kansainvälisesti, ja Suomessa 1994.
Luonnonsuojelua Suomessa on harrastettu järjestäytyneesti 80-luvun alusta lähtien ja tietoisuus ja tutkimus on kasvanut sysäyksittäin. Vesien tilan seurantaa on harrastettu vielä pidempään. "Ympäristöherääminen" usein sijoitetaan 80-luvulle, ja 90-luvulle.
Toki historian siivet kantavat kauemmaksikin.
Jotenkin on vaikuttanut siltä ettei nykyinen hallitus juurikaan funtsi luonnon monimuotoisuutta tai luonnonympäristössä elävää väkeä. Veikkaan että luontoväen tiukka linja pitää takanaan myös pettymyksiä mm. Talvivaaran ongelmien selvittämisen ja hoitamisen suhteen.
Nyt meneillään,
http://www.sll.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/metso-vetoomus
